Tutkinto on usein pääsylippu työelämään, mutta aina se ei ole kultakortti, jolla ovet työpaikkoihin automaattisesti avautuvat. On myös itsestään selvää, että yhdellä tutkinnolla ihminen ei enää työmarkkinoilla menesty. Voidaankin kysyä, mistä löytyy ihmiselle motivaatio jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämiseen, kun laulun sanoin ”mikään ei riitä”.
Koulutusmotivaatiota etsimässä
Kouluttautumisen yksi lähtökohta yksilön näkökulmasta on usein oman työmarkkinakelpoisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen. Työsuhteen aikana saatu lisä- ja täydennyskoulutus on hyödyllistä paitsi yrityksen osaamisvajeen paikkaamisen ja uralla etenemisen kannalta (Karjalainen 2013) myös lisänä työntekijän ansioluetteloon, sillä venymisvalmiuden sekä epävarmuuden ja muutoksen sietämisen lisäksi postmoderni työntekijä pitää huolta myös itsensä kehittämisestä (Joensuu 2006).
Mistä syntyy motivaatio ja into kouluttautumiseen? Hyötynäkökulmanhan luulisi olevan selvä: kun on hyvä koulutus, saa myös hyviä työpaikkoja. Näin ei tietenkään aina ole, vaan esimerkiksi ylikouluttautumisen ilmiö on yleinen: koulutusta on jopa liiaksi työpaikkojen kelpoisuusvaatimuksiin nähden. Opiskelun motivaattorina on usein myös koulutusalan, sen sisältöjen ja siihen liittyvien työtehtävien kiehtovuus. Toista kiinnostaa merityö ja toista ihmisen kanssa tehtävä työ. Puhutaan myös kutsumuksesta. ”Ihminen ei tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä, vaan intohimoaan vastaavaa työtä”, todetaan kutsumuskoneen aloitussivulla. Jos kutsumus on johtotähtenä, koulutuksen asteilla ja pisteillä ei liene väliä, kunhan saa tehdä sitä, mistä itse pitää.
Koulutuksen pituus vähentää työttömyysriskiä
Perinteisesti on ajateltu, että koulutus vähentää huono-osaisuutta ja estää syrjäytymistä. Löytyisikö tästä motivaatio koulutukseen, jottei syrjäytymisvaara lisääntyisi? Silvennoinen (2011) toteaa, että koulutusjärjestelmämme laajentumista on perusteltu sivistyksellä, talouskasvulla tai köyhyyden poistamisella, mutta valitettava seuraus on laajenemisesta ollut tutkintojen inflaatio. Tutkinnot menettävät siis markkinakelpoisuuttaan. Työttömyyskään ei ole vähentynyt koulutustason nostamisella. Työssä ja työmarkkinoilla ratkaisevat yritysten ja työorganisaatioiden osaamisen käyttötavat, eikä niihin voi koulutuksella vaikuttaa. Tutkintojen inflaatiosta huolimatta riski joutua työttömäksi ja ajautua yhteiskunnan marginaaliin on toki edelleen yhteydessä koulutuksen pituuteen.
KYMIEXACT–täsmäosaamista Kymenlaaksoon -hankkeessa luodaan verkostomaista toimintamallia, jossa täydennyskoulutusta tarjotaan eri asteilla ja eripituisesti. Toimintamallin tulee toimia niin, että koulutusta hakeva yksilö voi löytää helposti itseä kiinnostavia ja myös työmarkkinoilla hyödynnettäviä koulutuskokonaisuuksia.
Lähteet:
Joensuu, S. 2006. Kaksi kuvaa työntekijästä. Sisäisen viestinnän opit ja postmoderni työntekijä. Jyväskylä Studies in Humanities 58.
Karjalainen, A. 2013. Päivitä oma kilpailukykysi. TEK 6/2013. Tekniikan akateemisten liitto TEK ry. 4–11.
Kutsumuskone. Saatavilla https://monster.almamedia.fi/kutsumuskone/ [11.10.2018]
Silvennoinen, H. 2011. Aikuiskoulutuksen vaikuttavuus työmarkkinoilla. Teoksessa R. Rinne & A. Jauhiainen (toim.) Aikuiskasvatus ja demokratian haaste. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 84–100.