Lukuvuoden aloitus on jännittävää aikaa – opettaja, panosta ryhmäytymiseen!

Syksy tuo tullessaan uuden lukuvuoden ja innokkaat uudet opiskelijat parveilevat käytävillä. Hieman jännittyneinä, mutta myös innoissaan. Monen mielessä pyörii kysymykset: Saanko kavereita? Kenen viereen voin mennä luokassa istumaan? Mitä jos en löydä omaa opiskelijaporukkaa?

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (2021) mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijat kokevat kaikkein eniten yksinäisyyttä opinnoissaan. Tutkimuksen mukaan joka neljännes kokee haitallista yksinäisyyttä. Korkeakoululla onkin tärkeä rooli olla tukemassa uusien opiskelijoiden ryhmäytymistä.

Turvallinen ryhmä tukee opiskelua

Ryhmän turvallisuudella tarkoitetaan sen yksilöiden psyykkistä turvallisuuden tunnetta. Tällöin ryhmän jäsenten ei tarvitse ennalta pelätä, että ryhmässä muodostuisi tilanteita, jossa yksilö joutuisi esimerkiksi pelkäämään tai kokisi häpeän tai syyllisyyden tunteita. (Aalto 2000, 15.) Turvallinen ryhmä mahdollistaa yksilölle tilan, jossa oppiminen helpottuu. Opiskelija uskaltaa kysyä, ilmaista itseään ja jakaa jopa kiperimpiä asioita omasta arjesta muiden kesken. (Aalto 2000, 17.)

Jotta opiskeluryhmästä tulisi psyykkisesti mahdollisimman turvallinen tila, tulee oppilaitoksen opettajiston ja henkilökunnan kiinnittää huomiota opiskelijoiden alun ryhmäyttämiseen. Ryhmäytyminen ei tapahdu itsestään, vaan vaatii usein jonkun ulkopuolisen ohjaajan, joka mahdollistaa turvallisuuden ryhmässä (Aalto 2000, 74). Ryhmäyttäminen on myös jatkuva prosessi, joten sen ei tulisi päättyä orientaatioviikon jälkeen.

Ryhmä käy läpi ryhmäprosessin

Ryhmiä ohjatessa on tärkeä tunnistaa myös ryhmäprosessi ja sen eteneminen. Bruce Tuckmanin (1965) kehittämän klassikkoteorian mukaan ryhmä käy lävitse eri vaiheita, kunnes ryhmän toiminta päättyy. Ryhmäprosessin eri vaiheet ovat muodotumisvaihe, kuohuntavaihe, vakiintumisen vaihe, ryhmän toiminnan vaihe ja ryhmän toiminnan päättymisen vaihe. Ohjaajan tulee kuitenkin huomioida, että jokainen ryhmä on erilainen, eikä ryhmäprosessi aina välttämättä etene lineaarisesti vaihe vaiheelta kohti ryhmän päättymisvaihetta. (Vissel & Ylönen 2018. 16–19.)

Heikko ryhmäyttäminen voi johtaa siihen, että ryhmän jäsenet puhuvat toisistaan pahaa. Asenteet toisia ryhmäläisiä kohtaan voivat olla aggressiivisia ja muille ryhmäläisille nauretaan pahantahtoisesti, kun yksilö epäonnistuu koulutehtävässä. (Aalto 2000, 17.) Tätä ei tietenkään kukaan ohjaaja halua omalle ryhmälleen tapahtuvan, siksipä opettajakin voi omalla toiminnallaan edesauttaa turvallisen ryhmän muodostumista.

Opettajalle vinkkejä ryhmäyttämisen tueksi

  • Osallista opiskelijoita opetukseen, voisiko esimerkiksi opetusta toteuttaa pienryhmissä?
  • Päätä työskentelyryhmät opiskelijoiden puolesta, jolloin tutustumista uusiin ihmisiin tapahtuu väistämättä.
  • Kokeile eri ryhmänmuodostuskeinoja, esimerkiksi samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset muodostavat ryhmän.
  • Hyödynnä oppituntien alun ”joutoaikaa”: kysele esimerkiksi kuulumisia tai aktivoi opiskelijat keskusteluun.
  • Sovella erilaiset ryhmäyttämisharjoitteet ryhmäprosessin eri vaiheiden mukaan.
  • Kysy lisää vinkkejä ryhmäyttämiseen opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijalta!

Lähteet

Aalto, M. 2000. Ryppäästä ryhmäksi. My Generation Oy.

Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus KOTT. 2021. KOTT 2021 -tutkimuksen tuloksia. Www-dokumentti. Saatavissa: Tulosraportti – KOTT-tutkimuksen tuloksia – THL (terveytemme.fi) [viitattu 5.9.2024].

Vissel, E & Ylönen. 2018. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun vertaistutoroinnin kehittäminen. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805117750 [viitattu 5.9.2024].

Pin It on Pinterest