Kirkkojen ja katedraalien kaupunki
Wienissä riittää nähtävää restaurointialan opiskelijoille ja kaikille taiteesta ja arkkitehtuurista kiinnostuneilla. Matkaohjelmamme sisälsi kaikki tärkeimmät arkkitehtonisesti ja kulttuurisesti merkittävät kohteet. Matkaohjelman kokosi ansiokkaasti opiskelija Jasmin Kuttila, eikä tämä tehtävä ollut helppo, sillä kiinnostavia ja tärkeitä kohteita Wienissä riittää.
Ensimmäisen matkapäivän iltana lähdimme koko joukko katselemaan kaupunkia. Tiemme vei vaikuttavan näköiseen goottilaiseen kirkkoon, joka sitten osoittautuikin jokisin muuksi. Votivkirche eli Votiivikirkko näyttää nopeasti katsoen goottilaiselta katedraalilta, jolloin sen rakennusaika olisi ollut ennen renessanssiaikaa, noin 1200–1400-luvuilla. Kyseessä on kuitenkin vuosina 1855–1879 keisari Frans Josefin murhayrityksen muistolle rakennettu kirkko, joka edustaa ranskalaista uusgotiikkaa. Kirkko on toiminut Wienin varuskuntakirkkona, ja nykyään se on Wienin yliopiston kirkko. (Votivkirche, Bauwerk s.a.)
Tuon illan aikana vierailimme myös Pyhän Tapanin tuomiokirkossa eli Stephansdomissa, joka puolestaan on aito keskiaikainen goottilainen katedraali. Se sijaitsee aivan vanhan kaupungin keskustassa, Innere stadtissa. Katedraali on 107 metriä pitkä ja 34 metriä leveä. Korkeimman tornin, etelätornin korkeus on 133 metriä. Kukaan meistä ei lähtenyt kiipeämään 343 askelmaa torniin. (Domkirche St. Stephan, History s.a.; Stephansdom s.a.)
Kuuluisa Pummerin kello, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa, pommin osuessa pohjoistorniin, on valettu uudestaan, entistä suurempana.
Katedraalin kunnossapito hoidetaan erityisellä tavalla, sillä sitä varten on keskiajalta asti ollut olemassa oma työpajansa, jossa työskentelee noin 20 työntekijää. Heidän palkkansa maksetaan pääosin lahjoitusrahoista ja myös tornihissin pääsymaksutuloista. (Domkirche St. Stephan, History s.a.; Stephansdom s.a.)
Itävalta on pääasiallisesti katolinen maa, joten ihmisten halukkuus kirkkoja ylläpitäviin lahjoituksiin on suurta.
Suuren vaikutuksen teki myös Karlsplatzilla sijaitseva Karlskirche, joka on Euroopan upeimpia barokkikirkkoja. Kirkon on perustanut keisari Karl VI kiitokseksi siitä, että 1700-luvun alussa riehunut ruttoepidemia väistyi Wienistä. (Karlskirhce, Vienna s.a.)
Karlskirchen barokkiarkkitehtuuri yhdistyy sulavasti antiikin arkkitehtuurin vaikutteisiin. Kirkon päätykolmio on muistuma kreikkalaisista antiikin ajan temppeleistä, ja pääsisäänkäynnin kummallakin puolella kohoavat valtavat koristepylväät, jotka jäljittelevät Roomassa sijaitsevaa Trajanuksen pylvästä. Kirkon kruunaa upea, vaaleanvihreä barokkikupoli. (Karlskirhce, Vienna s.a.)
Kuninkaallinen krypta on hautaustaiteen monumentti
Uuden torin eli Neuer Marketin laidalla sijaitsevan Kupusiinikirkon (Kapuzinerkirche) alla sijaitsee Kaisergruft eli Habsburgien suvun hautakammio. Toinen toistaan loistokkaammissa metallisissa arkuissa tai uurnissa lepäävät yhteensä 145 hallitsijasuvun jäsenen maalliset jäännökset. Krypta on perustettu vuonna 1618, joten arkkujen tyylillinen kirjo on laaja. (Kapuzinerkruft s.a.)
Barokkiarkut ovat uskomattoman koristeellisia ja niissä on vaikuttavaa valutaidetta, jossa kuvataan erilaisia kuoleman symboleita. Puritanismin ajalta vaikutteita saaneet arkut ovat vastaavasti hieman vaatimattomampia ja puhdaslinjaisempia, vaikka kuninkaallisten henkilöiden arkuista onkin kyse.
Rokokoo-ajan arkut ovat rönsyilevän koristeellisia ja valtavan suuria, uskomattomia rakennelmia, joiden kansilla seikkailevat kerubit ja puttolapset sulassa sovussa pääkallojen ja ikuisuuden huntua kantavien naishahmojen kanssa. Suurimman arkun, eli Maria Theresan arkun kannella istuu hallitsijapari maallisen elonsa kukoistuksessa.
Arkkujen tekeminen on ollut todellinen käsityötaidon mestarinäyte, jollainen oikeastaan koko Wien on.
Kryptassa on useita huoneita ja arkkujen esillepano etenee ajallisesti nykypäivää kohti. Toiseksi viimeisessä huoneessa on ruuhkaa, sillä siellä lepää Itävallan ehkä suurin kansallisikoni, keisarinna Elisabeth eli Sisi, tai Sissi, kuten suomalaiset häntä kutsuvat. Elisabeth (1837–1898) oli keisari Frans Josef I:n (1830–1916) puoliso.
Yhä edelleen lapset tuovat hänen arkulleen piirroksia ja pieniä muistolahjojen, ja arkulla on aina paljon kukkia. Kuvankauniin keisarinnan muisto elää Itävallassa voimakkaana, sillä hän on Salzburgissa syntyneen säveltäjän, Wolfgang Amadeus Mozartin ohella maan tärkein matkailuvaltti ja matkamuistoesineistön aihe.