Mitä nuoret haluavat humalalta?

Xamkin sosionomiopiskelijat selvittivät täysi-ikäisten nuorten odotuksia juomiselle, humalalle ja ravintolassa käymiselle. Tulokset kertovat, että nuorten alkoholin käyttöön liittyy muitakin näkökulmia kuin peristeisesti korostettu ongelmallinen humalajuominen.

Ihmisten alkoholin käyttöä ohjaavat useat tekijät. Yksilöllisten mieltymysten ja tottumusten lisäksi rakenteelliset tekijät määrittävät meidän tapaamme käyttää päihteitä. Arvot, normit, ihmisen ammattiasema tai vaikkapa kaupungistuminen määrittävät, mitä ja miten on hyväksyttävää juoda.

Käsitystämme suomalaisesta juomiskulttuurista hallitsee perinteinen näkemys humalahakuisesta juomisesta. Suomalainen juomakulttuuri on kuitenkin moniulotteisempaa kuin humala, örveltäminen ja seuraavan päivän häpeä. Juomiselle, baarissa tai ravintolassa käymiselle asetetaan odotuksia, mitkä liittyvät enemmän yhteenkuuluvuudelle ja sosiaalisten suhteiden vahvistamiselle kuin itse humaltumiselle.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat selvittivät nuorten, täysi-ikäisten aikuisten odotuksia juomiselle, humalalle sekä ravintolassa käymiselle.

Tulosten perusteella nuorten aikuisten odotuksia bilettämisestä ja alkoholin juomisesta voidaan pitää varsin maltillisina.

Mediassa ja tutkimuskirjallisuudessa nuorten alkoholin käyttöä on perinteisesti lähestytty ongelmanäkökulmasta korostaen ongelmallista humalajuomista. Alkoholin käyttö kytkeytyy kuitenkin  vahvasti ihmisten sosiaaliseen ulottuvuuteen. Sosiaalisia ulottuvuuksia, jotka ohjaavat ja vaikuttavat ihmisten alkoholin käyttötapoja voivat olla esim. kulttuuri, sukupuoli, sosiaaliryhmä tai vaikkapa ammattiasema.  Juomisella, jopa raskaalla humalahakuisella alkoholin käytöllä pyritään  vahvistamaan tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja vahvistamaan kaverisuhteita.

Juomisella on yhteisöstä riippuen omat kirjoittamattomat sääntönsä, jotka jokaisen tulee tunnistaa ja osata noudattaa. Säännöt säätelevät ja määrittelevät hyväksyttävää juomista. Säännöt vaihtelevat tilaisuuden ja odotusten mukaisesti. Juomiselle voidaan tutkijoiden (Simonen 2007, 34; Törrönen & Maunu 2007, 67 – 83) mukaan erottaa ainakin kolme erilaista sosiaalisuuden muotoa.

  • Ensiksi juominen voi olla pidäkkeetöntä, jolloin osallistujien odotetaankin toimivan estottomasti ja rajojen rikkomista pidetään hyväksyttävänä. Juominen on yhdessä tapahtuvaa riehakkuutta.
  • Toiseksi tahdikas juominen korostaa enemmänkin porukan yhteenkuuluvuuden merkitystä kuin itse päihtymystä, jolloin juomiselle asetetaan myös enemmän kontrollia.
  • Kolmanneksi yksilökeskeisessä sosiaalisuudessa tärkeintä on yksilön oma, henkilökohtainen kokemus, ’hyvä känni’. Se on henkilökohtaisen mielihyväkokemuksen hakemista, missä juomisen määrällä ei ole merkitystä.  Yleensä naisten juomistarinoissa korostuu yksilökohtaiset kokemukset miehiä useammin.

Juomisen kokemuksiin ja tavoiteltaviin merkityksiin liittyvät olennaisesti myös mm. illan alkuvalmistelut. Pukeutuminen, meikkaaminen ja ns. pohjien juominen ovat etenkin naisille tärkeä rituaali, joilla luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta sen lisäksi, että valmistaudutaan lähtemään ravintolaan tai yökerhoon.

Miehillä alkuvalmistelut eivät näytä muodostavan niin merkityksellistä ja erillistä vaihetta juomistapahtumassa, mutta voisi kuvitella, että esim. jääkiekko-ottelun yhdessä seuraaminen TV:stä vastaa miehille samaa kuin ruokailu tai hiusten laittaminen naisille.

Ihmiset omaksuvat erilaisia juomistapoja ja samalla niihin liittyviä sosiaalisia sääntöjä. Näin he myös oppivat suunnistamaan erilaisiin juomistilanteisiin ja toimimaan niissä. Uutena vuotena juodaan erilaisen koodiston mukaan kuin vaikkapa tupaantuliaisissa. Häissä alkuillasta nuoret voivat juoda hyvinkin maltillisesti mutta loppuillasta pidäkkeettömästi riehaantuen.

Näin siksi, että ihmisten juomista määrittää vahvasti myös läheisten ihmisten läsnä- tai poissaolo. Erityisesti ystävien merkitys omalle juomiselle on suuri.

Mikäli ystäväpiiri lisää juomistaan myös yksilön oma juominen yleensä lisääntyy, koska ihminen haluaa sopeuttaa omaa toimintaansa vastaamaan hänelle tärkeiden ihmisten käyttäytymistä. (Selin 2016, 8)

Yhteisöllisyyttä, hauskan pitoa ja humalaa

Sosionomiopiskelijat haastattelivat baarissa, ravintolassa tai yökerhossa asioivia nuoria aikuisia. Haastateltavia oli 27. Ravintolaan lähdön tärkein peruste liittyi kaikilla sosiaalisiin suhteisiin, kavereiden tapaamiseen, heidän kanssaan hauskan pitämiseen tai uusien kaverisuhteiden luomiseen. Arjesta irrottautuminen ja rentoutuminen olivat myös tärkeitä, mutta ystävyyssuhteet koettiin tärkeimmiksi. Humaltuminen koettiin olennaisena mutta ei välttämättömänä. Selvin päin ravintolassa olemista pidettiin täysin normaalina ja hyväksyttävänä. Humaltuminen oli tärkeintä kaikkein nuorimmille eli 18 – 20-vuotiaille naisille. Iän lisääntyessä humalassa oleminen ei ollut enää pääasiassa vaan enemmänkin yhdessä olemisen muoto siinä missä vaikkapa tanssiminen tai karaoken laulaminen.

Nuorten odotukset ravintolaillasta ja humalasta kohdentuivat kavereiden näkemiseen ja hauskan pitoon tutulla porukalla. Illalta saatettiin odottaa myös hauskoja sattumuksia. Nuoret miehet hakeutuivat ravintolaan tai baariin myös niiden juomatarjonnan perusteella. Vaihtelevaa ja laadukasta tarjontaa arvostettiin ja haluttiin kokeilla uusia makuja.

Saksassa syntyneen ja siellä nuoruutensa viettäneen nuoren mukaan suomalaisten nuorten alkoholin käyttö vaikutti saksalaisen mittapuun mukaan jopa maltilliselta. Saksassa nuoret odottavat, että ihmiset käyttävät erilaisia päihteitä rohkeasti, jotta kaikkien käyttäytyminen päihtyneenä olisi estottomampaa ja irrottelevampaa.

Nuorten alkoholin käyttöä näyttäisi ohjaavan varsin selkeät säännöt.

Säännöistä keskeisiksi nousi kaksi, mitkä voidaan tulkita kertovan nuorten tarpeesta ja halusta kontrolloida omaa tilaansa ja kehoaan. Erityisesti nuoret korostivat koskemattomuutta ja loukkaamattomuutta. Lähentelyyn ja kosketteluun ilman suostumusta suhtauduttiin jyrkän kielteisesti. Toinen keskeinen sääntö liittyi juomisen ja käyttäytymisen rajoihin. Nuoret puhuivat ihmisen omista rajoista, mutta viittasivat myös yhteisiin rajoihin joiden ylittämistä ei pidetty sopivana. Jokaisen tulisi tiedostaa oma alkoholin käyttönsä rajat eikä muiden örveltämistä pidetty hauskana. Omiin rajoihin sisällytettiin myös rahan käyttö. Nuorille ravintola tai yökerho ei ole paikka kuluttaa vaan sääntönä näyttäisi pikemmin olevan selvitä ravintolassa niin vähällä kuin mahdollista. Näin ollen alkoholin kulutus ajoittuikin  enemmän iltaan valmistautumiseen kuin ravintolassa juomiseen.

Läheisten merkitys korostui erityisesti kaikkein nuorimpien kohdalla. Juomiseen ja käyttäytymiseen vaikutti mm. omien vanhempien mielipiteen huomioiminen. Illan aikana annettiin tekstiviestein itsestä tietoa sisaruksille, jotta vältyttiin turhalta huolestumiselta.

Haastateltujen mukaan illan viettoon valmistautuminen nähtiin merkityksellisenä osana. Valmistelut olivat osalle jopa tärkeämpää ja nautinnollisempaa kuin loppuillan viettäminen ravintolassa tai yökerhossa. Valmisteluissa korostui kaveriporukan sosiaalisuus ja yhdessä oleminen. Alkuvalmistelujen aikainen hauskuus oli jaettavissa tutun porukan kanssa, kun taas loppuillasta ravintolassa porukka yleensä erkaantui ja hajaantui pienemmiksi ryhmiksi.

Sosionomiopiskelijoiden haastatteluissa tavattiin myös vahvassa humalatilassa olevia tai jotka avoimesti kertoivat tavoittelevansa ensisijaisesti humalaa. Heidän tarinansa poikkesivat muiden tarinoista juomisen motiiveilla. Heidän juomisen taustalla oli halu olla humalassa, tylsistyminen tai turhautuminen.

Nuorten aikuisten alkoholin käyttö ei siis näyttäisi olevan suinkaan niin ongelma- ja häiriökeskeistä kuin yleisesti ajattelemme. Humalahakuista juomiskulttuurimme toki on edelleenkin mutta humala ei näyttäisi olevan niin tärkeää kuin herkästi ajattelemme. Humalaa tärkeämpää on sosiaalisten suhteiden lujittaminen, suhteiden säätely ja yhteiset kokemukset.

Lähteet

Sosionomiopiskelijoiden oppimistehtäviä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa

Simonen Jenni. 2007. Nuorten juomisen sosiaalisuuden lajit.  Teoksessa Christoffer Tigerstedt (toim.) Nuoret ja alkoholi. 2007.

Selin Tiia. 2016. Alkoholi elämässäni – Opiskelijoiden syyt ja selitykset viikottaiselle alkoholin käytölle.

Raitasalo Jenni & Simonen Jenni. 2011. Alaikäiset juovat entistä vähemmän, mutta nuorten aikuisten juominen lisääntyy.  Yhteiskuntapolitiikka 76(2011).

Pin It on Pinterest