Terveyden lukutaitoa pidetään kansanterveyden edistämisen kannalta lupaavana lähestymistapana. Käsitteenä se on monitahoinen. Sen sisältö vaihtelee sen mukaan, mitä ikävaihetta sen yhteydessä tarkastellaan.
Aikuisten kohdalla terveyden lukutaitoa on pidetty tärkeänä terveydenhuoltopalvelujen hyödyntämisen ja hyvän hoitotasapainon kannalta (Geboers ym. 2018) kun taas nuorten kohdalla sillä on merkitystä pysyviksi muodostuvien terveystottumusten kannalta. Tässä artikkelissa käsitellään nuorten terveyden lukutaidon rakentumista sosiaalisten tekijöiden ja vertaisten näkökulmasta.
Elämän mittainen prosessi
Terveyden lukutaidolla tarkoitetaan taitoa hakea terveyttä koskevaa tietoa, sen ymmärtämistä, tiedon luotettavuuden arviointitaitoa ja tiedon soveltamista oman terveyden ylläpitämiseen, edistämiseen sekä sairauksien ehkäisyyn (Sørensen ym. 2012). Nuoruus ja nuori aikuisuus ovat terveyden lukutaidon kehittymisen kannalta optimaalista ja toisaalta myös kriittistä aikaa, koska näihin ikävaiheisiin sisältyvät fyysiset, kognitiiviset, sosiaaliset ja emotionaaliset kehitysprosessit (Bröder ym. 2017).
Näissä kehitysprosesseissa nuoren tietopääoma kasvaa, terveellisiin elintapoihin liittyvät asenteet, motivaatio, sitoutuminen ja taidot kehittyvät. Kyky käyttää tätä kapasiteettia ilmenee terveyteen liittyvässä päätöksenteossa arjen eri tilanteissa koulussa, työharjoittelussa, kodeissa, harrastuksissa tai vapaa-ajalla nuorten keskuudessa. (Bröder ym. 2017, Sørensen ym. 2012.) Terveellisiä elintapoja noudattavat päätökset lisäävät nuoren itsekontrollia, vastuuta omasta terveydestä ja voimaannuttavat nuorta (Kickbusch ym. 2005).
Yhteisön terveyden lukutaito ja tupakointikokeilut
Vaikka terveyden lukutaito viittaakin vahvasti henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, ei nuoren korkea tiedontaso välttämättä johda terveellisiin elintapoihin, sillä erityisesti sosiaaliset ja tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat käyttäytymiseen (Sørensen ym. 2012, Pleasant 2014).
Tupakointikokeilut voivatkin alkaa tilanteissa, joissa ryhmän jäseneksi pääseminen edellyttää sen mallin mukaista käyttäytymistä (Rosa & Aloise-Young 2015). Nuorisokulttuureissa esiintyvät kollektiiviset uskomukset, maailmankatsomukset ja tavat vaikuttavat nuoren terveyttä koskevan informaation tulkintaan ja käyttäytymiseen. Nämä voivat vaikuttaa myös nuoren sosiaalisen identiteetin kehitykseen silloin, kun tämä etsii samaistumiskohteita vertaisistaan. (Zarcadoolas ym. 2005, Freedman ym. 2009.)
Nuoren identiteetin muodostuminen on pitkä ajanjakso ja toisaalta, myös nuorten tupakointikokeilujen on todettu kestävän useita vuosia, mikä luo mahdollisuuksia vaikuttaa tupakoinnin vakiintumiseen. On todettu, että nuori vaihtaa tupakoijan ja tupakoimattoman rooleja ja tupakointia koskevia sääntöjään hetkellisesti. Osa nuorista valitseekin tarkoin, missä tilanteissa tupakoi, kuitenkin pitäen samanaikaisesti itseään tupakoimattomana. (Tombor ym. 2015.)
Tupakoinnin sallivan ympäristön on todettu selvästi johtavan tupakoinnin aloittamiseen ja etenemiseen päivittäiseksi tupakoinniksi (Stevenson ym. 2017). Näissä tilanteissa muun muassa yhteisön tupakointirajoitukset ovat tärkeä tekijä tupakointikokeiluilta suojaamisessa.
Vertaisten vahva vaikutusvoima ja satunnainen tupakointi
Tupakoinnin aloittaminen ja eskaloituminen ovat yhteydessä vertaisten kollektiiviseen tupakointiin. Yhteisötason dynamiikalla on ratkaiseva osuus vertaisten vaikutuksen vahvistamisessa. Erityisesti läheisten ja hierarkiassa korkeammalla olevien vertaisten tupakointi lisää tupakointikokeiluja. (Liu ym. 2017.)
Kokeilijoiden lisäksi nuorten yhteisöissä voi olla sekä päivittäin että satunnaisesti tupakoivia. Haastavaa tupakoinnin ehkäisyn kannalta onkin satunnainen tupakointi. Yli puolet satunnaisesti tupakoivista tupakoi keskimäärin kerran viikossa, mutta reilu kolmannes useita kertoja viikossa. Yli puolet satunnaisesti tupakoivista kuitenkin pitää itseään tupakoimattomana ja lähes kaikki luottavat kykyynsä lopettaa tupakointi. (Kvaavik ym. 2014.)
Versus-hankkeessa edistetään terveyden lukutaitoa toiminnallisesti
Väestön terveyden lukutaidon parantamisen yhteydessä on tuotu esiin tarve kehittää terveydenhuollon ammattilaisten vuorovaikutustaitoja (Kickbusch ym. 2005). Koska nuoren terveyden lukutaito kehittyy vuorovaikutuksessa, jossa uskomukset, arvostukset ja informaatio vaihtuvat paitsi puheen, myös eleiden, signaalien, havaitsemisen ja käyttäytymisen kautta (Mancuso 2008), voisi kuvallisilla menetelmillä olla uusia mahdollisuuksia tupakoinnin ehkäisyssä.
Xamkissa on meneillään Versus-hanke vuosina 2017-2019, jossa päämääränä on kuvallisilla ja pelillisillä keinoilla kehittää tupakoinnin ehkäisymenetelmiä nuorten joukossa. Hankkeessa ovat mukana Kymenlaaksosta perusopetuksen 8-9-luokkalaisten ja ammatillisen koulutuksen ryhmiä. Toimenpiteiden tavoitteina on kasvattaa nuoren kriittistä ajattelua, vahvistaa positiivisia mielikuvia ja asenteita, lisätä osallisuutta sekä vertaisten välistä vuorovaikutusta.
Digitaalisen pelin, kuvakyselyjen ja ryhmäkeskustelujen avulla pyritään tupakoinnin vähentämiseen vertaisiin kohdistuvilla menetelmillä. Hankkeen interventioissa nuoret ovat pelaamisen jälkeen keskustelleet pienryhmissä koululuokissa. Pienryhmäkeskustelujen analyysin mukaan nuorten tupakoimattomuutta vahvistavat tieto tupakoinnin terveyshaitoista, tupakoinnin aiheuttamat epämiellyttävä haju ja rahanmeno. Tupakointia ei myöskään pidetä järkevänä. (Kuva 1.)
Suurimman riskin tupakointikokeiluille muodostavat ystäväpiirin tupakointi, varsinkin, jos paras ystävä aloittaa tupakoinnin ja houkuttelee kokeilemaan sekä ystävien painostus tupakointiin. Erityisesti välitunnit ovat riskialttiita tilanteita. Myös alkoholin nauttiminen ja tarve esittää kovista lisäävät riskiä. (Kuva 2.) Tulosten mukaan nuoret kuitenkin tuntevat keinoja tupakointikokeilujen välttämiseksi, kuten tupakoivien ystävien ja ryhmien välttäminen, rohkea kieltäytyminen tupakasta sitä tarjottaessa ja tupakointiin johtavien tilanteiden, kuten bileiden välttäminen (kuva 3).