Symposium keskittyy alan tutkimuksen kansalliseen nykytilaan. Tänä vuonna keskityttiin erityisesti keskeisiin valtakunnallisiin terveysalan koulutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Ajankohtaiseen tutkimukseen perehtymässä olivat koulutusjohtaja Päivi Mäenpää, yliopettaja Niina Eklöf, koulutusvastaavat Liisa Korpivaara ja Sari Virkki sekä lehtori Katri Rissanen.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden osaaminen ja osaamisvaatimukset
Pääluennot keskittyivät kansallisiin ja kansainvälisessä yhteistyössä tehtäviin kärkihankkeisiin. Yleisöä eniten puhutti Sanna Koskisen esitys valmistuvien ja vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillisesta osaamisesta ja Mika Alastalon puheenvuoro YleSHarviointi –hankkeesta.
Sairaanhoitajan ammatillista osaamista oli alustavasti verrattu kuuden maan kesken. Suomi sijoittui opiskelijoiden itsearvioiman osaamisensa mukaisesti hyvälle tasolle. Sen sijaan terveydenhuollon työnantajien kuvaamana osaaminen ja tietotestin osoittama osaaminen jäivät selvästi heikommalle tasolle. Huomionarvoista oli myös se, että suomalaiset sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat hoitotyön opettajan kyvyn yhdistää teoriaa ja käytäntöä puutteelliseksi.
YleSHarviointi-hankkeessa kehitetyt sairaanhoitajan osaamisvaatimukset herättivät monipuolista keskustelua. Erityisesti tarve digi-osaamiseen ja palliatiivisen hoitotyön osaamisen vahvistamiseen kansallisesti nähtiin tärkeänä. Näissä osaamisaloissa systemaattisen koulutuksen puute johtaa osaamisvajeeseen, joka heijastuu potilaiden saamaan hoitoon ja ohjaukseen.
Minna Hökkä toi vahvasti esityksessään esiin palliatiivisen koulutuksen vahvistamisen tarvetta. Palliatiivisen hoitotyön koulutusta pidetään Suomessa yleisesti hyvänä, mutta koulutuksen systemaattisuuden puute näkyy heikkona osaamisena kansainvälisessä vertailussa. Kansainvälisessä vertailussa Suomi jäi melko alhaiselle sijalle myös palliatiivisen koulutuksen määrän osalta, sekä hoitotyön että lääketieteessä.
YleSHarvioinnissa huomioitavaa on osaamisen arviointi, jolle hanke tuottaa strukturoidut kansalliset testit koulutuksen eri vaiheisiin sekä loppuun. Tämä tulee lisäämään sairaanhoitajien osaamisen tasalaatuisuutta.
Suunnitelmallisuus ja digitalisaatio avaimina onnistumisiin
Sairaanhoitajakoulutuksen harjoitteluista erityisesti viimeisen harjoittelun merkitys nähtiin tärkeänä. Anu-Marja Kaihlasen tutkimuksessa todettiin harjoittelun suunnitelmallisuuden vähentävän psyykkistä kuormitusta, parantavan unta, vähentävän nuoren sairaanhoitajan kokemia rooliristiriitoja ja parantavan siirtymistä opiskelijasta sairaanhoitajaksi sekä omaa kokemusta koulutuksen tuottamasta osaamisesta. Tämä herätti keskustelua nykykäytännöstä, jossa moni sairaanhoitajaopiskelija suorittaa viimeisen harjoittelunsa työskentelemällä sairaanhoitajan sijaisuudessa, eikä ohjatussa harjoittelussa.
Digitalisaatio näkyy myös sairaanhoitajakoulutuksessa. Monipuolisten verkko-oppimisympäristöjen hyödyntämistä puoltaa mm. hyvät oppimistulokset verkko-opinnoissa, vaikka opiskelijat saattavat enemmän pitää lähiopetuksesta.
Verkko-opetus edellyttää kuitenkin opettajalta vahvaa digiosaamista ja läsnäoloa verkossa.
Monipuolisten oppimisympäristöjen ja pelien hyödyntäminen korostuvat tulevaisuuden opetuksessa ja oppimisessa.
Symposiumissa esitetyt vaatimukset sairaanhoitajan tulevaisuuden osaamisesta asettavat haasteita sairaanhoitajakoulutukselle. Koulutuksen tuottama osaamisen vaade kasvaa opintopisteiden pysyessä samana. Koulutuksen tulisi vastata nykyisen ja tulevaisuuden sairaanhoitajan osaamiseen, ja onkin pohdittava, millä keinoin tämä pystytään saavuttamaan. Sairaanhoitajan osaamisen kasvavat vaatimukset lisäävät samalla hoitotyön opettajan osaamisen vaatimuksia ja opetussuunnitelmien tarkastelua uudesta näkökulmasta.