Keväällä 2019 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk lähetti tekniikan alojen opettajia työelämäjaksoille pilottikokeiluna. Tavoitteena oli kehittää uusia malleja työelämäjaksojen toteuttamiselle. Vanha intensiivimalli, joka toteutetaan täysinä viikkoina sovittuna ajanjaksona, on käytännössä osoittautunut tehottomaksi ja toisaalta vie paljon resursseja.
Oman työelämäjaksoni kokeilussa työskentelin kolme päivää viikossa Etelä-Savon Elinkeino-, Liikenne- ja ympäristökeskuksessa (Ely-keskus) Ympäristö –vastuualueella. Loppuviikon työskentelin normaalisti ympäristöteknologian opetustehtävissä. Tavoitteena oli integroida työelämäjakso lehtorin työhön. Tarkemmin jakson aikana haettiin liittymäpintoja opinnäytetöiden osalta, eli pyrittiin liittämään opinnäytetöitä osaksi Ely-keskuksen tavanomaisia projekteja.
Alkukankeudesta onnistumiseen
Ensimmäiset viikot lähtivät hitaasti käyntiin. Oli vaikea integroitua osaksi organisaatiota, varsinkin kun järjestelmien oppiminen ja paperityöt veivät pääosan ajasta. Koin jopa hieman epätoivoa siitä, että onko tästä jaksosta lopulta mitään hyötyä. Jakson edetessä asiat lähtivät kuitenkin rullaamaan. Kun henkilöstö tuli tutuksi, helpottui yhteistyökuvioiden sopiminen ja pääsin myös käsiksi ”oikeisiin töihin”. Rehellisesti sanoen, panokseni käytännön töihin ei kuitenkaan ollut kovin merkittävä. Sen sijaan se, mitä sain irti opetusta näkökulmasta, oli merkittävää.
Kahdessa organisaatiossa samaan aikaan työskenteleminen mahdollisti esiin tulevien ideoiden välittömän hyödyntämisen. Opiskelijat olivat koko ajan saatavilla, kun opinnäytetöiden mahdollisuuksia nousi esiin. Samaan aikaan opin paljon uutta, minkä saatoin välittömästi viedä käytäntöön loppuviikon kursseilla. Asiat eivät siis jääneet vain ideoiksi, jotka työelämäjakson loputtua vaipuisivat kiireeseen vedoten unholaan.
Aikatauluhaasteita
Jos oli hyvää niin vähän heikkouksiakin. Työskentely kahdessa organisaatiossa samaan aikaan osoittautui melko raskaaksi. Välillä oli haastavaksi erkaantua opetustehtävistä. Alkuviikon aikana sähköposti täyttyi asioista, joista osaan oli reagoitava nopeasti, vaikka käytännössä työskentelinkin toisen organisaation leivissä. Opetustyöhön liittyvät tehtävät eivät tietenkään pysähdy, vaikka opettaja ei tavoitettavissa olisikaan. Lisäksi loppuviikon opetus vaati aina valmistautumista, joka väistämättä piti osin suorittaa työelämäpäivien aikana. Vaikka työelämäjakso oli resursoitu työaikasuunnitelmaan, ei se tuo yhtään lisätunteja viikkoon.
Opetustyöhön liittyvät tehtävät eivät tietenkään pysähdy, vaikka opettaja ei tavoitettavissa olisikaan.
Yhtälöön kun lisätään vielä lauantaina järjestettävä opetus, tuntui välillä siltä, kun vapaa-aikaa ei olisi lainkaan. Kokonaistyöajalla työskentelevälle tämä ei vuositasolla ole kuitenkaan ongelma. Käytännössä tuplatunneilla tehty jaksohan vapauttaa aikaa sitten reilummin loppu vuodelle tai se korvataan ylitöinä.
Suosituksia kokemukseen perustuen
Jos saisin toteuttaa työelämäjakson uudestaan, tekisin pieniä muutoksia. Alkujakson kankeus poistuisi lyhyellä intensiivijaksolla. Suosittelisin täyttä viikkoa, tai resurssien salliessa jopa kahta, vastaanottavassa organisaatiossa. Integroituminen tapahtuu luontevimmin silloin kun on paikalla. Tämän jälkeen, siirtyminen osapäiväiseen työskentelyyn luonnistuu helposti. Työelämäpäiviä jaottelisin myös laajemmalle ajanjaksolle. Silloin kun tapahtuu, on hyvä olla paikalla.
Työelämäpäiviä olisi jakson jälkeen tärkeää saada jatkossakin, vaikkapa ihan muutama vuoteen. Kun työaikasuunnitelmaan on selkeästi varattu aikaa yhteistyön ylläpitämiseen, silloin sitä varmimmin myös tapahtuu. Kokonaisuutena kokemus oli hyvin positiivinen ja kannustankin kaikkia lähtemään kokeiluihin mukaan, jos mahdollisuus avautuu. Kannustan myös esimiehiä varaamaan työaikasuunnitelmiin aikaa työelämäyhteyksien ylläpitämiseen. Toimiva työelämäjakso on kuitenkin sellainen, joka toteutuu, oli toteutustapa sitten mikä hyvänsä.