Tarkastelen tässä artikkelissa Salpalinjaksi eli Suomen salvaksi kutsutun, Suomen itärajaa myötäilevän puolustuslinjan muutosta puolustustarkoituksista museokäyttöön.
Tarkasteluni runkona toimii merkitysanalyysi, jonka avulla perustelen tämän laajalle alueelle maastoon sijoittuvan kulttuurikohteen arvoa ja mahdollisuuksia toimia eräänlaisena suurena ulkomuseona, jonka keskuksena toimii Miehikkälässä sijaitseva Salpalinjamuseo.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun restauroinnin koulutus on vuodesta 2018 tehnyt yhteistyötä Salpalinjamuseon kanssa. Museovirasto on Salpalinjaketjun osalta seurannut Xamkin ja Salpalinjamuseon yhteistyötä. Yhteistyön tuloksena on tehty kevääseen 2020 mennessä viisi opinnäytetyötä, jotka on lueteltu tämän artikkelin lopussa.
Museovirasto kokoaa Salpalinjaa koskevia huolto- ja kunnostusohjeita, ja Xamkissa tehdyt opinnäytetyöt antavat tietoa omalta osaltaan tähän ohjeistukseen. Salpalinjan kehittämisessä olisi paljon tehtävää myös palvelumuotoilun, sisustus- ja kalustearkkitehtuurin sekä markkinoinnin opiskelijoilla – miksei myös restonomi-opiskelijoilla.
Puolustuslinjasta museo- ja luontoretkikohteeksi
Salpalinjan rakentaminen aloitettiin talvisodan jälkeen, kun oli käynyt selväksi, että puolustuslinjaa itärajan tuntumaan tarvittiin. Salpalinja rakennettiin jatkosodan vuosina 1940 – 1944, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäys ei koskaan yltänyt Salpalinjalle asti, joskin sen on kuitenkin katsottu vaikuttaneen hyökkäystä estävästi.
Virolahdelta Savukoskelle ulottuva, noin 1200 km pitkä puolustuslinja on kunnoltaan edelleen hyvä. Puolustusministeriö hoiti linnoitusrakennelmia vuoteen 2003 asti ja sen jälkeen vastuu linnoituskokonaisuudesta on ollut valtionvarainministeriöllä. Senaatti-kiinteistöt vastaa linnoitteiden hoidosta. Salpalinjaa pidetään tänä päivänä muinaismuistolain mukaisena suojeltavana kohteena. (Salpalinja. Itsenäisen Suomen suurin rakennushanke s.a.)
Salpalinjan museo- ja luontoretkitoiminta on koottu yhteen Salpakeskuksen alle, josta saa tietoa Miehikkälän Salpalinja-museosta, Virolahden Bunkkerimuseosta ja Salpapolusta. Matkailukohteita on niin ikään kehitetty Salpalinjan läheisyyteen myös Pohjois-Karjalassa ja Lapissa.
Hyvänä esimerkkinä näistä on Joensuun Marjalan bunkkerimuseo sekä Savukosken vaikuttavat panssarieseet komeassa maisemassa Kemijoen läheisyydessä. (Tervetuloa Salpalinjalle S.a.; Saari 2018.)
Salpalinja sijoittuu koko pituudeltaan luonnonkauniisiin maisemiin, ja luontoretkeily ja sotahistoria sopivatkin hyvin yhteen: Luontokohteet ovat Salpalinjaan luontevasti liittyviä attraktiokohteita, joihin on mahdollista kehittää sotahistoriaturismille kiintopisteitä matkailu- ja ravintolapalveluineen.
Itärajan läheiset alueet tyhjenevät asukkaista, joten niiden taloudellista tilannetta kansainvälisestikin kiinnostavan matkailukohteen luominen ja tehokas markkinointi auttaisivat huomattavasti.
Koskematon erämaaluonto jo sellaisenaan houkuttelee oikein markkinoituna turisteja laajalti, ja toiseen maailmansotaan liittyvä, maailman pisimpiin kuuluva puolustuslinja kiinnostaa ainakin alan laajaa harrastajakuntaa.
Salpalinjan merkitysanalyysi
Merkitysanalyysi koostuu seitsemästä osasta, jotka ovat edustavuus, autenttisuus, historiallinen ja kulttuurinen merkitys, elämyksellinen ja kokemuksellinen merkitys, yhteisöllinen merkitys, ideaalitila sekä hyödynnettävyys ja käytettävyys (Häyhä et al. 2105: 12-13).
Salpalinjasta merkitysanalyysia tehtäessä ensimmäiset tarkasteltavat asiat ovat sen historiallinen ja kulttuurinen merkitys sekä sen edustavuus.
Salpalinja edustaa erittäin hyvin säilyneenä toisen maailmansodan puolustuslinjajärjestelmää, jolle löytyy kansainvälisiä vertailukohtia esimerkiksi Ranskan Maginot-linjasta, joka ulottui Belgiasta Italiaan sekä Stalinin linjasta Suomenlahdelta Mustalle merelle. Puolustuslinjajärjestelmä on tärkeä ja näkyvä osa toisen maailmansodan historiaa, ja sellaisena arvokas kulttuurikohde.
Salpalinja on myös säilynyt lähes autenttisessa asussaan ja tähän tähtäävät myös sen huolto- ja kunnostustoimenpiteet. Suuri, luonnon keskellä sijaitseva historiakohde kertoo suoraan paikan päällä tarkoituksestaan ja on materiaaliltaan autenttinen. Tällaisenaan Salpalinjaa voidaan kehittää tulevaisuudessa eräänlaisena ekologisena reittimuseona.
Historiallisen kohteen käyttötarkoituksen muutoksen ollessa kyseessä tulee aina tehdä tarkkaa merkitysanalyysia, jotta tiedetään esimerkiksi, millaisia rakenteellisia muutoksia kohteissa on tehtävä. Salpalinjan kohteet on tehty sodankäyntiä ja puolustusta varten. Kun kohteet muuttuvat muistomerkeiksi ja vierailukohteiksi, tulee pohtia, miten muutos tehdään ja miltä muutoksen tulee näyttää.
Määräykset ja lait tulee luonnollisestikin huomioida, vaikkapa vierailijoiden turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi kaiteiden ja portaiden rakentaminen tulee suunnitella historiallisesti arvokkaaseen kohteeseen niin, että ne kunnioittavat ulkonäöllään kohdetta eivätkä vaurioita ja haurastuta sitä. Historiallisten kohteiden käyttötarkoituksen muutos on syytä antaa asiaan perehtyneen arkkitehdin työksi.
Kohteeseen lisättävien objektien, kuten esimerkiksi opasteiden tulee sulautua maisemaan niin, että ne näyttävät kuuluvan kohteeseen alkuperäisesti. Tästä esimerkkinä voisi toimia vaikkapa ruostuneesta raudasta tehdyt kyltit. Silta menneisyydestä tulevaan tulisi rakentaa ekologisesti ja eettisesti kestäväksi.
Salpalinjaan sitoutuu suuria elämyksellisiä ja kokemuksellisia merkityksiä, sillä se on rakennettu turvaamaan Suomen maa-aluetta, isänmaata, suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Salpalinja edustaa puolustustahtoa ja isänmaanrakkautta sekä on sotasankaruuden muistomerkki, vaikkei siitä onneksi koskaan tullut viimeistä puolustettavaa rajaa. Salpalinja on osa suomalaista identiteettiä ja mielenmaisemaa. Se on sisun ja lujan tahdon symboli.
Merkitysanalyysi johdattaa matkailupalveluiden ääreen
Salpalinjan ideaalitilaa pohdittaessa nousevat esiin juuri hyödynnettävyyden ja käytettävyyden kysymykset. Merkitysanalyysin tekeminen liittyy myös aina tulevaisuuden tutkimukseen. Tulevaisuudessa voidaan palvelumuotoilun keinoin luoda Salpalinjasta yhtenäinen konsepti, jolloin sen markkinoitavuus kansallisesti ja kansainvälisesti sotahistoria- ja luontomatkailukohteena paranee.
Suomen itärajaa mukailevalla reitillä on noin 20 kohdetta, joiden läheisyydessä on myös muita Suomen historian vaiheista kertovia kohteita sekä kulttuuritapahtumakohteita.
Muutama esimerkki on helposti nostettavissa esiin: Kaakkois-Suomessa on Kustaan sodan (1788–90) näyttämöitä, Savonlinna on melko lähellä Salpalinjan reittiä ja Salpalinjan linnoitteita löytyy Kuhmosta. Ooppera ja kamarimusiikki voivat hyvin tahdittaa Salpalinjaan tutustumista – ja toisin päin. Suomussalmella pääsee Iki-Kiannon kotisaareen Salpalinjan ääreltä ja Luston metsämuseo kiinnostaa varmasti erämatkailijaa Punkaharjulla. Salpalinja voisi hyvällä suunnittelulla liittyä luontevasti Itä-Suomen kuvankauniiseen matkailureittiin yli maakuntarajojen.
Korsumajoituksesta saadaan hyvällä suunnittelulla yhtä kiinnostavaa ja houkuttelevaa kuin Kemin lumilinnamajoituksesta. Korsukabinetti on jo Miehikkälässä olemassakin, ja myös luonnossa aterioiminen on monelle matkailijalle vaikuttava kokemus.
Kalastuksen ja metsästyksen mahdollisuudet voidaan niin ikään helposti liittää ekologiseen reittimatkailuun. Suomi on täynnä piilossa olevia matkailuhelmiä, joiden ympärille tarvitaan kokonaisvaltaista palvelun kehittämistä majoitus- ja ravintolapalveluineen, retki-mobiilisovelluksineen ja -passeineen sekä kuljetuspalveluineen. Historia- ja luontoseikkailuiden suunnittelussa vain mielikuvitus on rajana.
Lopuksi
Salpalinjaa ei onneksi koskaan ole tarvittu puolustuskäyttöön. Nykyään sen suurin arvo onkin matkailu-ja virkistyskäytössä sekä historiatiedon polkuna.
Xamkin restauroinnin koulutuksen yhteistyö Salpalinja-museon osalta jatkuu tulevaisuudessakin Museoviraston kanssa, ja erittäin toivottavaa olisi nähdä myös muiden alojen opiskelijoiden saavan Salpalinjan kehittämisestä aiheita projekti- ja opinnäytetöihinsä.
Aiheesta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä tämän artikkelin kirjoittajaan sekä restauroinnin koulutusvastaavaan, Jari-Pekka Muotioon.