Työelämäjaksoni toteutui syyskuun lopulla Kymenlaakson keskussairaalan uudessa leikkausyksikössä. Kymenlaakson keskussairaala on ympärivuorokautisesti päivystävä sairaala, jossa leikataan sekä elektiivisiä (ennalta suunniteltuja) että päivystyksellisiä leikkauksia.
Opiskelijoita yksikössä ei vielä syyskuussa muuttokiireiden vuoksi ollut, mutta muutoin toiminta oli asettunut jo melko hyvin uomiinsa. Uudet, nykyisiin tarpeisiin vastaavat avarammat tilat oli otettu ilolla vastaan.
Miksi nyt oli aika työelämävaihdolle?
Olen työskennellyt Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Kotkan kampuksella keväästä 2014 saakka. Syksyllä 2014 lopetin kliinisen työskentelyni anestesiahoitajana ja uppouduin sairaanhoitajien ja ensihoitajien opetuksen syövereihin.
Kevään 2020 opintojaksoja päivittäessä alkoi mielessäni kyteä ajatus työelämäjaksosta. Omasta kliinisestä työskentelystä oli kulunut noin kuusi vuotta, ja tunsin tarvetta päivittää kliinistä osaamistani.
Potilasturvallisuus korostuu leikkausosaston työskentelyssä
Työelämävaihdon aikana pääsin tekemään opettamiani asioita oikeasti oikeille potilaille oikeassa työympäristössä. Hymy nousi kasvoille jo pelkästään siitä, että maskiventilaatio sujui edelleen ja että turvakanyylillakin sain kanyloitua ihan niin kuin opetan.
Potilaiden anestesian aloitus, nukutetun potilaan hoito ja tarkkailu, valvonta ja hoito heräämössä olivat turvallisen tuttua. Toimenpidealueen desinfektiot, steriilien pöytien tekeminen ja steriiliksi pukeutuneena työskentely olivat myös osa työelämävaihtoa.
Potilasturvallisuutta leikkaussalissa edistävä WHO:n leikkaustiimin tarkistuslistan käyttö oli integroitu osaksi Periop- potilastietojärjestelmää, jolloin tarkistuslistan käyttö ei unohdu.
Noin kaksi vuotta sitten käyttöön otettu sähköinen potilastietojärjestelmä mahdollistaa potilasturvallisen työskentelyn myös monella muulla tavalla. Selkein etu käsin kirjaamiseen on sairaanhoitajan ajan vapautuminen yksittäisten arvojen kirjaamisesta varsinaiseen potilastyöhön, jolloin tiimityöskentely helpottuu ja muuttuviin tilanteisiin leikkaussalissa pystytään reagoimaan entistä nopeammin.
Myös postoperatiivisen eli leikkauksen jälkeisen hoidon vaiheessa heräämötyöskentelyssä kirjaamiseen käytettävä järjestelmä varmistaa potilasturvallisen hoitotyön. Järjestelmä edellyttää ennalta määriteltyjen potilaan tarkkailuun ja hoitoon liittyvien asioiden kirjaamisen, jolloin niiden huomioiminen hoitotyössä varmistuu.
Vaikka sairaanhoitajat ja lääkärit osaavat ja tekevät työnsä hyvin ilman potilastietojärjestelmän apua, tulee muistaa ihmisen alttius virheille. Kun hyväksymme tämän piirteen, pystymme kehittämään potilasturvallisuutta ja luomaan toimintamalleja, joilla pyritään estämään haitta- ja vaaratapahtumat potilaiden hoidossa. Tämän kaltaisia uudistuksia oli hieno päästä näkemään ja käyttämään.
Tärkeitä hetkiä työelämävaihdon aikana olivat keskustelut henkilökunnan kanssa. Pystyimme yhdessä pohtimaan hoitotyöhön liittyviä ongelmakohtia, muutoksia ja kehitystä. Keskustelimme oppilaitoksen roolista opiskelijan osaamisen varmistajana, samoin kuin harjoitteluorganisaation antaman ohjauksen merkityksestä.
Sairaanhoitajien kivun hoidon toteuttamisen ongelmakohdista osastotyöskentelyssä ehdimme kipuhoitajan kanssa käydä hyvän keskustelun. Tämä on yksi selkeä hoitotyön osa-alue, jota käsittelemme tutkintokoulutuksessa ja pystymme tarjoamaan täydennyskoulutuksena.
Opiskelijoiden kuuluu saada parasta mahdollista koulutusta
Terveysalan opettajien ammatillista osaamista on tutkittu niin opettajien itsensä kuin opiskelijoiden arvioimana (Kotilainen ym. 2020; Salmien ym.2013; Kettunen ym. 2013).
Tuloksista voidaan todeta, että terveysalan opettajan konkreettinen hoitotyön osaaminen (tiedollinen ja käytännöllinen) on keskeisessä asemassa arvioitaessa terveysalan opettajan ammatillista pätevyyttä. Opettajan tulee yhdistää tiedot ja taidot ja soveltaa niitä mielekkäästi erilaisiin käytännön tilanteisiin. (Salminen ym. 2013).
Kotilainen (2020) kollegoineen toteaa tutkimuksessaan Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien itsearvioitu osaaminen että terveysalan opettajien itsearvioitu osaaminen on hyvällä tasolla.
Hoitotyön opiskelijoiden opettajaan kohdistuvat odotukset liittyvät asiantuntijuuteen. Opettajan odotetaan hallitsevan hoitotyön osa-alueita laaja-alaisesti ja opettajan osaamisen odotetaan olevan ajantasaista (Kettunen ym. 2013). Hoitotyön opettajan tulee hallita monia kliinisiä taitoja ja osata soveltaa niitä käytäntöön. (Salminen ym. 2013).
Opettajan ammatillinen osaaminen on tärkeää tarjottaessa laadukasta koulutusta. Työelämävaihdon aikana ammatillisen osaamisen tasoa voidaan nostaa ja kehittää koulutusta. Työelämävaihdon on todettu lisäävän myös työhyvinvointia (Kosunen 2017).
Kun opettaja hallitsee työtehtävänsä, on työ mielekästä ja palkitsevaa.
Työelämäjakson jälkeen on hienoa päästä opettamaan opiskelijoita näyttöön perustuvan hoitotyön ammattilaisiksi.
Lopuksi
Työelämävaihto sujui iloisesti työskennellen ja todeten, että oikein on opetettu. Vaikka me opettajat emme kliinistä työtä teekään, se ei suinkaan tarkoita sitä, että höperöidymme koululuokassa.
Opetuksen tulee olla näyttöön perustuvaa ja se edellyttää meiltä opettajilta jatkuvaa paneutumista oman alamme uuteen tutkimukseen, suosituksiin ja tulevaisuuden näkymiin.
Sairaanhoitajilla ei usein ole tähän aikaa, joten meillä opettajilla on oiva mahdollisuus auttaa ja tuoda uutta tietoa työyksiköiden hyödynnettäväksi. Työelämävaihto mahdollistaa mutkattoman yhteistyön oppilaitoksen ja työelämän välillä.