Miten vuorotyötä tekevä voi tuunata työtään?

Noin 14 % suomalaisista työskentelee säännöllisesti öisin (Partonen 2020; kuva: Pixabay).

Työtään tuunaamalla työntekijä omaehtoisesti muokkaa työtään itselleen sopivammaksi ja sen kautta lisää työhyvinvointiaan. Tämän merkitys korostuu myöskin vuorotöissä. Mutta minkälaisiin asioihin vuorotyötä tekevien tulisi kiinnittää huomiota? Millaisia asioita yöllä väsymyksen kanssa kamppailevan työntekijän kannattaa ottaa huomioon jaksaakseen työssään ja löytääkseen työn imua?

Työn tuunaus työhyvinvoinnin edistämisessä

Kuva 1. Esimerkki iltarytmisen yötyöläisen stressikuvaajasta Firstbeatilla mitattuna. Monilla työaika on stressaavaa, mikä asettaa lisää vaatimuksia palauttavien hetkien löytämiselle. (kuva: CARVE-hanke, Xamk).

Työn tuunaamisella tavoitellaan työhyvinvointia työn imun kautta, jolloin tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen omaan työhön lisääntyvät.

Näiden osatekijöiden ollessa kunnossa työn tuottavuuskin lisääntyy, koska työn imu parantaa tutkitusti tyytyväisyyttä, motivaatiota ja suoriutumista töissä.

Työhyvinvoinnin eri tilat voidaan jaotella mielihyvän ja vireystilan asteen mukaan neljään ulottuvuuteen:

  • työn imu
  • työtyytyväisyys
  • työholismi
  • työuupumus.

Työn imun ollessa korkealla ovat mielihyvä ja virittyneisyys positiivisia, ja tunnetilana on innostus. (Hakanen 2011, 21–24, 38.)

Työn tuunaamisessa on pääasiassa kolme eri menetelmää: työn sisällön, vuorovaikutuksen ja oman ajattelun tuunaus.

  • Ensimmäiseksi työn tuunaaminen voi olla työtehtävien muokkaamista tai vaihtamista itselle miellyttävämmäksi.
  • Toiseksi työtä voi tuunata myös kiinnittämällä huomiota positiiviseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten parissa.
  • Kolmantena työn tuunaamisen osa-alueena on työn merkityksen ja arvon näkeminen osana omaa hyvinvointia. (Hakanen 2011, 84–85.)

Kun mietitään vuorotyön tekemistä, niin edellisiin keinoihin voisi myös lisätä omien energiatasojen säätelyn työn tuunaamisen menetelmänä.

Vuorotyö kuormitustekijänä

Vuorotyötä tekeviä on useilla eri toimialoilla, kuten esimerkiksi hoitajat sairaaloissa tai hoivakodeissa ja prosessityöntekijät teollisuudessa. Säännöllistä vuorotyötä Suomessa tekee noin 27 % naisista ja 19 % miehistä. Noin 14 % suomalaisista työskentelee säännöllisesti öisin.

Vuorotyöstä puhuttaessa lähtökohta on usein ongelmakeskeinen, koska se lisää tutkitusti uniongelmia ja ylipainoisuutta, sekä tapaturmien, hormonaalisten syöpien ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. (Härmä ym. 2019; Partonen 2020; Sutela ym. 2019, 232.)

Vaikka vuorotyön tekeminen on kuormittavaa, voi vuorotyö myös olla joillekin mahdollisuus parempaan elämänhallintaan. Se voi mahdollistaa työntekijälle luontaisen vuorokausirytmin huomioimisen, koska jotkut ovat enemmän aamuvirkkuja ja toiset iltavirkkuja.

Pariskuntien vuorotyöt voivat myös mahdollistaa perhearjen pyörittämisen joustavammin. Erilaisilla keinoilla työntekijä voi vähentää vuorotyön rasitusta ja lisätä palautumista, ja työn tuunaaminen on yksi niistä.

Miten vuorotöitä voisi tuunata?

Vaikutusmahdollisuus omiin työaikoihin on tärkeä hyvinvointia tukeva asia. Vuorotyön kuormittavuus liittyy siihen, että elimistön on vaikea sopeutua vääränlaiseen tai vaihtelevaan rytmiin. Tämän vuoksi kannattaa tehdä joko hitaasti vaihtuvia vuoroja tai sitten täysin oman rytmin mukaisia vuoroja.

Kun vuorotyötä tekevä lisäksi tuunaa työtään, hän pohtii mitkä ovat hänen työhönsä liittyviä voimavaroja ja vaatimuksia. Jos yötyötä tekevä pystyy nukkumaan hyvin päivisin yövuorojen välillä, se on yksi voimavaroja lisäävä tekijä. Yövuoron aikana puolestaan on olennaista kiinnittää huomiota esimerkiksi oikea-aikaiseen työn tauotukseen, energiatasojen ylläpitämiseen ja syömiseen.

Paras tapa juuri itselle sopivien käytäntöjen löytymiseen tapahtuu kokeilujen kautta sekä keskustelemalla muiden vuorotyötä tekevien kanssa.

Keskeinen menetelmä energiatasojen säätelyyn työvuoron aikana on työn tauotus.

Luonnollisesti tämä tapahtuu kahvi- ja ruokataukojen aikaan, mutta syytä on pitää muitakin mikrotaukoja työstä irrottautumisen keinona.

Eri henkilöillä ja eri työvuoroissa voi toimia erilaiset tauot – johonkin aikaan yksi tarvitsee rentoutusta ja toinen aktivointia. Työnteon osalta johonkin aikaan sopii rutiininomaiset tehtävät ja toiseen aikaan keskittymistä vaativat tehtävät. Juuri tässä tulee esille yksilöllinen työn tuunaus, jossa työntekijä ottaisi huomioon oman vuorokausirytminsä ja vireystilansa vaihtelut.

Työvuoroihin sopeutumiseen voi vaikuttaa myös valon ja unirytmin avulla. Auringonvalo tai kirkas keinovalo tahdistavat aivojen sisäistä biologista kelloa pitämään luonnollista päivärytmiä.

Erilaisissa vuorojärjestelmissä valitaan erilaiset lähestymistavat riippuen siitä, tekeekö nopeaa vuorokiertoa (1–3 yövuoroa), hidasta vuorokiertoa (yövuoroja enemmän kuin 4) vai jatkuvaa yötyötä.

Joka tapauksessa ennen työvuoroa herätessä kannattaa tankata valoa ja liikkua vireystilan nostamiseksi. Yövuorojen välissä puolestaan on syytä välttää ylimääräistä valoa ja muita virikkeitä, niin nukahtaminen helpottuu. (Partonen 2020.)

Siispä tuunauksessa on tärkeää yksilöllisyys sekä työn ja työvuoron luonteen huomiointi.

CARVE-hanke

Henkisesti rasittavaa työtä ja vuorotyötä tekevien työntekijöiden haasteisiin pyritään vastaamaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun CARVE-hankkeessa.

Hankkeessa kehitetään työn tuunauksen menetelmiä yksilöllisesti perustuen hyvinvointiteknologiasta saatavaan tietoon ja henkilökohtaisiin vuorokausirytmeihin.

Työntekijöille annetaan vinkkejä esimerkiksi työn sisällön, aikataulujen, vuorovaikutuksen ja ajattelun muokkaamiseen hyvinvointia edistäväksi. Lisää tietoa hankkeesta osoitteessa www.xamk.fi/carve

Lähteet

Hakanen, J. 2011. Työn imu. Työterveyslaitos. Tampere: Tammerprint Oy.

Härmä, M., Kandolin, I., Sallinen, M., Laitinen, J. & Hakola, T.  2017. Hyvinvointia vuorotyöhön. Työntekijän opas vuorotyön hallintaan. Työterveyslaitos. Helsinki. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/handle/10024/135639 [viitattu 15.12.2020].

Härmä, M., Hublin, C. & Puttonen, S. 2019. Miten yötyö vaikuttaa terveyteen? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim, 135(1): 27–34. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo14720 [viitattu 18.12.2020].

Partonen, T. 2020. Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö. Lääkärikirja Duodecim. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01013 [viitattu 28.12.2020].

Sutela, H., Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. 2019. Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Tilastokeskus. Helsinki. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://docplayer.fi/173028256-Digiajan-tyoelama-tyoolotutkimuksen-tuloksia-hanna-sutela-anna-parnanen-marianne-keyrilainen.html [viitattu 15.12.2020].

Pin It on Pinterest