Minulla ei ole arvoa. On niin pimeää. En näe valoa missään.
Arvottomuuden kanssa kamppailu on ajoittain tuttua jokaiselle. Osalla meistä on taipumus pimeänä vuodenaikana herkemmin vajota synkempiin tunnelmiin.
Muistele, mitä hyvää olet viime aikoina kokenut? Nautitko hetken hiljaisuudesta kauniissa maisemassa, lapsen hymystä tai puhtaisiin lakanoihin sujahtamisesta? Palaa ajatuksissasi näihin kokemuksiin ja viivy niissä hetki. Näin vahvistamme hyvän kokemusta.
Toiset nauttivat kovasti eläinten läsnäolosta. Lemmikin pehmeän turkin rapsuttelu rauhoittaa ja pysäyttää hetken äärelle.
Millaisesta tekemisestä, harrastuksesta tai aktiviteetista tykkäsit lapsena tai nuorena? Minkä tekemisen parissa koit merkityksellisyyttä tai unohdit kuluvan ajan viimeksi? On tärkeää pysähtyä pohtimaan ja tunnistamaan, mitkä asiat olivatkaan minun arvojeni mukaisia ja minulle tärkeitä. Voisitko varata aikaa ja palata näiden äärelle, vaikka tuntuisi että aikaa ei olisi? Pienetkin teot omien arvojen mukaisesti auttavat elämään omannäköisempää elämää.
Mitä voisit tehdä jonkun toisen hyväksi tai auttamiseksi tänään? Entä tällä viikolla? Tutkitusti toisten auttaminen ja vapaaehtoistyö lisäävät auttajan omaa hyvinvointia.
Mitä tekisit, jos et pelkäisi epäonnistuvasi tai joutuvasti arvostelun kohteeksi?
Voisiko tämä alla oleva ns. lepoharjoitus sopia avuksesi tällä viikolla? Kokeile joka päivä sinulle sopivaan aikaan.
Lepoharjoitus: Varaa joka päivälle vähintään puoli tuntia aikaa, jolloin teet sellaista, mikä tuntuisi sinä päivänä kaikkien eniten lepoa sinulle tuottavalta. Millainen tekeminen veisi ajatukset arjen haasteista toisaalle? Mikä palauttaisi sekä mieltä että kehoa rennommaksi? Tekeminen saa olla sellaista, minkä koet merkitykselliseksi mutta se ei ole vaatimus. Tärkeintä on, että tekeminen tuntuu palauttavalta ja tuo sinulle hyvää oloa.