Jos et ole lukenut artikkelisarjan johdantoa, lue se tästä.
Seurasin ystäväni Instagram-tiliä ja ihailin hänen tekemiään villapaitoja. Päätin itsekin neuloa villapaidan. Olen edellisen kerran neulonut villapaitaa yläasteella, ja siitä ei tainnut tulla edes paidan näköistä. Nyt ajattelin, että kyllä kai minä moisen osaan neuloa. Surffailin verkkolankakauppoja, klikkasin koriin ohjeen ja langat. Olin tohkeissani. Kuinka vaikeaa villapaidan neulominen muka voi olla?
Ohje ja langat saapuivat ruskeassa postipaketissa jo seuraavana päivänä. Lankaa oli paljon, ja ohjetta useampi sivu. Osaan luoda silmukat ja neuloa.
Lukiessani ohjetta uudestaan ja uudestaan, mikä olikin ehkä ainoa järkevä teko alkuun, tuntui, etten ymmärrä mitään. Niin kuin yhtään mitään.
En yksinkertaisesti saanut mahtumaan päähäni, miten tästä ohjeesta voi muodostua paita. Olin mielessäni kuvitellut, että villapaita neulotaan helposti alhaalta ylöspäin. Tätä neulottiinkin ylhäältä alaspäin, muotolaskoksin ja kavennetuin kerroksin. Ohjeeseen piti kerta kaikkiaan keskittyä. Ja sitä piti seurata tarkasti. Ainoa onnenkantamoinen oli, että mallissa oli vain yhtä väriä, eikä mitään kirjoneulekuviota.
Monesti töissäni sanon opiskelijoille, että uudet asiat vaativat keskittymistä ja pysähtymistä. Ei kannata hätäillä, uuden taidon oppimisessa menee aina hetki. Tai että ei voi heti tai etukäteen odottaa, että osaa loistavasti, vaikka ei ole koskaan tehnyt. ”Omaan tahtiin, omannäköistä oppimista, tavoite kuitenkin mielessä.” Tämän muistaessani kyseenalaistin näitä suoltamiani oppeja. Olen luonteeltani kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppinen ihminen ja tämä tilanne vaati kärsivällisyyttä.
Kaikki oppiminen tapahtuu mallin, kokemusten ja toistojen kautta. On hyvä muistaa, että aivot eivät ole pelkkä jäykkä mötikkä, vaan muovautuva alusta. Aivot harjaantuvat notkeastikin uusiin tehtäviin harjoittelemalla. Kenenkään aivoissa ei ole valmiina mitään mystistä osaamista, vaan taidot kehittyvät tekemällä.
Villapaidan kanssa minulla ei todellakaan ollut mystistä osaamista.
Oli vain hyväksyttävä, että neuleohje puhuu eri kieltä kuin minä, ja jos haluan käytettävän lopputuloksen, minun on opeteltava uusi taito.
Tässäkin olin kompastua: mielessäni siinteli kaunis neulomus, sellainen kuin kuvassa. Jäisikö homma kesken, jos tuotokseni ei vastaisikaan mielikuvaani?
Kun aloin ymmärtää ohjetta ja pääsin pikkuhiljaa näkemään, miten neule muodostuu, aloin luottamaan tekeleen valmistumiseen. Suorastaan innostuin, kun paita oli valmis ja sopi ylleni. Näitä voisi tehdä lisää. Rohkeus tekemiseen ja onnistumisen ilo kasvoivat.
Kaikilla meillä on kykyjä. En sano, että mihin vain, mutta olemme jokainen kyvykkäitä oppimaan ja harjaannuttamaan uusia taitoja. Tämän kokemukseni mukaan uusi taito tai vanhan harrastuksen elvyttäminen vaatii keskittymistä, kärsivällisyyttä ja motivaatiota uutta asiaa kohtaan. Vaikka kuinka haluaisi, kaikki asiat ei vain tapahdu heti.