Kouvola – modernin arkkitehtuurin helmi
Kouvolan keskustan kaupunki-ilmettä hallitsee moderni arkkitehtuuri. Itse asiassa Kouvolan keskusta on yksi Suomen yhtenäisimmistä modernia arkkitehtuuria edustavista kaupunkikeskustoista. Kouvolan keskustan kaupunkikuvalle leimallista on 1960- ja 70-lukujen arkkitehtuuri, joskin myös 40- ja 50-lukujen rakennuksia on melko paljon (Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja kaupunkikuva 2018, 14).
Moderni arkkitehtuuri on laaja käsite. Pääpiirteissään sen voidaan ajatella käsittävän suunnittelusuuntauksen, joka syntyi 1900-luvun alkupuolella ja perustui Bauhausin ideoihin ja funktionalismiin. Suuntaus ei nojaa aiempien vuosisatojen arkkitehtuurikäsityksiin vaan pyrkii yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja käytännöllisyyteen.
Esittelen tässä artikkelisarjassa tärkeimpiä kotikaupunkini Kouvolan modernin arkkitehtuurin helmiä. Kussakin artikkelissa nostan esiin kohteita, jotka ovat paitsi arkkitehtonisesti merkittäviä, niin myös henkilökohtaisesti tärkeitä ja vaikuttavia. Kouvolan kaupungintalo ansaitsee kaupungin tärkeimpänä rakennuksena tulla esitellyksi ensimmäisenä.
Kouvolan kaupungintalo on merkittävä kulttuuriympäristö
Kouvolan modernin arkkitehtuurin kohteiden esittely on aloitettava kaupungintalosta, kaupungin hallinnollisesta sydämestä. Juha Leiviskän ja Bertel Saarnion suunnittelema Kouvolan kaupungintalo on kaupungin keskustan tärkein rakennus, sen ydin jo sijaintinsakin puolesta. Rakennus kuuluu myös Museoviraston listaamiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Kaupungintalon suunnittelu ja rakentaminen oli varsin pitkä prosessi, sillä uutta kaupungintaloa alettiin suunnitella jo vuonna 1959. Vuonna 1964 avattiin arkkitehtikilpailu, johon jätettiin 58 ehdotusta, ja voittajiksi nousivat Leiviskä ja Saarnio ehdotuksellaan ”Nystyrä”. Kaupungintaloa rakennetiin vuosina 1964–1969. (Kouvolan hallintokeskus, Museovirasto 2009; Wasastjerna 2011, 334.)
Kaupungintalo on selkeälinjainen ja ylväs rakennus, joka on samanaikaisesti sekä juhlavan vaikuttava että ihmisen kokoinen ja mittasuhteiltaan miellyttävä. Artikkelin pääkuvassa näkyy rakennuksen julkisivua hallitsevat leveä harmaagraniittinen portaikko, sen päällä oleva valkoinen kuutio, toimisto-osan symmetrinen ikkunafasadi sekä kellotorni.
Arkkitehtuuri on ilmavaa ja valoisaa, sillä vaaleagraniittisen julkisivumateriaalin ja runsaan ikkunapinnan lisäksi rakenteissa on aukotuksia, joista valo pääsee kulkemaan läpi. Portaikko johtaa pääoven suojaiselle edustalle, josta lähtee kiertämään sisäpihaa reunustava taso. Sisäpihalla kasvaa lehtipuu, ja siitä tuleekin mieleen japanilainen kivipuutarha. Rakennuksen sisälle sijoitettu ulkotila henkii rauhaa ja arvokkuutta. Arkkitehti Leiviskä kuvailikin sitä rakennuksen sieluksi (Jetsonen s.a.)
Kaupungintalon kokonaisuutta jatkaa Kansalaistori sekä sen toisella reunalla oleva, kaupunginjohtajalle suunniteltu asunto. Kokonaisuudesta tulee mieleen eräänlainen kaupunki kaupungissa -idea.
Kansalaistori on valitettavasti jäänyt vähälle käytölle ja kaupungin elämästä irralliseksi alueeksi. Tähän yhtenä syynä lienee se, että Kansalaistori ei aukea keskustaan päin Torikadulle vaan vilkkaasti liikennöidylle Salpauselänkadulle, jolloin se ei ole luontevasti kaupunkiyhteydessä ja ihmisten saavutettavissa.
Kaupungintalon sisätilat ovat ajattoman tyylikkäitä ja niissä on rauhallinen tunnelma. Aivan omaa luokkaansa on lämpiö, jossa syvänsininen kokolattiamatto ja valkeat rakenteet luovat samanaikaisesti juhlavan raikkaan, mutta myös intiimin tunnelman. Suuret ikkunat tuovat luontoa ja kaupungin elämää sisätiloihin, ja samalla luovat lämmintä valoa rakennuksesta ulospäin tapahtumailtoina.
Myös punaisilla istuimilla sisustettu juhlasali on tyylikäs ja tunnelmaltaan lempeä, sekä akustiikaltaan hyvä. Sali onkin Kymi Sinfoniettan Kouvolan harjoittelu- ja konserttisali.
Kaupungintalon edessä oleva suihkulähdeallas sekä Raimo Utriaisen vuonna 1984 suunnittelema Polvesta polveen -niminen veistos ovat tyylikkäitä katseenvangitsijoita (ks. Kouvolan muistomerkkejä, patsaita ja muita historiallisia kohteita s.a.).
Kouvolan kaupungintalon kellotornin kellosävelmä on niin ikään kaunis ja mieleenpainuva. Sen on säveltänyt Tauno Marttinen (Mairie de Kouvola s.a.). Sävelmä kuljettaa lapsuuden päiviin, jolloin Kankaan koulun pihalla ja koulumatkoilla sen kuuli lukemattomia kertoja. Sävelmä on sävelkuvaltaan moderni ja sopii erinomaisesti kaupungintalon ja koko Kouvolan henkeen.
Kaupungin elävä sydän
Kaupungintalo on Kouvolan kaupunginvaltuuston kokoontumispaikka, joten se vaikuttaa kaikkien kouvolalaisten elämään.
Sen henkilökohtainen merkitys sitoutuu lukemattomiin tilanteisiin. Lapsuudessani koulun kevätjuhlat pidettiin usein kaupungintalolla, samoin kuin koulun itsenäisyyspäivän juhlat, joissa yhdessä muistan olleeni lipunkantajana. Kaupungintalon näyttämöllä on nuoruudessani tanhuttu ja näytelty, katsomossa on kuunneltu konsertteja ja esitelmiä. Xamkin edeltäjän, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monet tapahtumat ja juhlallisuudet järjestettiin kaupungintalon juhlasalissa ja lämpiössä.
Mieleen ovat jääneet myös Kouvolan yhteiskoulun Kouvonrinteen lukiosta valmistuneiden jälleennäkemiset, jotka ovat huipentuneet kaupungintalon vastaanottoon. 1970-luvulla vietetyn lapsuuden jännittävien muistojen joukkoon kuuluu presidentti Kekkosen vierailu, jonka kunniaksi Kankaan koulun oppilaat kokoontuivat kaupungintalon ylätasanteelle vilkuttamaan pienin Suomen lipuin lääninhallituksen edestä ajavalle presidentin autolle. Tilanteesta uhkasi tulla tragikoominen, kun innokkaat vilkuttajat alkoivat ensin heiluttaa lippujaan ohi ajavalle hautaustoimiston autolle.
Kouvolan kaupungintalo on valittu Iltalehden lukijaäänestyksessä Suomen komeimmaksi kaupungintaloksi (Zitting 2017). Suomalaiset näyttävät näin ollen edelleen ja jopa enenevissä määrin arvostavan modernia arkkitehtuuria. Kouvolan yhtenäistä modernin arkkitehtuurin kaupunkikuvaa olisi hyvä korostaa nykyistä enemmän markkinoitaessa kaupunkiamme asuinpaikkana. Kouvolan kauneus ei ole vain katsojan silmässä, se on myös arkkitehtoninen tosiasia.