Öljyntorjuntavalmiuden voidaan katsoa koostuvan tarkoitukseen soveltuvasta, nopeasti käyttöönotettavasta ja määrällisesti riittävästä torjuntakalustosta, sen käytön hallitsevasta henkilöstöstä, ennakolta laaditusta ja omaksutusta torjuntasuunnitelmasta sekä tilanteenaikaisesta pelastustoiminnan johtamisesta.
Näiden osa-alueiden kehittämiseen myös Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla (Xamk) on ollut mahdollisuus osallistua. Ammattikorkeakoulun rooli on kohdistunut erityisesti viranomaisten tukemiseen ennakollisessa varautumisessa: Xamkissa laaditut, viranomaisten lakisääteisiä torjuntasuunnitelmia täydentävät öljyntorjuntamanuaalit sisältävät ohjeita torjuntatehtävän koordinointiin. Ohjeet on laadittu suuren alusöljyvahingon varalle sekä talviolosuhteisiin että avovesikaudelle Suomenlahdelle ja Saimaan syväväylälle. Manuaaleissa kuvattu toimintamalli on otettu käyttöön kansallisena toimintaohjeena, ja sitä on hyödynnetty niin Perämeren kuin Saaristomerenkin vastaavien toimintamallien pohjana.
Öljyntorjuntamanuaalien laatimiseksi tehty laaja taustatutkimus tuotti myös tekijöilleen osaamista. Perehtyneisyys maailmalla tapahtuneisiin öljyvahinkoihin oli välttämätöntä jo siksikin, ettei Suomessa ole tapahtunut vakavaa alusöljyvahinkoa yli 30 vuoteen. Käytännön kokemuksen (onneksi) puuttuessa torjuntamenetelmien testaaminen ja öljyntorjuntaharjoitusten järjestäminen – ensin simulaatioympäristössä, sitten öljyntorjunta-altaalla – ovat merkittävästi vahvistaneet torjuntaosaamista.
Kaikki käynnistyi perustoimintaohjeesta
Öljyntorjunnan tutkimus- ja kehittämistyö käynnistyi Xamkissa ja sen edeltäjässä Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa (Kyamk) kaksikymmentä vuotta sitten. Aihepiiriin tarttuminen nähtiin tärkeäksi Suomenlahden öljykuljetusten moninkertaistuessa vuosituhannen vaihteessa: vuodesta 1995 vuoteen 2005 öljyn kuljetusmäärät kuusinkertaistuivat ja kasvu myös jatkui voimakkaana [1].
Ensimmäiseksi tartuttiin öljyvahingosta seuraavan öljyisen jätteen hallintaan. Säiliöaluksesta aiheutuva öljyvahinko voi saastuttaa satoja kilometrejä rantaviivaa ja tuottaa satoja tuhansia tonneja öljyistä jätettä [2]. Pilottihankkeessa laadittiin toimintamalli jätteen keräämiseksi ja kuljettamiseksi saaristosta ja rannikolta mantereen välivarastointialueille ja loppukäsittelylaitoksiin. Toimintamalli laadittiin ensin yhtä pelastuslaitosta koskien, mutta laajennettiin myöhemmässä vaiheessa koko Suomenlahden alueelle. Laajentamista tukivat alueellisten öljyntorjuntaviranomaisten lausunnot toimintamallin käyttöönoton tarpeellisuudesta [3].
Perusmallin räätälöintiä
Laaditut toimintamallit koskivat avovesiolosuhteita Suomenlahden rannikolla. Seuraavassa vaiheessa selvitettiin, miten pakkanen ja jää muuttavat öljynkeräystoimintaa. Kolmannessa vaiheessa toimintamalli räätälöitiin Saimaan syväväylän alueelle, jossa torjuntaa haastavat voimakkaasti virtaavat vedet. Viimeisimpänä öljyntorjunnan toimintamallia täydennettiin vielä merellisen öljyntorjunnan ja -keräyksen osuudella. Tässä päivityksessä 2021 huomioitiin niin öljyn havainnointi- ja keräystekniikoissa kuin vastuuviranomaisissakin tapahtuneet muutokset. [4.]
Havainnollisuutta simulaatioista
Kirjallisen ohjeistuksen rinnalle kehitettiin öljyntorjunnan simulaatiokoulutus, jossa öljyvahinkoa, sen kokoluokkaa ja torjuntaoperaation laajuutta voitiin havainnollistaa virtuaaliympäristössä. Simulaatio-ohjelmaan sisältyvä öljymallinnus konkretisoi sanallisia kuvauksia tehokkaammin, kuinka öljy käyttäytyy sitä puomitettaessa ja nuotattaessa. Simulaatioympäristö mahdollistaa myös torjunnan resurssitarpeen arvioinnin eri menetelmä- ja kalustokokoonpanoissa. [4.]
Torjuntakyvyn todentaminen mahdollistuu
Ratkaiseva parannus öljyntorjuntavalmiuden kehittämiselle oli öljyntorjunta-altaan käyttöönotto 2022. Altaan myötä Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista testata kaluston toimivuutta eri öljytuotteille ja harjaantua kaluston käyttöön. Oikeiden vahinkoaineiden käyttö on torjuntaosaamisen kehittymisen kannalta olennaista, ja niiden hyödyntäminen onkin tuottanut useita tarkennuksia aiempiin, teoriapohjaisempiin toimintamalleihin ja torjuntasuunnitelmiin.
Käytännön harjoittelulla ja testaustoiminnalla voidaan todentaa sekä kalustollista että taidollista torjuntakykyä. Tähän tarpeeseen öljyntorjunta-allas vastaa palvellen koko Suomea ja Itämeren aluetta laajemminkin.
Tuloksilla vaikuttavuutta
Kaakkoisen Suomen öljyntorjunnan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on ollut vaikutusta koko öljyntorjuntakenttään. Toimintamallit laajenivat kansalliseksi, niihin tukeudutaan alueellisissa yhteistoimintasuunnitelmissa [3] ja ne arvioitiin osana kansallista öljyntorjuntajärjestelmää Valtiontalouden tarkastusviraston tehdessä kokonaisarviota Suomen öljyntorjuntavalmiudesta [5].
Toimintamallien laadinnassa esiin nousseet kysymykset öljyvahinkojätteen logistiikasta, lastaus- ja purkauspaikoista ja välivarastointiin soveltuvista alueista huomioitiin sekä jätehuoltosuunnitelmissa että öljyvahinkojen torjuntalaissa (1673/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa öljyvahinkojen torjunnasta (249/2014). Ammattikorkeakoulun öljyntorjunnan erikoisosaamista hyödynnetään myös parhaillaan käynnissä olevassa lainsäädäntötyössä.
Yhteistyön tulosta
Tulosten laajan käytettävyyden ja torjuntaosaamisen kasvun on mahdollistanut tiivis yhteistyö pelastus- ja ympäristöviranomaisten, merenkulun viranomaisten ja muiden sidosryhmien välillä. Työhön ovat osallistuneet alueen pelastuslaitokset ja ELY-keskukset sekä ohjaavat ministeriöt. Lisäksi mukana ovat olleet muun muassa Rajavartiolaitos, Suomen ympäristökeskus, puolustusvoimat, Traficom, Väylävirasto, Finnpilot, Huoltovarmuuskeskus, Metsähallitus, Ilmatieteenlaitos, Maanmittauslaitos, WWF Suomi, SPR ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Asiantuntijoita ja opiskelijoita on ollut mukana oman ammattikorkeakoulun lisäksi muun muassa Lappeenrannan-Lahden teknillisestä yliopistosta, Hämeen ammattikorkeakoulusta, Poliisiammattikorkeakoulusta, LAB-ammattikorkeakoulusta, Kouvolan ammatillisesta aikuiskoulutuskeskuksesta, Ekamista, ja Merikotka-verkostosta. [4.]
Kehittämistyö jatkuu
Öljyntorjunnan kehittämistyölle on tarvetta myös tulevaisuudessa. Vahingontorjunnassa on osa-alueita, joiden tehostamisella syntyvää jätemäärää ja öljyisen jätteen kuljetustarvetta voidaan vähentää. Torjunta- ja keräysmenetelmiä tulee lisäksi kehittää vastaamaan uusista polttoaineista ja niiden raaka-aineista aiheutuviin riskeihin. Öljyvahinkojen torjunnan ohella myös kemikaalivahinkoihin varautumisessa riittää työsarkaa, ja tähän työhön ammattikorkeakoulun osaaminen ja tutkimusinfra antavat hyvät lähtökohdat.