Lastensuojelun asiakkaat ovat oikeutettuja samoihin palveluihin kuin muutkin lapset ja nuoret. Hyvinvoinnin tukemiseksi tarvitaan kuitenkin myös läheisiä ihmisiä, palvelujen tuottajien lisäksi. Läheisten osallisuus on merkityksellistä lasten ja nuorten tulevaisuuden näkökulmasta.
Läheisverkostojen osallisuus lastensuojelussa
Lastensuojelun asiakkaiden kokemuksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että lasten, nuorten ja läheisten osallisuuden vahvistamista palveluissa pidetään tärkeänä, ellei jopa välttämättömänä (Hokkila 2023). Sekä lapsia että aikuisia pitää kuulla yhdessä ja erikseen, jotta saadaan riittävän selkeä käsitys lastensuojeluun johtavista ongelmista. Tätä toimintatapaa tukee systeeminen toimintamalli (Petrelius & Uutela 2020), jossa nähdään lasten, perheiden jäsenten, läheisverkoston ja ammattilaisten muodostavan systeemin, jonka kaikki toimijat vaikuttavat toisiinsa.
Lasten ja nuorten vanhempien ja huoltajien sekä läheisverkoston oletetaan olevan aina mukana yhdenvertaisina toimijoina lastensuojelun siirtymäprosesseissa, mutta näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole. Tämä on selvä puute, sillä yksilön elämäkulkuun voi vaikuttaa positiivisesti läheiseksi koettujen henkilöiden tuki. Edellyttäen, että tuen tarjoajat ovat kykeneviä tähän.
Lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun palvelutarpeen arvioinnin perusteella todetaan tarve lastensuojelulle. Lastensuojelulain 30 § (12.4.2019/542) mukaan lastensuojelun asiakkaalle on laadittava asiakassuunnitelma, joka voidaan työstää kuullen vanhempien ja huoltajien lisäksi myös muun muassa lapselle läheisiä henkilöitä. Lait eivät sulje pois mahdollisuutta vuoropuheluun, mutta tämän sisältöiseen tietomuuriin edelleen törmätään. Perusteluna käytetään salassapitovelvollisuutta ja vaitiolovelvollisuutta. Lisätietoa aiheesta löytyy Lastensuojelun käsikirjasta.
Lastensuojelulain mukaan lapsiksi määritellään alle 18-vuotiaat ja nuoriksi 18–24-vuotiaat. Avohuollon asiakkuus voi jatkua vielä 18 vuotta täyttäneiden osalta, mutta huostassa olo päättyy viimeistään silloin kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tämän jälkeen hänellä on oikeus jälkihuoltoon.
Siirtymiä ja valmisteluja lastensuojeluprosessissa
Lastensuojelun siirtymäprosessi tarkoittaa siirtymistä yhdestä palvelusta tai sijoituspaikasta toiseen lastensuojelun sisällä. Tämä on tärkeä prosessi, joka vaatii huolellista suunnittelua ja yhteistyötä eri osapuolten kesken. Keskeistä on ottaa mukaan näihin siirtymiin mukaan vanhemmat/huoltajat ja tarvittaessa muu läheisverkosto. Tarpeen arvioi lastensuojelun työntekijä.
Siirtymäprosessi on monivaiheinen, tärkeintä on lapsen ja perheen hyvinvointi ja sujuva siirtyminen, joka mahdollistaa jatkuvan tuen ja turvallisen ympäristön.
Lastensuojelun siirtymäprosessin valmisteluun ja toteutukseen kuuluu seuraavia vaiheita:
- Arviointi ja suunnittelu: tilanteen arviointi, jossa selvitetään lapsen ja perheen tilanne, tarpeet ja tavoitteet. Näin hankitun tiedon perusteella laaditaan yksilöllinen asiakassuunnitelma, joka sisältää siirtymään liittyvät tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulu sekä sovitaan yhteistyöstä.
- Yhteistyö ja tiedonsiirto: lastensuojelulaissa on säädetty, että on tehtävä yhteistyötä, johon otetaan mukaan kaikki olennaiset osapuolet kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijät, perusopetus, mahdolliset sijaishuoltopaikat ja perhe. Tiedonsiirto pyritään toteuttamaan siten, että kaikki osapuolet saavat riittävät tiedot lapsen tilanteesta, historiasta ja tarpeista.
- Valmistelu: Lapsen sekä perheen valmistelu keskustellen siirtymän syistä ja tulevista muutoksista. Myös uuden ympäristön eli sijaishuoltopaikan tai palveluntuottajan valmistelu kuuluu tähän vaiheeseen. Vastaanottavan tahon on saatava tietoa lapsen erityistarpeista.
- Siirtymän toteutus: fyysinen siirtyminen ja siihen liittyvät käytännön järjestelyt sekä uuteen ympäristöön tutustuminen ja siellä tarvittavan tuen järjestäminen.
- Seuranta ja arviointi: seurataan jatkuvasti lapsen sopeutumista uuteen tilanteeseen ja arvioidaan tiedon sekä kaikilta osapuolilta hankitun palautteen perusteella tarvetta suunnitelman täydentämiseksi tai muuttamiseksi.
- Tuen jatkuminen: varmistetaan, että lapsi sekä perhe saavat tarvitsemaansa tukea myös siirtymän jälkeen. Toteutetaan pitkän aikavälin seurantaa, jossa arvioidaan hyvinvointia ja kehitystä.
Lastensuojelun siirtymäpoluilla kulkemiseen liittyy useita vaiheita, mukaan tälle matkalle tarvitaan henkilöitä, jotka voivat tässä toimia kanssakulkijoina. Jos lasten ja heidän läheistensä osallisuus toteutuu rakenteissa jo alusta alkaen, palvelut todennäköisesti vastaavat paremmin yksilöllisiin tarpeisiin.
Läheisverkosto mukaan siirtymäprosesseihin
Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamassa kehittämishankkeessa Sointu – yhteiskehittämällä perheet osallisiksi lastensuojelun siirtymiin (2024–2026), kehitetään yhdessä Kymenlaakson hyvinvointialueen kanssa uutta toimintamallia, jossa siirtymäprosesseihin otetaan järjestelmällisesti mukaan lapsen läheiset. Hankkeen toteuttaa Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Lisätietoa: https://www.xamk.fi/hanke/sointu/.
Läheisverkostoon kuuluvia henkilöitä kartoitetaan lastensuojelussa nykyisinkin, sillä tärkeänä lasten hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta pidetään sen selvittämistä, mikä on lapsen tai nuoren oma kokemus siitä ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä ja ovat osallistuneet arkeen. Osallisuus ja siihen liittyvä vuoropuhelu ei kuitenkaan nykyisin toteudu riittävästi. Sointu-hankkeessa tähän puutteeseen pureudutaan kehittämällä vanhemmuuden tuen ja läheisverkostotyön mallia, jossa osallisuus nostetaan keskiöön.
Lastensuojelun kehittämistyötä ei kuitenkaan tehdä yksin. Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke SOILA (ESR+ 2023–2026, Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen) tukee lastensuojelun kehittämiseen liittyvien hankkeiden toteutusta. Tavoitteena on rakentaa valtakunnallisesti useiden hankkeiden voimin muun muassa palvelu- ja tukiekosysteemejä vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita. Tavoitteisiin päästään yhteiskehittämisen keinoin yhdessä lastensuojelun eri toimijoiden, nuorten sekä perheiden ja sidosryhmien kanssa.
Lastensuojelun kehittäminen ei ole pelkästään järjestelmien parantamista, vaan ennen kaikkea lasten ja nuorten hyvinvoinnin asettamista kaiken keskiöön. Turvallinen, välittävä ja tulevaisuuteen luottava lapsi on yhteiskuntamme tärkein pääoma.
