Oulun ammattikorkeakoulun lehtori, väitöskirjatutkija Laura Paaso kannustaa tarkastelemaan muutoksessa tarvittavaa osaamista dynaamisen osaamisidentiteetin avulla. Paaso puhui aiheesta marraskuussa 2024 AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä Helsingissä.
Työn ja siinä tarvittavan osaamisen jatkuva muutos pistää välillä pään pyörälle. Kun organisaatioita virtaviivaistetaan ja fuusioidaan, toimintatapoja ja palveluita muokataan, muuttuvat myös työtehtävät. Ihmiset vaihtavat alaa ja astuvat yllättäviinkin rooleihin. Kun ansaitsemisen muodot monipuolistuvat, uudenlaiset, moninaisia osaamisyhdistelmiä hyödyntävät verkostot osoittavat arvonsa. Samalla jatkuvan oppimisen tarve vahvistuu.
Yksi muutoksissa kannatteleva voima voi olla dynaaminen osaamisidentiteetti. Se tarkoittaa omaa osaamista koskevaa, jatkuvasti elämän ja uran eri vaiheissa kehittyvää ja monipuolistuvaa ymmärrystä. Identiteetti ei ole staattinen, vaan se muovautuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön, toisten ihmisten ja uusien kokemusten kanssa.
Kun osaamista tarkastellaan dynaamisen osaamisidentiteetin näkökulmasta, osaaminen ei rajoitu vain yhteen ammattiin tai tehtävään, vaan näyttäytyy laajempana erilaisten tietojen ja taitojen kokonaisuutena. Lähestymistapa auttaa yksilöitä navigoimaan työelämän muutoksissa: tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistaan monipuolisemmin eri konteksteissa ja muuttuvissa työtilanteissa.
Osaamisen viisi ulottuvuutta
Osaamisen voi jakaa viiteen ulottuvuuteen: ammatillinen vuoropuhelu, jatkuva kehitys, kokemukseen perustuvat tunteet, kollektiivinen osaaminen ja yhteiskunnalliset muutokset. Ammatillisessa vuoropuhelussa osaaminen ja käsitys itsestä ammatillisena toimijana kehittyvät suhteessa ammattialan traditioihin, etiikkaan ja ihanteisiin. Ammatillisen kentän toimintatavat, perinteet ja roolit vaikuttavat omaan ammatilliseen kasvuun. Vaikka ammatillinen perusta löytyy koulutuksesta, kasvu jatkuu käytännön työssä, verkostoissa ja täydennyskoulutuksissa.
Osaamisen tunnetta kasvattavat konkreettiset onnistumiset ja oman toiminnan reflektointi. Paitsi yksilötasolla, osaaminen ilmenee myös kollektiivisesti, erilaisissa yhteisöissä jaettuna toimintana. Samalla vahvistuu ammatillinen osallisuus, sosiaalinen toimijuus ja joukkoon kuulumisen tunne. Yhteiskunnalliset muutoksetkin synnyttävät tarpeita, jotka motivoivat osaamisen kehittämiseen.
Kuinka kirkastaa osaamisidentiteettiä?
Vaikka osaamisidentiteettiä voi kirkastaa esimerkiksi työnohjauksella, coachauksella, mentoroinnilla ja työpajoilla, aina ei kuitenkaan tarvita muodollisesti sovittua ohjausta. Eteenpäin vievät kaikki sellaiset harjoitukset, jotka auttavat pohtimaan omaa historiaa, vahvuuksia, heikkouksia ja oppimiskokemuksia. Päiväkirjan pitäminen, itsearvioinnit ja kollegiaaliset keskustelut auttavat hahmottamaan omaa tilannetta laajemmin.
Aikuisuuden aikajanalle voi sijoittaa keskeisiä tapahtumia opinnoista, työstä ja vapaa-ajalta sekä pohtia niiden merkityksiä nykyisen osaamisen osana. Yleensä jo kulunut aika avaa kokemuksille uusia merkityksiä, jotka oivaltaa pysähtyessään tietoisesti pohtimaan mennyttä.
Ulkopuolisella näkökulmalla on kuitenkin merkitystä. Joharin ikkunan nelikenttärakenne auttaa ymmärtämään, miten näemme itsemme ja miten muut näkevät meidät. Sen avulla tunnistamme helpommin omia sokeita pisteitä ja kehittämme itseämme.
Työnohjaaja tai coach osaakin usein kysyä sellaisia osuvia kysymyksiä, joihin vastaaminen kutistaa omaa sokeaa aluetta. Emme aina itse oivalla esimerkiksi aktiivisen järjestötoiminnan tai harrastuksen kasvattamaa osaamista, jota voi realisoitua vaikka organisoinnin taitoina työssä.
Myös keskustelut alan ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa avaavat uusia näkökulmia omaan osaamiseen. Selkäydinosaamiseksi muodostunutta hiljaista tietoa ei välttämättä tiedosta osaamiseksi – niin itsestään selvää se on. Ulkopuolinen voi hyvillä kysymyksillä auttaa hahmottamaan sen arvoa.
Kahvihuone- ja käytäväkeskusteluissa kannattaa myös sanoittaa kollegalle hänen osaamistaan ääneen. Johan tuon tiesi myös brittiläinen valtiomies ja kirjailija Benjamin Disraeli, joka muistutti jaetusta hyvästä: ”Suurin hyvä, minkä voit tehdä toiselle, ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan. Se on hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen.”