Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin ammattiopistoissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevien sote-alan opettajien näkemyksiä täydennyskoulutuksesta ja osaamisen ylläpitämisestä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Tutkimukseen osallistui 404 vastaajaa, joista naisia oli 90 %. Vastaajilla oli työkokemusta keskimäärin 14 vuotta ja heidän keski-ikänsä oli 51 vuotta.
Osaamisen kehittämisen perustuu jatkuvaan oppimiseen
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kouluttaminen on keskeisessä roolissa yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Väestön ikääntyminen, kulttuurinen monimuotoisuus ja monimutkaistuvat asiakastarpeet asettavat suuria vaatimuksia sosiaali- ja terveysalan opettajille.
Koska yhä pienempi ammattilaisten joukko vastaa kasvavaan palvelutarpeeseen, tarvitaan uusien, esimerkiksi digitaalisiin ratkaisuihin nojaavien palveluiden kehittämistä ja omaksumista. Kun sote-alan ammattilaisten osaamisen pitää pysyä muutoksessa mukana, koulutuksesta vastaavien opettajien osaaminen ja sen kehittäminen on keskeisessä roolissa.
Vaikka täydennyskoulutus onkin edelleen erittäin tärkeä ammatillisen osaamisen kehittämisen muoto, opettajat oppivat jatkuvasti myös oman työn ohessa. Tämä oppimisen väylä on kuitenkin koulutusorganisaatioissa heikommin tunnistettu ja hyödynnetty.
Tiimiopettaminen, kollegiaalinen tuki, työelämäyhteistyö ja verkostotoiminta eli kaikenlainen monipuolinen yhteistyö kasvattaa myös osaamista. Myös aktiivinen osallistuminen ammattimessuihin ja konferensseihin sekä työelämässä oppiminen ovat keskeisiä osaamisen kehittämisen tapoja.
Organisaation sisäiset ja ulkoiset kansalliset ja kansainväliset projektit tarjoavat sekä käytännön kokemusta että oppimismahdollisuuksia. Tämän jutun kuvitus kertoo muutamista Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun hankkeista, joissa sote-alan opettajat ovat olleet mukana.
Kansainväliset aktiviteetit, kuten osallistuminen kansainvälisiin vaihto-ohjelmiin ja eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden opettaminen rikastuttavat opettajien osaamista ja laajentavat heidän näkökulmiaan.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös itseopiskelu työ- ja vapaa-ajalla, ajankohtaisten asioiden seuraaminen ja kulttuurisen osaamisen lisääminen tärkeiksi osaamisen kehittämisen muodoiksi.
Haasteet ja esteet
Täydennyskoulutuksen esteitä ovat muun muassa suunnitelmallisuuden ja resurssien puute sekä koulutukseen liittyvät tekijät. Tieto koulutuksesta saattaa tulla liian myöhään tai tiedon vieminen käytäntöön voi olla vaikeaa. Voi myös olla epäselvää, kuka organisaatiosta koulutukseen osallistuu. Ajoitus ja toteutus ei aina osu kohdalleen ja sisältötietokin saattaa olla ennakkoon puutteellista. Joskus ei riitä raha eikä aika. Määräaikaiset työntekijätkään eivät välttämättä pääse osallistumaan. Toisinaan ongelma voi olla opettajien omassa motivaatiossa.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat arvioivat osaamisensa yleisesti tyydyttävälle tasolle. Kehittämistarpeiksi mainittiin erityisesti kliininen osaaminen ja koulutuksen suunnitelmallisuus.
Tulevaisuudessa on tärkeää panostaa suunnitelmalliseen ja resursoituun täydennyskoulutukseen, jotta opettajat voivat vastata alan muuttuviin tarpeisiin ja haasteisiin. Koskimäki alleviivaa uuden tiedon käyttöönottovaihetta. Uuden tiedon ja aikaisempien kokemusten kollegiaaliselle pohdinnalle ja analysoinnille sekä opitun siirtämiseen osaksi opetusta tulee olla tilaa ja aikaa.