Tunneherkästi latautuneessa tilanteessa ihminen voi olla altis kuulemaan tai tulkitsemaan pienetkin tarkoittamattomat vihjeet kielteisesti itseensä suunnatuiksi riippuen henkilökohtaisesta kokemushistoriasta. Ihmisten kohtaaminen ei ole helppoa, muttei auttaminen ole kuitenkaan avaruustiedettä, kuten Hanna Koppelomäki on todennut. Kyse on ennen kaikkea omasta asenteesta ja elämänkokemuksesta.
Kokemuksen merkitystä ei voi korvata
Sosiaalityöntekijät Eija Huovila ja Mikael Hästö toteavat ettei kokemuksen merkitystä ihmissuhdeammateissa voi mikään korvata. ”Koulusta ja luentosaleista voi hankkia hienon teoreettisen tietopohjan ja työhön vaaditun pätevyyden, mutta osaaminen, ammatillisuus ja siihen kasvaminen tulevat vasta kokemuksen kautta. Ei ihmisen kohtaamista opi, vaikka sitä kuka opettaisi”. Saman totesi Raija Nurminen terveydenhoitajia väitöskirjaansa haastatellessaan: ”Ammattitiedolla voi päätellä, työkokemuksella ja elämänkokemuksella voi kuunnella”. Harvat osaavat olla lähellä läsnä, kuten runoilija Maaria Leinonen on runossaan todennut.
Luokassa annettava teoriaopetus voi antaa vain rajoitetut mahdollisuudet kokemuksen hankkimiseen. Siksi tarvitaan sellaista opetusta ja opiskelua, jonka avulla työssä tai harjoittelussa saatuja kokemuksia arvioidaan ja kytketään teoreettiseen tietoperustaan, joita yhdessä reflektoiden jäsennetään ja liitetään laajempiin kokonaisuuksiin kokeneiden kouluttajien tukiessa oppimisprosessia. Asiantuntijaksi kehittymisessä sekä asiantuntijuudessa oleellista on kokemusten muuttaminen tietämiseksi ja osaamiseksi.
Toisten kuuntelun opettelua
Asiakastyön taitoja harjoiteltaessa ei ehkä tarvitakaan ”perinteisiä” asiantuntijoita vaan ennemminkin Anssi Tuulenmäen sanoin asiantunnustelijoita ja asiantunteilijoita, jotka rohkeasti uskaltavat kokeilla erilaisia tapoja haastaa dialogissa opiskelijoita säätämään omaa asennettaan ja tuomaan rohkeasti esiin kokemuksia yhdessä jaettavaksi ja jäsennettäväksi. Opiskelijoilta tämä edellyttää kasvotusten kohtaamisessa toisten kuuntelun opettelua, ei vain ”kuuloilua” mielen harhaillessa muualla vaikka fyysisesti oltaisiinkin paikalla. Asiakastyön taitojen harjoittelemiseksi tarvitaan siis myös lähiopetusta aidon dialogin synnyttämiseksi.
Kirjoituksen lähteinä käytetty:
- Diabetes-lehti 4/2015
- Eteläpelto A & Tynjälä P. (toim.) 2005: Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia.
- Huovila Eija ja Mikael Hästö HS 7.6.2015
- Hurtig J. & Laitinen M. (toim.) 2006: Pahan kosketus
- Koppelomäki Hanna HS 14.11.2014
- Leinonen Maaria. Elämän täysi, kootut runot
- Nurminen Raija 2000: Intuitio ja hiljainen tieto hoitotyössä
- Tuulenmäki Anssi. Tesso 1/2015