Nepsy-termiin on voinut törmätä lähes kaikkialla. Nepsy tarkoittaa synnynnäisiä neuropsykiatrisia ominaisuuksia ja erityispiirteitä. Joskus puhutaan myös neuropsykiatrisista haasteista ja häiriöistä, tai käytetään termiä neuroepätyypillinen tai neurokirjolla. ADHD, Tourette, Asperger, tic-liikkeet, aistiyliherkkyys ja autismi ovat näitä aivojen kehityksellisiä ominaisuuksia. Monesti näihin liitettävä erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus. Erityisherkkä voi olla nepsy, ja toisin päin. Erityisherkkyyteen kuuluu muun muassa keskittymisvaikeuksia, levottomuutta, sosiaalisten tilanteiden vaikeuksia ja kuormittumista erilaisille ärsykkeille.
Nepsy-asiassa on siis kyseessä laaja joukko erilaisia diagnooseja, joiden sisällä on toinen laaja joukko eri muotoja ja vaikeusasteita. Saman diagnoosin saaneet voivat toimia hyvin eri tavalla ja kokea samat asiat eri tavoin. Nepsy-piirteisiä ei voi laittaa yhteen kasaan ja samanlaisten toimintatapojen alle.
Nepsy on muotidiagnoosi
Tietoisuus nepsy-piirteistä leviää vilkkaasti somen kautta, ja siksi nepsyn yhteydessä puhutaan usein muotidiagnooseista. Muotidiagnooseihin liittyy vahvasti ja yhä yleisemmin itsediagnosointi, jossa ihminen ajattelee kärsivänsä esimerkiksi aistiyliherkkyydestä, vaikka ei ole saanut ammattilaisen tekemää diagnoosia.
Ilmiö on varsin trendaava Tiktokissa. Hastagilla #selfdiagnosed tai #selfdiagnosis varustetuilla videoilla on kymmeniä miljoonia näyttökertoja. Videot kannustavat erilaisten netistä löytyvien testien tekemiseen, ja testejä totisesti löytyy joka lähtöön. Testit johdattelevat tekijän ajatuksen siihen, että minullakin on piirteitä, joiden mukaan minulla on vaikeuksia keskittyä tai olen helposti uupuva ekstrovertti, ja näihin oireisiin tarvitaan apua.
Some-suosikkina itsediagnoisointi on arveluttavaa siksi, että moni kärsii nepsyhaasteista ihan oikeasti. Heille nepsyoireet eivät ole ”mahtava supervoima” vaan arkea, ihmissuhteita ja koko elämää hankaloittava taakka.
Korkeakouluopiskelujen aikana moni havahtuu huomaamaan itsessään muutoksia. Opiskelut vaativat hyvää keskittymiskykyä, kognitiivisia taitoja, suoriutumista ja palautumisen keinoja. Kun joku osio ei toimikaan, herää ajatus, että pitääkö olla huolissaan. Tässä kohtaa etsitään nettitesti, ja tehdään päätelmiä ongelmien laadusta. Maailma on täynnä ärsykkeitä ja superaktiivisuutta. Onko epätyypillistä olla rauhallinen ja keskittynyt?
Tarkkaavaisuushäiriö ei ole häpeä
Hyvinvoinnin eri palveluihin hakeudutaan monesti valmiilla ajatuksella diagnoosista. On yhä tavallisempaa, että ihmisellä on varma tunne jostain tietystä ongelmasta ja siihen valmiiksi mietityt ratkaisut. Tai joskus joku muu saattaa ohjata palveluiden piiriin, koska tarvitaan diagnoosi jotain tukitoimea varten, vaikka omassa mielessä ei ole käynyt tarvetta sellaiselle.
Omien haasteiden tiedostaminen ja niiden sanoittaminen on hyvä asia. Ihminen voi joutua jatkuvasti ponnistelemaan pärjätäkseen, voi olla olo, että ei sopeudu tai että on vääränlainen. Tietoisuus on kasvanut ja yhä useampi hakeutuu tutkimuksiin ilman nolostelua. Sinne voi olla vaikea päästä ja ne kestävät pitkään, kuukausista jopa vuoteen. Ja he, jotka häilyvät diagnoosien reunoilla, kokevat järjestelmän haastavaksi. Jos et täytä tiettyjä kriteerejä, et saa hoitoa tai tukea.
Valmis ajatus mahdollisesta diagnoosista ja siihen löytyvistä ratkaisuista tuntuu tuossa valossa helpolle ja vaivattomalle. On kuitenkin tärkeää, että asiantuntija selvittää tilanteen, jotta ongelmiin saa oikeanlaista apua.
Tavallisia selityksiä
Oman toimintatavan muuttuminen ei automaattisesti tarkoita, että jotain on ”vialla”. Tapa, jolla on oppinut aiemmin, ei jossain kohtaa vain enää toimikaan. Tapa, jolla on treenannut ennen, ei tuota nopeutta, voimaa tai muutakaan kehitystä. Ei ole ilmentynyt mitään ongelmaa, on vain kasvettu ulos aiemmasta tavasta. Ajatukset ja suhtautuminen ovat muuttuneet, ja tulee löytää uusia tapoja oppia, uusia tapoja kehittyä.
Neuropsykiatriset diagnoosit koetaan monessa asiassa selitysvoimaisiksi, koska aivoperustaiset selitykset ovat pinnalla. Entä jos ongelmille olisi ihan tavallisia selityksiä aivojen neurologisen poikkeavuuden sijaan? On toki trendikkäämpää ja helpompaa vedota aivojen rakenteeseen kuin todeta ihmisten vain olevan erilaisia persoonan, alhaisen verensokerin tai ihan vaan vaikka kuukautisten vuoksi.
Ihminen voi olla sellainen kuin on ilman, että jokaista asiaa pitää miettiä jonkun diagnoosin kannalta.