Nightingalen merkitys sairaanhoitajakoulutuksen uudistamisessa ja sairaanhoitajien ammatillisen aseman parantamisessa on tärkeä. Samoin, hänen laaja-alainen näkemyksensä ihmisen sekä fyysisestä että psyykkisestä terveydestä on ollut edistyksellinen.
Hoitotyö ja sairaanhoitajakoulutus ovat muuttuneet merkittävästi Nightingalen ajoista, mutta hänen perintönsä elää hoitotyössä edelleen monella tavoin.
Suomessa terveydenhuollon tasoon sekä palvelujärjestelmän kehittämiseen on suunnattu viime vuosina runsaasti voimavaroja. Tässä kokonaisuudessa suomalainen sairaanhoitaja on itsenäinen hoitotyön asiantuntija ja moniammatillisen työryhmän jäsen.
Voidakseen toimia sairaanhoitajana, on henkilön suoritettava korkeakoulutasoinen sairaanhoitajan tutkinto. Nykyinen sairaanhoitajakoulutus tarjoaa opiskelijoille välineet hallita tehtäväalueensa käytännön osaamisen, sekä valmistaa opiskelijan riittävillä vuorovaikutus- ja yhteistyövalmiuksilla tulevan työelämän haasteisiin.
Sairaanhoitajan toiminta perustuu tutkittuun tietoon, ja hoitotyössä hyödynnetään yhä useammin teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Samoin kuin Suomessa, alan koulutus on useissa muissakin maissa korkeakoulutasoista.
Sairaanhoitajat ja kätilöt ovat terveyspalvelujen selkäranka.
WHO:n (2020) mukaan sairaanhoitajat ovat maailmanlaajuisesti terveydenhuollon suurin ammattiryhmä, ja heidän osuutensa on noin 59 % terveydenhuollon henkilöstöstä. On ennakoitu, että globaalisti tulevaisuudessa tarvitaan sairaanhoitajia ja kätilöitä jopa 9 miljoona enemmän, jotta terveyspalveluiden saatavuus olisi asetetun tavoitteen mukainen vuoteen 2030 mennessä.
Myös omassa maassamme sairaanhoitajien tarve on jatkossa suuri. Tilastotarkastelun perusteella on nähtävissä, että lähes puolet sairaanhoitajista eläköityy vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi, terveydenhuollon ammattilaiset ovat haluttuja osaajia myös muiden alojen ammateissa, jonka vuoksi koulutetun ja osaavan työvoiman saatavuudesta huolehtiminen on erittäin tärkeä ennakointitehtävä.
Sairaanhoitajien ja kätilöiden juhlavuodesta tuli hyvin erilainen kuin ennalta suunniteltiin. Covid-19-pandemia haastoi koko terveydenhuoltojärjestelmän, ja siinä samalla sairaanhoitajat ja heidän työnsä ennen näkemättömällä tavalla. Viimeistään tämä osoitti, että sairaanhoitajia ja heidän venymiskykyään tarvitaan enemmän kuin koskaan. Sairaanhoitajat ovat olleet näkyvä ja myös palveluiden tarvitsijoilta arvostusta saanut ammattiryhmä palveluiden etulinjassa.
Kaikille on tullut selväksi, että ilman sairaanhoitajia ja muita terveydenhuollon ammattilaisia pandemiasta ei voida selvitä.
Sairaanhoitajan työn merkityksellisyydestä huolimatta, nuorista alle 30-vuotiaista sairaanhoitajista 26 % on harkinnut usein sairaanhoitajan työssä lopettamista (Flinkman ym. 2008). Tehyn suorittamissa kyselyissä alan vaihtajien osuus on niin ikään ollut huolestuttava. Syitä alalla lopettamiseen on nostettu esiin useita, kuten alan arvostuksen puute, vähäisenä koetut vaikuttamisen mahdollisuudet, kiire, työaikojen haasteellisuus ja palkkaus.
Sosiaali- ja terveysala on monelle työuraansa suunnittelevalle ykkösvaihtoehto. Silti alan vetovoimaisuudessa on haasteita. Ala tarjoaa tekijälleen paljon: sosiaali- ja terveysala on jatkuvasti uudistuva, ja se tarjoaa runsaasti vaihtoehtoisia työskentely-ympäristöjä ja uralla etenemismahdollisuuksia. Sairaanhoitajan koulutus antaa mahdollisuudet kansainvälisen ja perustan tieteellisen uran luomiseen.
Sairaanhoitajan työ, vaikkakin uudistuu sisällöllisesti kaiken aikaa, se ei varmasti katoa, sillä kaikkina aikoina ihmiset tarvitsevat hoitoa ja hoivaa. Alan vetovoimaisuuteen vaikutetaan myös ajanmukaisella ja moniarvoisella koulutuksella sekä monipuolisilla koulutuksen toteutusmuodoilla. Koulutus luo edellytykset mm. uralla etenemiseen, vahvistaa sekä sairaanhoitajien että heidän esimiestensä osaamista ja luo positiivisia oppimiskokemuksia käytännön harjoitteluiden aikana.
Jokaisella negatiivisellakin asialla on lopulta hopeareunus. Toivottavasti covid-a19-pandemian myötä huomataan sairaanhoitajien työn merkitys ja arvostetaan entistä enemmän ammattiryhmän tärkeää työtä.