Jos katsoo masennuksen Käypä hoito -suosituksia, loputtomalta tuntuvien lääketaulukkojen ja terapiavertailujen joukosta voi löytää jotain, minkä kenties ei ajattelisi siellä olevan: liikunnan. Masennus ei myöskään ole ainoa mielenterveyshäiriö, jonka hoitoon liikuntaa suositellaan, vaan se löytyy myös muun muassa ahdistuneisuushäiriön, traumaperäisen stressihäiriön, skitsofrenian sekä syömishäiriöiden hoitosuosituksista. Ensimmäiset vastaukset kysymykseen siitä, mitä hyötyä liikunnasta voi mielenterveyshäiriöiden hoidossa olla, löytyvät aivoista.
Liikunta aivoissa
Liikunta vapauttaa aivoissa useita mielihyvään ja rauhoittumiseen liittyviä kemikaaleja (Slusher & Acevedo, 2019). Koska niiden nimet ovat vaikeita ja niiden lista on tylsä lukukokemus, olen parantanut kansantajuisuutta lisäämällä jokaisen kemikaalin perään sen huumeen, joka stimuloi keinotekoisesti samaa aivojärjestelmää:
- Noradrenaliini (amfetamiini, kofeiini)
- Dopamiini (kokaiini)
- ToR5 (ketamiini)
- Endokannabinoidit (kannabis)
- Endorfiini (heroiini)
- GABA (valium, alkoholi)
- Serotoniini (ekstaasi).
Tämä listaa lukiessa voi helposti ymmärtää, mistä termi runner’s high tulee.
Muutakin kuin mielihyväkemikaaleja
Biologisten tekijöiden lisäksi tutkijat ovat ehdottaneet myös muita mekanismeja, joiden kautta liikunta parantaa mielenterveyttä (Peluso & Andrade, 2005). Ensimmäinen näistä on yksinkertaisesti se, että urheileminen vie hetkeksi keskittymisen pois ongelmista (olen varma, että tässä olisi paikka puujalkavitsille juoksemisesta ongelmiaan pakoon, mutta kirjalliset lahjani eivät riitä siihen).
Toinen mekanismi liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Monen urheilulajin harrastaminen vaatii joukkueen, ja kokemus ryhmään kuulumisesta on tärkeä osa ihmisen psykologista hyvinvointia. Yhdessä liikkuminen myös lisää ryhmien yhteenkuuluvuuden tunnetta muun muassa yhteisten tavoitteiden ja synkronoidun liikkeen kautta.
Kolmas mekanismi liittyy minäpystyvyyteen ja itsetuntoon. Urheileminen ei ole aina motivoivaa tai helppoa, mutta itsensä saaminen lenkkipolulle vesisateessa huonon päivän jälkeen tai omien rajojen ylittäminen kuntosalilla voi antaa kokemuksen siitä, että pystyy kohtaamaan haasteita ja saavuttamaan vaikeitakin asioita muillakin elämän osa-alueilla. Lisäksi oman kehon muuttuminen itselle mieluisampaan suuntaan voi parantaa itsetuntoa.
Mitä liikuntaa?
Kenties seuraava lukijalle mieleen tuleva kysymys on se, mitä on tämä ”liikunta”, jolla on positiivisia mielenterveysvaikutuksia. Vastaus vaikuttaisi olevan ”mitä tahansa”. Meta-analyysissä, joka tarkasteli liikunnan vaikutusta mielenterveyteen yhteensä yli 120 000 tutkittavalla, aerobinen liikunta, jooga, venyttely ja voimaharjoittelu eivät eronneet toisistaan efektikooltaan (Singh ym., 2023). Liikunnan ei tarvitse olla lenkki räntäsateessa, vaan keskeistä on löytää se liikuntamuoto, joka on itselle motivoivaa ja (edes jokseenkin) kivaa.
Efektikoosta puhuttaessa seuraa kysymys siitä, kuinka paljon hyötyä liikunnasta keskimäärin on. Tutkimuksissa on todettu, että liikunnan hyöty on suunnilleen yhtä suuri kuin yleisimmin käytetystä lääkityksestä masennuksen ja ahdistuksen hoidossa (Recchia ym., 2022; Verhoeven ym., 2023). Lisäksi liikunnan yhdistäminen muihin mielenterveydelle hyödyllisiin asioihin voi lisätä sen tehoa. Tästä yksi esimerkki on niin sanottu vihreä liikunta eli liikkuminen luonnossa, jolla tutkimuksissa on ollut pelkkää liikuntaa parempia vaikutuksia mielialalle (Thompson Coon ym., 2011).
Liikunta ei ole ihmelääke. Se on kuitenkin yksi kustannustehokkaimmista ja helpoiten saatavilla olevista keinoista pitää huolta mielenterveydestään, jonka sivuvaikutukset rajautuvat pääasiassa kipeisiin niveliin ja lihaksiin.