Olen käsitellyt opintomatkan kahden ensimmäisen päivän kohteita Xamkin Next-verkkojulkaisun artikkelissa Restauroinnin opiskelijoiden opintomatka Tukhomaan, osa I – Perinnerakentamista, Tukholman suomalaisen kirkon vaiheisiin tutustumista ja kuninkaallista loistoa. Tämä artikkeli keskittyy loppumatkan kohteiden esittelyyn. Matkalla mukana olivat matkan järjestäjänä Elisa Kotkamaa, Kati Kananen, Elisa Kotkamaa, Janne Kurki, Emma Niemelä ja Jutta Pajala. Matkalla mukana olevat opettajat olivat restauroinnin koulutusvastaava Jari-Pekka Muotio, Diego Carlozzo, Marja-Liisa Sirén-Huhtinen ja allekirjoittanut.
Skanssenille piti mennä, Nordiska Museetiin päädyttiin
Kolmannen matkapäivän aamuna emme heränneetkään Tukholman kevääseen vaan lumen hiljentämään valkeuteen. Koko kaupunki oli yön aikana peittynyt puolimetriseen hankeen. Tukholmassa ei kuulemamme mukaan koskaan sada lunta näin keväällä, joten koko kaupunki oli sekaisin. Katuja ei aurattu ja jalkakäytävät olivat kapeita polkuja, joilla ihmiset liukastelivat kevätkengissään eteenpäin. Onneksi suomalaiset ovat kyllä tottuneet maaliskuisiin lumimyräköihin. Suunnitelmamme Skansenin ulkoilmamuseoon tutustumisesta vaihtui sääolosuhteiden vuoksi kuitenkin kansatiedettä ja kulttuurihistoriaa esittelevään Nordiska Museetiin, mikä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi, sillä kyseinen museo tarjosi valtavan määrän erilaisia näyttelyitä. Museorakennus itsessään on vaikuttava, sillä se on valtavan suuri uusrenssanssirakennus Djurgårdenin saarella. Museorakennuksen on suunnitellut Isac Gustaf Clason, ja se rakennettiin vuosina 1889–1907 (Visning: Nordiska Museets historia s.a.).
Museossa tutustuimme ensin upeasti rakennettuun Arktis – medan isen smelter -näyttelyyn, joka esitteli Arktisen alueen luonnon ja kulttuurin muutosta ilmastokriisin myötä. Tämän jälkeen oli vuorossa laaja pohjoismaisten matkailujulisteiden näyttely Come to Norden, joka esitteli pohjolaan houkuttelevia matkailujulisteita vuosilta 1890–1960. Julistetaiteen jälkeen oli vuorossa siirtyminen ylempään näyttelykerrokseen ja tutustuminen näytelmäkirjailijana tunnetun August Strindbergin kuvataidetta esittelevä näyttelyyn. Kierros jatkui ruotsalaisia perinteitä esittelevään näyttelyyn sekä upeiden historiallisten juhlakattausten pariin. Iltapäivällä tutustuimme vielä näyttelyyn, joka kantoi nimeä Nordens Paris – Paris of the North, jollaisena Tukholmaa voidaankin hyvin pitää. Erittäin kiinnostavassa näyttelyssä esiteltiin NK-tavaratalon muotiosaston luomuksia vuosilta 1902–1966. Myös englantilaisuuden vaikutuksesta ruotsalaiseen elämäntapaan ja muotiin oli oma näyttelynsä. Viimeiseksi kävimme vielä tutustumassa ruotsalaiseen mallikotiin 1940–50-luvulta. Se oli hyvinkin vastaavan aikakauden suomalaisen kerrostaloasunnon oloinen – kotoinen.
ABBA-museossa päästiin laulamaan ja tanssimaan
Vaikka Nordiska Museet koetteli melkoisesti museokävijöiden kestävyyttä – etenkin jalkoja, kokeneimmat meistä päättivät vielä iltapäivän päätteeksi tutustua muutaman askeleen päässä sijaitsevaan ABBA-museoon. Ajattelimme että se on sellainen mukava ja viihdyttävä pikkumuseo, jonka hyvin jaksaa kävellä läpi.
Kun pääsimme ABBA-museon näyttelytiloihin, totuus valkeni meille. Museossa oli esillä lähes kaikki mahdollinen ABBA-yhtyeen jäsenistä, yhtyeen menestyksen vuosista ja myös yhtyeen jäsenten nykyisyydestä. Asiaa ja tavaraa oli valtavasti; museossa pääsi laulamaan äänitysstudio-olosuhteisiin, tanssimaan virtuaaliyhtyeen kanssa sekä katsastamaan valtaisan määrän esiintymisasuja ja platinalevyjä. Museossa näyttelyiden suunnittelu oli tasoltaan vaihtelevaa, toisinaan varsin sekavaakin, mutta kaiken kaikkiaan museossa käynti oli viihdyttävä kokemus. Museosta poistuttaessa oli suuri helpotus istahtaa Bolt-taksin penkille, julkinen liikenne kun oli edelleen melko jumissa.
Tukholman antiikkimessut
Viimeisenä matkapäivänä tutustuimme ensimmäistä päivää auki oleviin Tukholman antiikkimessuihin (Antikmässan), jotka ovat Ruotsin tärkein antiikkialan tapahtuma. Messut pidettiin Tukholman messukeskuksessa (Stockholmsmessan), Alvsjössa. Näytteilleasettajia oli valtava määrä, ja esillä oli niin antiikkia kuin taidettakin, ja myös kiinnostava hääpukunäyttely historian varrelta. Messuilla saattoi nähdä myös hyvin vanhaa antiikkia niin aatelis- ja porvariskodeista kuin talonpoikaisista ympäristöistä. Verrattuna Suomesta löytyvään antiikkiesineistöön messujen vanhaan antiikkiin valikoima oli huomattavan laaja ja monipuolinen.
Iloisena yllätyksenä messuilla oli nähtävissä Ruotsin suurin kokoelma upeita Hermès-huiveja, joiden väriloiston katsominen elvytti niin kävijän ruumista kuin sieluakin. Näyttelyn nimi oli: Hermès – Not even death divides us, mikä tuntui hyvältä motolta sille, että kauneuden ja historiallisten esineiden maailmasta mikään ei saa meitä erottaa.
Loppuyllätys
Onnistuneen opintomatkan päätteeksi meitä kohtasi vielä paluumatkalla laivalla iloinen – ja toki ansaittu – yllätys. Marja-Liisa Sirén-Huhtinen päätti osallistua iskelmätietovisaan, johon me Muotiotkin sitten mentiin Marja-Liisan tueksi. Allekirjoittanut toimi kirjurina, sillä iskelmämusiikki ei ole vahvuuksiani, ja niinhän siinä kävi, että Marja-Liisan ja Jari-Pekan tietämyksen ansiosta voitimme visan! Mikään kulttuurin alue ei siis ole todellisille entusiasteille vieras, myös populaarikulttuurista omaamme erinomaiset tiedot!
