Opiskelija halusi tietää, miksi meillä ei opeteta onnellisuutta? Esimerkiksi vapaasti valittavissa opinnoissa napakka viiden opintopisteen tehovalmennuskurssi onnellisuuteen olisi paikallaan ja sopisi kaikille koulutusaloille. Suomalaisissa korkeakouluissa ei ole onnellisuusopetusta, mutta Amerikassa on. Yalen yliopiston tarjoama onnellisuuskurssi on opiskelijoiden keskuudessa äärimmäisen suosittu.
Onnellisuus on ihmisille merkityksellinen arvo. Moni toivoo olevansa onnellinen, tai löytävänsä onnen. Onnea etsitään, ja sitä vaalitaan. Onnellisuuden tunne on itsessään tärkeää. Onnellisuuden määrittely sen sijaan on melko vaikeaa. Onnellisuus ei edes tarkoita kaikille samaa asiaa. Se on esimerkiksi positiivinen tunne tai kokemus, tyytyväisyyttä elämään, merkityksellinen työ, rakas lemmikki tai läheiset ihmiset.
Onnellisuuden tavoittelukaan ei välttämättä aina tarkoita sitä, että haluttaisiin enemmän onnellisuuden kokemuksia, halutaan vain ehkä pientä kohennusta omaan elämään. Onnellisuuden etsintään voi johtaa tunne siitä, että jotakin puuttuu, tai asiat voisivat olla paremminkin. Voisin näyttää paremmalle, voisin hakeutua parempaan työhön, ihmissuhteeni voisivat toimia paremmin.
Onnellisuutta ei tietenkään voi pakottaa. Eikä sitä voi suorittaa. Onneen ei ole oikotietä. Mutta onnellisuutta voi ainakin harjoitella, sanovat tutkijat ja ajattelijat.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen on purkanut onnellisuuden kolmeen osaan, jotta onnellisuuden opetteleminen olisi helpompaa. Onnellisuusprofessorin mukaan onnellisuus koostuu mielenrauhasta, tunneonnesta ja tyytyväisyysonnesta.
Ojanen määrittelee tunneonnen välittömäksi reagoinniksi tapahtumiin. Jos kohtaat iloisen ihmisen, mieliala nousee, ja hankalan ihmisen kanssa mieliala voi jopa laskea. Tyytyväisyysonni puolestaan on kokonaisarvio elämästä: se on pysyvämpi ja pitkäaikaisempi onnellisuuden tila. Elämäntilanteen muutokset saattavat heilauttaa tyytyväisyysonnen tilaa pitkäksi aikaa, suuntaan tai toiseen.
Onnellisuuden harjoittelussa täytyisi siis vain osata valita oma tapa lisätä iloa, tyytyväisyyttä ja mielenrauhaa. Ja ylläpitää niitä. Tietysti kannattaa treenata tässä molempia, kehoa ja mieltä. On aktiivista fyysistä liikuntaa, kulttuuririentoja, mindfullnessia, retriittiä, musiikin kuuntelua, rentoutusharjoituksia. Ajatusten jatkuva liike rauhoittuu harjoittelemalla ja pysähtymällä nauttimaan siitä, mitä tekee. Ja hyväksymällä, että tylsät päivät eivät ole onnellisuuden esteenä.
Jos onnellisuutta tavoittelee liikaa, voi tulla onnettomaksi. Frank Martelan mukaan liiallinen omaan onnellisuuteen keskittyminen tekee ihmisestä onnettoman ja murentaa yhteisöllisyyttä. Nopeat valinnat omasta onnellisuuden täyttymisestä saattavat mennä pitkän tähtäimen onnelliseksi tekevien asioiden edelle. Onnellisuus on valintoja, omia ja yhteisiä. Täydellistä onnea ei ole ehkä olemassakaan, ja ihminen pettyy, kun pyrkimykset onnellisuuteen eivät onnistu. Kannattaisiko siis pyrkiä hyvään sekä itselle että muille, niin siinä samalla saattaa tulla onnelliseksi? Koska tosiasiahan on, että hyvinvoiva ihminen jaksaa tuottaa toisillekin hyvää mieltä.
Käy myös lukemassa Frank Martelan ja Markku Ojasen ajatuksia onnellisuudesta: