Mitä zen on?
Zen tarkoittaa meditaatiota. Zen on syntynyt Kiinassa mahajanabudhalaisuuden syntyaikoina, länsimaisen ajanlaskun mukaan noin 100 vuotta jKr. Kiinasta zenbudhismi on levinnyt Japaniin ja laajasti myös muualle Kaukoitään. Zen-meditaatiossa mieli on läsnä ja yhteydessä ympäröivään maailmaan. Meditoiva ihminen harjoittaa mahdollisimman täydellistä läsnäoloa, jolloin turhat aistiärsykkeet ja ajatukset suljetaan pois mielestä. Tällöin mieli lepää ja vapautuu turhasta painolastista. Kyse on siis rauhoittumisesta, suorittamisen lopettamisesta sekä yhteydestä itseen ja myös luontoon.
Zeniläisessä kuvataiteessa on tilaa ja hiljaisuutta, joka on käsitteistä vapaata. Abstrakti muoto ei kanna itsessään käsitteiden taakkaa, kuten esittävä muoto. Zenistä inspiroituneelle taiteelle on ominaista harmonia ja tyyneys. Tekijän sisäinen läsnäolo ja keskittyminen luomisen hetkeen välittyvät zeniläisistä teoksista.
Tanssiva sivellin
Kouvolan kulttuurialan opettajat ry:n jäsenistö koostuu Xamkin Kulttuurin koulutusyksikön opettajista, Edukon Taide- ja taideteollisuusalan opettajista sekä Kouvolan kansalaisopiston kulttuuriaineiden opettajista. Taideviikonloppuun osallistuneille yhdistyksen jäsenille tarjottiin ammattitaiteilijan opastamana Tanssiva sivellin -niminen taidetyöpaja, joka perustui zenbudhistiseen ajatteluun. Opettajana toimi Xamkin Kulttuurin koulutusyksikön taideaineiden opettaja Nina Palmros.
Taidetyöpajan aluksi Palmros kertoi John Daido Loorin teoksesta Zen ja luovuus – Kehittyminen taiteen polulla, joka on toiminut hänelle inspiraation ja sisäisen kasvun lähteenä. Loor esittää teoksessaan zenin tienä taiteen ja estetiikan pariin ja avaimena luovuuden lukkoihin. Zen auttaa ihmistä pääsemään sinuksi itsensä kanssa ja toteuttamaan vapaasti oman olemassaolon tarkoitusta.
Palmros antoi työpajaan osallistuville ohjeeksi hetkeen keskittymisen ja mielen tyhjentämisen muista ärsykkeistä kuin siitä, mitä on valinnut maalauksensa kohteeksi. Hän kehotti valitsemaan OAJ:n päärakennuksen ja joenrannan maisemasta jonkin miellyttävän kohdan ja tehdä siitä inspiroituneen tussimaalauksen akvarellipaperille. Työpajan kokonaiskesto oli kaksi tuntia, josta noin puolitoista tuntia käytetiin maalauksen tekemiseen ja yhteiseen keskusteluun valmiista maalauksista. Kaikki työt olivat musta-valko-harmaan sävyisiä, sillä käytössä oli vain mustaa veden avulla levitettävää tussia.
Maalauksia syntyi hyvinkin yksinkertaisista ja harmonisista kuvista esittävämpiin teoksiin. Usea tekijä kommentoi sitä, kuinka vaikeaa on tyhjentää mielensä muusta kuin luomisen kohteesta. Meditatiivinen tekeminen lienee luonnonkauniissa ja harmoniaa huokuvassa ympäristössäkin vaikeaa hektistä arkea elävälle opettajalle. Kaikille kokemus oli kuitenkin miellyttävä ja rauhoittava, akkuja lataava, kuten joku asian ilmaisi. Zeniläisiä harjoitteita saisi tehdä kuitenkin pitkään ja hartaasti, jotta aidosti rauhoittuneeseen ja sisäistyneeseen tilaan olisi mahdollista päästä. Taidetyöpaja antoi tähän kuitenkin näkymän, sekä myös voimia lukukauden alkuun.
Lähi- ja luomuruokaa
Toisena kantavana teemana voimaannuttavassa viikonvaiheessa oli lähi- ja luomuruoka, erityisesti veden ja metsän antimet. On hämmästyttävää, kuinka suuri osa päivällisen pääraaka-aineista on syyskesän runsaudessa mahdollista saada lähimaastosta. Pääruokana ollut suuri hauki saatiin läheisestä Immasenjärvestä, sienet ja marjat OAJ:n metsistä, ja omenapuukin antoi satoaan jälkiruokaa varten. Keskittyminen hyvän ja terveellisen lähiruuan valmistukseen on sekin meditatiivinen taidenautinto – puhumattakaan tällaisten herkkujen syömisen nautinnosta. Taisimme sittenkin päästä zeniläiseen olotilaan.