Kuntalaisten hyvinvointia lisäävään työhön on myös Mikkelin alueella saatu viime aikoina paljon tukea EU:n rahoittamien hankkeiden kautta. Yksi ESR+-rahoitusta saaneista hankkeista on Xamk Juvenian ja Mikkelin kaupungin yhteinen Yhdessä osallistuen -ryhmähanke.
Hankkeen tavoitteena on tukea monin eri keinoin mikkeliläisten osallisuutta omassa asuinympäristössään ja vahvistaa myös kansalaistoiminnan edellytyksiä. Näiden tavoitteiden edistäminen itsessään voi lisätä mikkeliläisten hyvinvointia. Lisäksi hankkeessa tullaan luomaan etsivän hyvinvointityön toimintamalli, jonka avulla pyritään tukemaan jokaisen asukkaan mahdollisuutta hyvään ja omannäköiseen elämään.
Hyvinvoinnista
Kun puhutaan etsivästä hyvinvointityöstä, lienee tarpeellista pohtia alkuun sitä, mistä hyvinvointi syntyy. Hyvinvointi on jokaisen subjektiivinen kokemus, kukaan ei absoluuttisesti voi määritellä toisen henkilön hyvinvoinnin määrää tai tasoa. Joitain yleisesti tunnettuja määritelmiä hyvinvoinnista on kuitenkin aikojen saatossa tehty.
Ehkä useallekin meistä suomalaisen hyvinvointivaltion kasvateista on tuttu esimerkiksi Erik Allardtin 1970-luvulla teoretisoima hyvinvoinnin “pyhä kolminaisuus”. Allardtin mukaan hyvinvointi koostuu kolmesta ulottuvuudesta, joita ovat elintasoon viittaavat aineelliset resurssit (having) ja elämänlaatuun yhdistettävät suhteet muihin ihmisiin (loving) sekä yksilön mahdollisuudet toteuttaa itseään yhteiskunnassa (being) (Uusitalo & Simpura 2022, luku 1).
Frank Martela (2022) pohtii omassa artikkelissaan sitä, mitkä ovat ne indikaattorit, joiden perusteella yksilön hyvinvointia olisi mahdollista kuvata ja mitata. Hän pohjustaa ajatuksensa Allardtin teoriaan, mutta tuo mukaan yksilön aktiivista toimijuutta kuvaavan doing-termin neljäntenä hyvinvoinnin ulottuvuutena. Itse asiassa jo Allardt oli 1970-luvulla pohtinut tekemistä ilmaisevan doing-ulottuvuuden lisäämistä hyvinvoinnin viitekehykseen, mutta vasta 2010-luvulla tätä hänen ajatustaan ovat vieneet eteenpäin mm. Hirvilammi, Helne ja Kunnari (ks. Uusitalo&Simpura 2022, osa 1; Martela 2022, 569).
Martelaan (2022, 570) viitaten voidaan siis sanoa, että hyvinvoivalla asukkaalla on riittävästi terveyttä, toimeentuloa ja sosiaalisia suhteita, joiden lisäksi hänellä on mahdollisuus osallistua ja tuntea osallisuutta yhteiskunnassa.
Etsivä hyvinvointityö, mitä se voisi olla?
Etsivän hyvinvointityön toimintamallia luodessa otettaneen huomioon edellä mainitut hyvinvoinnin ulottuvuudet. Tietyt hyvinvoinnin edellytykset, kuten riittävä toimeentulo tai terveydenhoito on Suomessa lakien myötä pyritty turvaamaan. Kaikille on myös pyritty turvaamaan oikeus työntekoon ja opiskeluun.
Hyvinvoinnin muut ulottuvuudet ovatkin jo monisyisempiä ilmiöitä, jotka saattavat toteutua työssä käyvällä tai opiskelijalla, mutta miten on niiden laita, jotka eivät syystä tai toisesta pysty työhän tai opiskeluun. Työnteko ja opiskelu itsessään voivat luoda tunteen osallisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa, minkä lisäksi niiden mukanaan tuomat muut asiat, kuten sosiaaliset suhteet ovat olennainen osa hyvinvointia.
Etsivän hyvinvointityön kannalta oleellista olisikin, että näitä työn tai opiskelun mukanaan tuomia hyvinvoinnin ulottuvuuksia pystyttäisiin löytämään myös heille, joille nämä vaihtoehdot eivät ole mahdollisia. Mielestäni tässä työssä ensiarvoisen tärkeitä kumppaneita ovat erilaiset kolmannen sektorin toimijat, jotka jo tällä hetkellä kohtaavat suuren määrän asukkaita ja tuottavat palveluja ja toimintaa, jossa asukkaita kohdataan aidosti ja heidän hyvinvointiaan tuetaan monin tavoin.
Kolmannen sektorin toimijat mahdollistavat osallisuuden kokemisen sekä sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja niiden toiminnassa on paljon mukana heitä, jotka eivät näitä kokemuksia muualta saa.
Etsivän hyvinvointityön toimintamallia olisikin mielestäni hyvä luoda osallistaen kehitystyöhön hankkeen toimijaverkostoa sekä kaupungin toimijoita. Olisi mielestäni tärkeää pohtia millaista lisäarvoa etsivän hyvinvointityön toimintamalli luo niille toimijoille, jotka jo kohtaavat työn kohderyhmään kuuluvia henkilöitä ja pyrkivät heidän hyvinvointiaan tukemaan.
Ehkä vielä tärkeämpää on pohtia sitä, millaista lisäarvoa uusi toimintamalli tuo heille, jotka kokevat puutteita hyvinvoinnissaan. Uskon, että hankkeessa luotavalla toimintamallilla pystytään löytämään ratkaisuja kaikkien kaupunkilaisten ja sitä myöten myös kaupungin hyvinvoinnin edistämiseen.