Usein käsitys metsäalasta lienee ainakin alan ulkopuoliselle melko suppeakin ja sitä pidetään lähinnä puutuotealan toimijakenttänä. IUFROn (International Union of Forest Research Organizations) eli metsäntutkimusjärjestöjen kansainvälinen liitto osoitti valtavalla konferenssillaan, että se on tänä päivänä jotain muutakin. Konferenssi kokoaa yhteen tutkijoita ja sidosryhmiä kaikkialta maailmasta keskustelemaan tieteellisistä ja teknisistä kysymyksistä, jotka liittyvät metsäntutkimuksen, metsäpolitiikan ja metsänhoidon painopistealueisiin.
Metsä ja sukupuoli
Metsäalaa on perinteisesti pidetty miehisenä alana ja sitä se on myös tutkitusti. Suomessa ensimmäiset metsäalaa opiskelleet naiset aloittivat opintonsa 1970-luvulla. Toki jos metsän käyttöä ja metsäsuhdetta laajentaa puutuotealasta, naiset ovat aina olleet mukana metsässä; polttopuiden, marjojen, sienien ja muiden metsän antimien keruun muodossa. Entisaikaan kotieläimiä paimennettiin metsälaitumilla.
Metsäammateista löytyy nykyään niin miehiä kuin naisiakin, mutta ala on silti edelleen sukupuolien suhteen epätasapainossa. IUFROn konferenssissa minut yllätti iloisesti Forest and Gender -verkoston kokoontuminen valtavan messuhallin tuloaulaan rakennetussa teltassa. Jo se, että istuimme ”teltassa” piirissä lattialla jalat ristissä ja jaoimme kukin tuomiamme eväitä, oli yhteisöllistä ja loi yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tutkijatohtori Jana Holz Friedrich-Schiller yliopistosta Jenasta, sosiologian laitokselta järjesti tämän tapaamisen. Konferenssissa oli noin 5 000 osallistujaa ja pikaisesti silmämääräisesti arvioiden tässä metsäalan tutkimusverkoston tilaisuudessa oli miehiä ja naisia yhtä paljon. Kuitenkaan sukupuolten tasainen jakautuminen ei ole kaikissa maissa tasaista. Siksi tällaista verkostoa tarvitaan. Vaikka sekä mies- että naisosallistujia oli silmämääräisesti yhtä paljon, se ei silti tarkoita sitä, että metsäalalla olisi tasa-arvoinen sukupuolijakauma kaikissa ammateissa. Tutkimuksella on mahdollisuus nostaa myös alan sukupuolittuneita käsityksiä ja käytäntöjä esille.
Metsä- ja ihmistieteet
Oma väitöstutkimukseni on terveyshallintotieteen alaa, mutta käsittelee laajasti myös terveys- ja metsätieteitä. Tutkin suomalaisen (metsä)luonnon roolia ja mahdollisuuksia suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Pääsin alustamaan tästä aiheesta konferenssissa alatyöryhmässä ”Tietämisen tapoja ihmisen ja metsän suhteiden moninaisuudesta: metodologisia lähestymistapoja metsien kestävään tulevaisuuteen”. Työryhmässä käytiin läpi erityisesti alan tutkimuksen metodologiaa, toisin sanoen, miten ihmistieteiden keinoin pystytään tutkimaan metsäalaa. Jo konferenssin alaotsikko; ”Forest and Society Towards 2050” pitää sisällään tämän yhteyden. Työryhmä oli hyvin monitieteellinen, ihmisiä osallistui eri tieteenaloilta ympäri maailmaa ja pääsimme jakamaan omia menetelmiämme ja huomioitamme alan tutkimuksesta. Erityisesti minua innosti se, miten luonnontieteen edustajat olivat runsaslukuisesti kiinnostuneet osallistumaan tähän työryhmään.
Suomessa on perustettu Suomen metsätieteellinen seura vuonna 1909. Sen alajärjestöksi pääsi ja perustettiin 2021 Metsäsuhdeklubi, joka tuo humanistista, käyttäytymistieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa metsiin. Vaikka alajärjestö on vielä nuori, se on vakiinnuttanut asemansa alalla. Tukholmassa pääsin todistamaan ainutlaatuista hetkeä, kun ihmistieteitä edustavat tutkijat ympäri maailman kokoontuivat yhteen keskustelemaan IUFROn alaisesta vastaavan alajärjestön perustamisesta. Teeman poikkitieteellisestä otetta ilmensi se, että emme vielä päässeet yksimielisyyteen edes alajaoston nimestä. Osa edustajista oli sitä mieltä, että nimessä tulisi näkyä antropologia eli ihmistutkimus, osa taas halusi yhteiskuntatieteiden näkyvän enemmän. Aloitimme kuitenkin työmme ja yhteistä perustamispaperia olemme juuri kirjoittamassa. Nimikin toivottavasti selvinnee pian ja seuraavassa maailmankonferenssissa Keniassa 2029 toivottavasti tämä alajärjestö on jo esillä!
Metsäalan paradigman muutos?
Elämme monimutkaisessa ajassa ja viheliäiset ongelmat näyttäytyvät joka puolella. Viheliäiset ongelmat ovat sellaisia, jotka liittyvät moneen asiaan yhtä aikaa ja joita ei voi ratkaista yhtä ratkaisua koettamalla. Metsäala jos mikä on murroksessa. Globaalit haasteet, ympäristön kantokyvyn heikkeneminen etunenässä lyövät leimansa myös metsäalan tukkipuun runkoon. Jatkuvan talouskasvun ja kulutuksen kasvun kritiikki on nostanut päätään ja aivan oikeutetusti sen puolesta puhujiksi ovat siirtyneet monet tutkijat ja asiantuntijat ympäri maailman. Metsäalakaan ei voi olla enää vain kantohintojen laskemista tai selluntuottoa. Entistä kestävämpää metsän käyttöä tulee kehittää monitieteisesti. Metsällä voi olla arvoa myös hakkaamattomana. Siksi metsän roolia tulisi arvioida muun muassa. palveluympäristönä. IUFRO järjestönä ja konferenssin järjestäjänä on avainasemassa tässä muutoksessa.