Fysioterapeuttina minusta on kiinnostavaa, että jo kauan mm. joogaperinteessä ja faskiakudokseen liittyvissä hoitomuodoissa on tiedetty hengityksen vaikutus kehoon ja nyt se on noussut tieteelliseen keskusteluun. Monet viikon aikana kuulluista alustuksista toivat esille sen, miten erilaisilla hengitystekniikoilla on mahdollista vaikuttaa mielen hyvinvointiin.
Viikon avasi kanadalainen psykologian tohtori Norman Farb, joka omassa työssään tutkii hyvin mielenkiintoista kenttää: ihmisen identiteetin ja tunteiden neurotiedettä. Hänen mukaansa kehollisten tuntemusten vaikutusta mieleen (ja päinvastoin) on tutkittu liian vähän. Farbin mukaan mitä enemmän ihminen tuntee negatiivisia ajatuksia, sen herkemmin hän sairastuu masennukseen. Ja mitä masentuneempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on kehossaan erilaisia kiputuntemuksia. Onneksi tähän voi vaikuttaa!
Tutkijat, tohtorit ja professorit esittivät hyvin mielenkiintoisia ja perusteellisesti tutkittuja keinoja vaikuttaa kehon ja mielen hyvinvointiin. Edellä mainittu Norman Farb esitti hengitykseen liittyviä tekniikoita. Pescara-Chiatin yliopiston sovelletun fysiikan apulaisprofessori Laura Marzetti puolestaan esitteli tutkimusta, jossa hänen tutkimusryhmänsä oli selvittänyt buddhalaismunkkien aivojen sähköisten yhteyksien dynamiikkaa meditaation aikana! Minusta tutkimusta kiinnostavampaa on se, että tällainen tutkimusaihe on noussut luonnontieteellisen tutkimuksen kentällä.
Poikkitieteellistä tutkimusta
Omassa posteriesityksessäni käsittelin teemaa ”Nature-based methods and structures as part of the range of services in the Finnish social and health care system. One solution in the life of a person living in the midst of global challenges”. Teen aiheesta väitöstutkimusta ja sen keskiössä on ihmisen hyvinvoinnin, luontolähtöisten menetelmien ja planeettamme hyvinvoinnin toisiaan ruokkiva kehä.
Kyseisen viikon teemat – mieli, keho ja luonto – näkyivät kuitenkin yhdessä vain harvassa esityksessä. Hyvin mielenkiintoisia esityksiä kuultiin toki erilaisista teemoista. Oma tutkimukseni on vahvasti poikkitieteellinen; vaikka se kuuluu terveyshallintotieteen alaan, siinä on elementtejä lisäksi metsätieteistä, terveystieteistä ja tulevaisuudentutkimuksesta.
Barcelonan yliopiston poikkitieteellinen tutkija Giulia Zonetti onneksi haastoi meitä miettimään viikon teemoja oman kuplan ulkopuolelta. Teimme mielenkiintoisia harjoituksia ulkosalla (todellakin, ainoa luento/harjoitus luontoympäristössä koko viikon ajalta!), jossa ilman sanoja me kaikki 40 osallistujaa sovimme ja toteutimme sitä, miten, minne ja millä nopeudella liikumme yhdessä. Kaikki yksilöinä, mutta yhteisenä ryhmänä. Kaikki ovat varmaan nähneet hienoja kuvia lintu- tai kalaparvesta, jossa jokainen parven yksilö on osa isompaa, upeaa muotoa ja liikettä. Tältä tuo harjoitus ainakin tuntui ja se viritti meidät huomaamaan sen, miten tärkeässä osassa jokaisen (tutkijan) rooli tässä kompleksisessa ajassa onkaan.
Giulia ohjasi meidät tekemään yhdessä poikkitieteellisen tutkimussuunnitelman siitä, miten yhteisöllinen arjen aktivismi edistäisi yksilön, yhteisöjen ja samalla ympäristön hyvinvointia. Jakaannuimme pienempiin ryhmiin siten, että olimme mahdollisimman heterogeenisiä niin ikämme, sukupuolemme, koulutuksemme, tutkijuutemme kuin kulttuurisenkin taustamme osalta. Itse koin tämän työskentelyn hyvin virkistäväksi ja laatimamme kuvitteellinenkin tutkimussuunnitelmamme osoitti tämän lyhyen harjoituksen aikana voimansa. Lisäksi oli hienoa havainnoida myös yksilön persoonallisten piirteiden tuomat hyödyt tehtävään: toiset olivat luovempia ja toiset taas järjestelmällisempiä, jotkut hihkaisivat ajatuksensa nopeasti toisten pohtiessa ideaansa ensin valmiimmaksi.Tällaista harjoitetta aion itse kyllä käyttää mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi hankeideavalmistelussa.
Mielen, kehon ja luonnon yhteyttä Suomessa?
Kuten edellä on todettu, nimestään huolimatta kuluneen viikon aikana kuultiin varsin vähän näitä kaikkia pääteemoja sivuavia esityksiä. Koska oma väitöstutkimukseni ainakin jollain tavalla vastaa kyseiseen teemaan ja olen perehtynyt aihealueeseen, uskallan väittää, että meillä Suomessa tehdään laadukasta tutkimusta ihmisen ja muun luonnon välisen hyvinvoinnin ulottuvuuksista monellakin eri tieteenalalla. Osa näistä on hyvinkin spesifiä oman alan syväosaamista vaativaa tutkimusta. Ympäristön ja yksilön elimistön monimuotoisuuden yhteyksien löytäminen voi toisaalta olla myös hyvin monialaista eli poikkitieteellistäkin. Voisimme rohkeasti tulla esille ihmisen ja muun luonnon hyvinvoinnin tutkimuksen ja edistämisen kentällä myös kansainvälisesti.