Nordplus Trollnet-verkoston intensiivikurssi Norm-Consciousness in Health and Social Services järjestettiin Tanskan Hjørringissa 3.–7.6.2024. University College of Northern Denmark (UCN) intensiivikurssin tämän vuoden isäntänä toimi ajattelua herättävänä ja luovana oppimisympäristönä moninäkökulmaiselle pohdinnalle normeista, yhteiskunnassa esiintyvistä alistavista tilanteista sekä reflektoinnin välttämättömyydestä. Mukana oli sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ja opettajia Liettuasta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta.
Kurssilla perehdyttiin normitietoisuuteen luentojen, työpajojen, ryhmätöiden sekä opiskelijoiden loppuesitysten kautta. Normitietoisuus tarkoittaa omien oletusten ja asenteiden tiedostamista ja aktiivista haastamista.
Näkökulmia normitietoisuuteen
Intensiivikurssin vastuukoordinoija, ruotsalainen yliopisto West perustaa hoitotyön koulutusohjelmansa normitietoiseen lähestymistapaan. Elisabeth Dahlborg määritteli luennollaan normin kirjoittamattomaksi säännöksi ja oletukseksi siitä, mikä on toivottua ja mikä ei. Normit ovat aika- ja paikkariippuvaisia ja sidoksissa valtasuhteisiin. Kaikki normit eivät ole negatiivisia, mutta voivat syrjiä joitakin ryhmiä. Esimerkiksi normi heteroseksuaalisuudesta voi aiheuttaa homofobiaa ja länsimaisesta kulttuurista rasismia. Normitietoista työotetta tarvitaan sosiaali- ja terveysalalla asiakaslähtöisen, aidon kohtaamisen ja palveluiden yhdenvertaisuuden takaamiseksi.
Ivan Andrés Castillo kehotti luennollaan sote-ammattilaisia pohtimaan kriittisesti erityisesti tiedostamattomia normeja. Epätasa-arvoista kohtelua saaneet ihmiset menettävät helposti luottamuksen palvelujärjestelmään, eivätkä hae apua ajoissa. Tämä aiheuttaa inhimillisten kärsimysten lisäksi myös kustannuksia.
Ulossulkevien normien tietoisuutta tulisi kehittää työyhteisössä työtilanteita ja asiakaskohtaamisia reflektoiden. Turvallista tilaa tukevia normeja luodaan puhuttaessa ihmisten kanssa – ei ihmisille tai ihmisistä. Normikriittisiä näkökulmia on useita yhden sijaan, eikä yhdenlaisesta näkökulmasta tule tehdä normia.
Taidelähtöisesti normikriittisyyttä
Intensiivikurssilla reflektoitiin alistavia tilanteita Kati Vapalahden foorumiteatterityöpajassa. Opiskelijoiden ennakkotehtävänä oli havaita omasta ympäristöstään jokin tilanne, jossa on havaittavissa sortava valtasuhde. Näitä tilanteita käsiteltiin teatterillistavien kuvien avulla pienryhmissä ja lopulta yhteisesti syitä sekä ratkaisuja pohtien. Opiskelijaryhmien keskusteluissa nousi esiin vahvasti työntekijöiden asenteelliset normit, jotka estävät mielenterveyshaasteista toipumisen joskus vakavinkin seurauksin.
Henrik Erikssonin työpajassa tarkasteltiin taideteoksissa nähtäviä valtasuhteita, jotka liittyvät yhteiskuntaluokkaan, ikään, seksuaalisuuteen, sukupuoleen, toimintakykyyn tai etniseen taustaan. Ryhmät valmistivat Rembrandtin taideteoksesta ”Tohtori Tulpin anatomian luento” modernit versiot. Taideteosten uudelleen versiointi toimii hyvin oivalluttajana ja keskustelun herättäjänä valtasuhteiden kriittisessä reflektoinnissa.
Opiskelijat esittelivät lopputöissään ratkaisuja sukupuolisegregaation ehkäisemiseen peilaten pohdintojaan niin intensiivikurssin luentoihin kuin löytämiinsä tutkimusartikkeleihinkin. Eräs ryhmä korosti avointa kommunikaatiota ja vapaan itseilmaisun tukemista identiteetin rakentamisessa. Koulutuksen vastuulla mainittiin olevan sukupuolinormien vastustaminen sekä monimuotoisuuden tukeminen.
Mitä sanoisi Hannah Arendt meille ajattelun merkityksestä?
Ulla Nielsby luennoi Hannah Arendtin (1906–1975) filosofiasta kysyen, kuinka luoda normeja sote-alalla siten, että ne mahdollistavat yksilöllisen ajattelun, eivätkä aiheuta moraalista stressiä ihmisarvoa loukkaavien käytäntöjen muodossa. Toisinaan julkisuuteen nousee uutisia sote-alalla tapahtuneista epäeettisitä vallankäyttötilanteista. Tällöin voidaan esittää Arendtin yhä ajankohtaiseen ajatukseen pahuuden arkipäiväisyydestä perustuen kysymys, kuinka arjen normeista tulee epäinhimillisiä? Arendtin perusväite on, että pahoja asioita eivät tee vain psykopaattiset, vaan myös tavalliset, sääntöjä tunnollisesti noudattavat ihmiset.
Tarvitaan eettistä reflektointikykyä, -tahtoa ja -taitoa. Arendt painottaa syvällistä merkityksien, arvojen, moraalin, toiminnan, seurauksien sekä ihmisenä olemisen reflektointia pelkän tavoitteellisen ongelman ratkaisun tai tiedon prosessoinnin sijaan. Ajattelu vaatii hiljaista dialogia itsen kanssa toiminnasta vapaalla alueella toiminnan jälkeen – ei toiminnassa. Tarvitaan siis myös aikaa reflektoinnille.
Ammatillinen käytäntö ja niiden kehittäminen vaatii normeja ja sopimuksia. Normit eivät kuitenkaan vapauta yksilöä vastuusta käyttää moraalista arvostelukykyään tilanteiden vaatimalla tavalla. Nielsby avasi Arendtin reflektoinnin ideaa omantunnon kautta. Omatunto merkitsee ihmiselle ystävää, jolle tulee voida avata sielunsa, katsoa peiliin ja kysyä: “teinkö tänään oikeita asioita, teinkö niitä oikein?”
Lopuksi
Norm-Consciousness in Health and Social Services -intensiivikurssi antoi osallistujille keinoja tiedostaa omaa toimintaansa, toisten kohtelua, epäeettisiä tilanteita sekä valtarakenteita. Intensiivikurssin kaltainen ympäristö koettiin turvallisena keskusteluympäristönä. Toivottavasti saatiin myös varmuutta tarttua epäkohtiin arjen työtilanteissa. Sosiaalista muutosta tehdään pikkuhiljaa. Normitietoisuus ja -kriittisyys voi helpottaa myös eettistä stressiä, mikä on yksi sote-alalta pakenemisen syy.
Itselleni opettajana intensiivikurssi antoi ennen kaikkea muistutuksen siitä, miten tärkeää työtä saan olla tekemässä kouluttaessani uusia ammattilaisia ihmisoikeustyöhön. Opettajan asenteella, työotteella ja reflektointikyvyllä on merkitystä siihen, millaisessa oppimisympäristössä opiskelijamme kasvavat ammattiin ja millaista asennetta he vievät mukanaan kentälle.
Lue lisää normitietoisuudesta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.
