CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) astuu voimaan 2025 (-2028) yrityksen koosta riippuen. Aiemmin eettisyys, kestävyys ja vihreys olivat yritykselle vapaaehtoisia ”mahdollisuuksia” ja tapoja erottua, mutta kun pelkkä vapaaehtoisuus ei riittänyt ohjaamaan yritysten toimintaa haluttuun suuntaan, EU:ssa koettiin tarpeelliseksi luoda selkeät, yhtenevät direktiivit.
Vastuullisuus ja viestintä eli vastuullisuusviestintä
Vastuullisuusraportoinnin pitäisi aina lähteä liikkeelle todellisista ja vastuullisista teoista, jotka raportoidaan. Muuten ollaan liian lähellä viher- tai pinkkipesua tai mitä tahansa markkinointiviestinnällistä temppua, jolla asiat silmänkäännetään sopiviksi.
Ei siis ole tarpeen miettiä, mitä sellaista me keksisimme, josta voisimme ylpeinä raportoida, vaan ajatuksena on muuttaa yritystoiminta kestäväksi ja vastuulliseksi ja raportoida vasta sitten kestävyydestä ja vastuullisuudesta.
Toki vastuullisuusviestintään liittyy paljon määrämuotoista viestintää, mutta ajatuksena on, että tulevaisuudessa vastuullisuus on niin selvästi osa jokapäiväistä yritystoimintaa, ettei erillisiä vastuullisuusnostoja tarvita.
Jos sillä, että asioista pitää viestiä eli tuoda asioita julki, saadaan yrityksistä ”parempia yrityskansalaisia” eli vastuullisempia toimijoita, vastuullisuusviestintä kannattaa. Me kaikki haluamme olla töissä ja ostaa tuotteita yrityksistä, jotka toimivat kestävästi.
Vastuullisuusviestinnän tärkeimmät käsitteet
Vastuullisuuteen liittyy monia kirjainlyhenteitä, mutta muutamallakin pärjää.
ESRS (European Sustainability Reporting Standards) koostuu 12 standardista, joiden avulla yritysten ESG (Environmental, Social, Governance) -raportointi saadaan läpinäkyvämmäksi ja yhdenmukaisemmaksi.
Nämä ESRS-standardit voidaan jaotella ympäristöön, sosiaaliseen toimintaan ja hallinnointiin liittyviksi. Tämä ei ole mitään uutta, itse asiassa jo 1990-luvulla ”perinteisen” tilinpäätöksen rinnalle tuotiin muutamiksi hetkiksi ympäristötilinpäätös ja henkilöstötilinpäätös. Puhuttiin myös yrityskansalaisuudesta, mutta sitten nämä vapaaehtoisina unohdettiin. Tietenkään tuolloin kyse ei ollut niin laajasti määritellyistä asioista kuin nyt EU-direktiivin aikana.
Esimerkiksi ympäristöön liittyvissä standardeissa E1-E5 raportoidaan ilmastonmuutosta, pilaantumisesta, vesivaroista ja merten luonnonvaroista, biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemeistä sekä resurssien käytöstä ja kiertotaloudesta.
Yhteiskuntaan liittyvissä standardeissa S1-S4 raportoidaan omaa työvoimaa, arvoketjun työntekijöitä, vaikutusten kohteena olevia yhteisöjä sekä kuluttajia ja loppukäyttäjiä.
Yrityshallinnon standardissa G1 keskitytään ”varsinaisen” liiketoiminnan raportointiin.
Myös sosiaaliseen vastuuseen liittyvä DEI (diversity, equality, inclusion eli monimuotoisuus, tasa-arvo ja osallistaminen) näkyy usein julkisuudessa sen ajatuksellisesti helpon lähestyttävyyden vuoksi. Osin se on ehkä kärsinyt myös julkisuudesta esimerkiksi woke-ajattelun kautta.
Luentosarja auttaa ymmärtämään vastuullisuusviestintää
Viestinnän ammattilaisten järjestö Procom huomasi, että vastuullisuudesta ei ollut korkeakoulutasoista materiaalia ja päätti toteuttaa vastuullisuusviestinnän luentosarjan, jonka teemat on suunniteltu yhteistyössä korkeakoulujen viestinnän opettajien kanssa. Ammattikorkeakouluista mukana olivat Haaga-Helia ja Xamk. Tekstitetyt luentotallenteet ovat kestoltaan 45 minuuttia ja ne on kuvattu toukokuussa 2024.
Luentosarja koostuu seuraavista luennoista:
- Vastuullisuuden kenttä haltuun – Sari Kuvaja, kehitysjohtaja, Third Rock
- Regulaatio ja raportointi – Riikka Rantakari, toimitusjohtaja, FitComm Oy
- Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja inkluusio – Miksi sosiaalinen vastuu on viestinnässä tärkeää? – Mari Haavisto, CEO & founder, Sus+Com Agency
- Yritysaktivismi ja sosiaalinen vastuullisuus – Laura Olkkonen, apulaisprofessori, LUT-kauppakorkeakoulu
- Vastuullinen sidosryhmäviestintä – Kaisa Lipponen, vastuullisuus, HSE- ja viestintäjohtaja, Paulig
- Alustat, valta ja vastuu: Sosiaalinen media ja sen vastuullinen käyttö – Salla-Maaria Laaksonen, dosentti, VTT, yliopistotutkija, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Vastuullisuusviestintä on välttämättömyys
Vastuullisuus on tärkeää ja siitä viestiminen yrityksen tulevaisuuden elinehto. Ymmärrämme kaikki, että vain kestävä yritystoiminta on jatkuvaa, eikä pikavoittoja enää pitäisi tavoitella. Se, onko direktiivien luonti ainoa oikea tapa saada meidät ruotuun, on toinen asia. Toisaalta vain määrämittaan puetut asiat mahdollistavat mittaamisen, ja siihen moni tämän hetken hitti nojautuu.
Vastuullisuusviestinnän luentosarja antaa hyvän mahdollisuuden lisätä opetuksen vastuullisuusajattelua, sitä kannattaa käyttää.