Opiskelijoiden tarve henkilökohtaiseen ohjaukseen on kasvanut. Opiskelijoiden tilanteet ovat yhä moninaisempia, ja joskus jo heti opintojen alussa voi selvitä, että opiskelija tarvitsee tukea usealla alueella. Opiskelijavastaavalla on käytettävissään rajattu määrä aikaa yhtä opiskelijaa kohden. Tosielämässähän tilanteet menevät niin, että toiset tarvitsevat enemmän ohjausta ja aikaa kuin toiset.
Opettaja usein ohjaakin opiskelijan ottamaan yhteyttä opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijaan tai opintopsykologiin, jotta joku osanen haasteista saadaan tuen pariin. Joskus vastuu yhteydenottoon jää opiskelijalle itselleen, ja joskus vastuu sekä yhteydenotto jää kokonaan ottamatta.
Opiskelijavastaava eli ova tuntee ryhmänsä opiskelijat ja käy hops-keskustelut. Ova onkin usein ensimmäisiä lähestyttäviä ihmisiä, kun oman tuen tarvetta puntaroidaan tai etsitään ihmistä, jolle uskaltautuu puhumaan. Kun ovan ohjausosaaminen yhdistetään hyvinvointitoimijan kanssa, pystytään mahdollisesti jo varhaisessa vaiheessa tarttumaan riskeihin ja suunnittelemaan yhdessä opiskelijaa auttava ohjauskokonaisuus.
Ohjauksella kartoitetaan myös mahdolliset muut toimet, jotka tukevat opintojen etenemistä. Toisinaan vahvempaa ohjausta tarvitaan opintojen myöhemmässä vaiheessa, jolloin pyritään löytämään opiskelijalle sopiva tapa edetä opinnoissaan ja löytää rinnalle toimivat tukikeinot.
Ohjauksen ammattilaisilla on haastavissa ohjaustilanteissa toisistaan vertaistukea ja mahdollisuus peilata omaa työskentelyään. Ohjaustyössä kuormittavuus vähenee, kun asioita voi läpikäydä yhdessä. Vahvuudet ja osaaminen saavat tukea, kuten itse tilannekin. Asioiden kanssa voi painiskella yhdessä.
Kuinka yhteisohjaamisessa toimitaan?
Opiskelijavastaavalla voi herätä huoli jo ensimmäisessä hops-keskustelussa tai opintojen edetessä. Huolen kanssa ei tarvitse jäädä yksin tai vastuuttaa opiskelijaa yhteydenottoon tuen saamiseksi. Opiskelijavastaava voi ottaa opiskelijan kanssa tai opiskelijan luvalla yhteyttä opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijaan, ja sovitaan ohjaustapaamisten jatkumisesta yhdessä.
Ohjauksessa yhdistetään eri asiantuntijoiden osaaminen opiskelijaa tukevaksi kokonaisuudeksi. Opiskelijan kokonaisvaltainen elämäntilanne tulee molemmille tutuksi. Ohjaustilanteessa käydään läpi opintojen tilanne ja siihen vaikuttavat oman arjen tekijät. Säännölliset tilannekatsaukset mahdollistavat myös nopean tarttumisen haasteisiin.
Tarvittaessa moniammatillinen verkostotyö esimerkiksi terveydenhuollon toimijoiden kanssa on opiskelijan ja ohjauksen tukena. Yhteisohjaus toimii nimenomaan ongelmallisissa tilanteissa, joissa oman elämän hankaluudet vaikeuttavat opintoihin kiinnittymistä, opinnoissa etenemistä tai osallistumista tunneille. Ohjaustilanteessa on aina läsnä luottamus ja avoimuus.
Yhteisohjaus antaa opiskelijalle varmuuden siitä, ettei hän ole tilanteensa kanssa yksin. Se myös pitää opettajan ja hyvinvointityöntekijän yhteisymmärryksessä siitä, mitä on sovittu ja millaisella aikataululla. Yksilöllisen ohjauksen tarve monella eri luukulla vähenee, kun suurin osa asioista selvitetään yhteistapaamisissa. Tämä vähentää myös annetun tiedon vääristymistä: yhdessä sovitaan, samoilla suuntaviivoilla.
Kollegiaalisesta yhteistyöstä opettajien ajatuksia löytyy mm.Tampereen yliopiston julkaisusta Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa?