Kohtaavatko palvelut nuorten tarpeita ja mistä voidaan tietää ovatko tarjotut palvelut nuorille sopivia heidän mielestään? Kohtaavatko palvelut nuorten tarpeita ja mistä voidaan tietää ovatko tarjotut palvelut nuorille sopivia heidän mielestään? Otetaanko nuoria mukaan kanssakehittäjiksi vai ovatko he pikemminkin toiminnan kohteena. Luottavatko nuoret palveluiden tarjoajiin ja miten heidät kohdataan palveluissa? (ks. Honkanen, Poikolainen & Karlsson 2018.)
Hankkeita suunniteltaessa nuoret tulisi ottaa mukaan suunnitteluun, jotta nuoret ovat itse osallisia. Näin toisinaan toimitaankin, mutta tästä olisi syytä tehdä vallitseva käytäntö.
Muun muassa nämä pohdinnat innostivat järjestämään seminaarin Kouvolan Ohjaamossa 3.10.2019: Nuorista voimaa Kouvolaan – Toisinkatsomisen paikka. Seminaarissa pohdittiin marginaaliin kategorisoitujen kuten vammaisten henkilöiden asemaa ja ohipuhumisen kulttuuria. Vammaiset henkilöt ovat edelleen ryhmä, jonka ääni jää kovin hiljaiseksi huolimatta etujärjestöjen aktiivisuudesta.
Seminaarin antia
Nuorista voimaa Kouvolaan -seminaarista meille kirjoittajille jäi erityisesti mieleen kolme ääneen lausuttua lausetta: ”Mitä on normaali?”, ”Kuka kuulee hiljaisia?” ja ”Kysy, älä oleta”.
Kysymykset nousivat FT, dos. Katariina Hakalan vetämästä keskustelusta ja luennosta Paremmin tietäjän paikka ja toisin tietämisen tila – Toisetkin mukaan kohteesta kumppaneiksi, jossa kysyttiin: kenellä on valtaa? Ajatuksena oli pohtia nuorten palvelujen, asiakkuuksien ja identiteettien osalta, kenellä yhteiskunnassa on valtaa päättää omista tai toisten asioista.
Vallan kysymykset seminaarissa eivät olleet sattumanvaraisia. Yhteiskunnassa on erilaisia käytäntöjä ja puhetapoja, joista toiset ovat valtavirtaisia, lakisääteisiä tai normalisoituja, kun taas toiset ovat marginaalisia, laittoman rajalla, vastarintaisia, kriittisiä. On vahvempia ja heikompia ihmisiä, ja on ihmisiä, jotka ovat joskus vahvoja ja toisinaan heikoilla.
Miten valta operoi, missä tilanteissa, kenen välillä ja mitä sen kanssa tulisi tehdä?
Paneelikeskustelua
Paneelikeskustelussa käytiin aktiivista keskustelua Ari Lindemanin johdolla (Xamk). Aihe oli jatkoa Hakalan luennolle ja seminaarimme otsikon mukainen: Paneeli vallan kysymyksistä. Kenellä on puhevaltaa, kuka päättää osallisuudesta?
Keskustelussa Juha Huhtala (Xamkin hallitus) nosti esille, että osallisuus on Lastensuojelulakiin kirjattu, joten se velvoittaa kuuntelemaan nuoria. Sanna Taimiston (Yhteiskunnallinen nuorisotyö, Kouvola) mukaan palveluita pyritään organisoimaan nuorten tarpeiden mukaan, sillä jo Nuorisolaki velvoittaa kuulemaan nuoria ikärakenteen mukaisesti. Tavoitteena on toimiva palvelujärjestelmä.
Sanna-Riitta Junnonen (Socom) muistutti, että nuoria on kuunneltava, sillä heidän käsissään on tulevaisuus. Kouvolan Ohjaamossa työskentelevä Anna Kemppinen kertoi, että heillä asioivat nuoret ovat mukana toiminnan suunnittelussa siinä määrin kuin he itse haluavat. Kaikki eivät ole valmiita osallisuuteen, koska he ovat olleet palveluiden kohteena eivätkä ole tottuneet siihen, että heiltä kysytään mielipiteitä.
Keskustelussa sivuttiin myös nuorisohankkeita. Erityisesti Anni Taina (Xamk) korosti, että nuoria pitäisi ottaa mukaan hankkeiden suunnitteluun, jotta hankkeen tavoitteet ja toimenpiteet vastaisivat paremmin nuorten tarpeita.
Paneeliin osallistujat sekä yleisö olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että nuoria kuunnellaan suunniteltaessa heille palveluita. Ongelmakohtia kuitenkin tunnistettiin: asiakkaiden ohittaminen, huomion kiinnittäminen aitoon kohtaamiseen ja palveluiden saavutettavuus sekä esteettömyys.
Työpajat
Paneelikeskustelun jälkeen testattiin kahdessa työpajassa nuorille suunnattuja hyvinvointia tukevia pelejä, joita on kehitetty pelillistetyssä vertaisauttamis- ja nuorten vertaisuskomuksiin liittyvissä hankkeissa. Laaja joukko nuoria on ollut mukana yhteiskehittämisessä. Näin saadaan varmistettua, että pelit ovat nuorten näkökulmasta kiinnostavia ja erityisesti että ne liittyvät heidän elämismaailmaansa.
Nuorten osallisuuteen liittyviä kysymyksiä on pohdittu nuorten mentorointia kehittävässä hankkeessa. Osallisuuteen liittyvää problematiikkaa purettiin yhdessä työpajassa.
Edelleen jäimme pohtimaan kysymystä siitä, kuka on riittävän kunnon kansalainen? Nuoria kategorioidaan ja marginalisoidaan erilaisilla määrittelyillä kuten myös vammaisia. Lopuksi todettiin, että yhteiselle keskustelufoorumille on tarvetta, joten vastaavanlaisia tapahtumia tullaan järjestämään Kouvolassa vuosittain.
Seminaarissa olivat mukana ja/tai järjestivät seuraavat ESR-rahoitteiset hankkeet: Bridging 2019–2020, TELL 2019–2021, Mentoring NEETs 2018–2021, Summa 2017–2019 ja Versus 2017–2019.