Jos et ole lukenut artikkelisarjan johdantoa, lue se tästä. Ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä ja toisen tästä.
Ohjaustyössä pitää osata neuvoa ja opastaa, ja tuntea myös tieteellinen tausta tiettyjen keinojen hyvinvointivaikutuksista. Siitä huolimatta toisinaan myös meillä on tilanteita, joissa omat opit eivät riitä. Elämä ei meilläkään ole aina sellaista kuin toivomme ja haaveilemme. Vaikka kuinka haluamme, että ratkaisu löytyisi heti, sitä voi joutua odottamaan pidempäänkin.
Joskus ratkaisut vaativat kypsyttelyä ja aikaa, yrityksiä ja erehdyksiä, kokemuksia.
Usein riittää, että yrittää, uskaltaa unelmoida ja tekee vaikka yhden pienen kokeilun. Ja että hyväksyy sen, ettei lopputulos ole aina se, mitä tavoitteli. Tärkeää on löytää oma tapansa toimia keskeneräisessä arjessaan.
Oman tavan löytäminen ja keskeneräisyyden hyväksyminen saattaa meillä työmme vuoksi olla hieman keskivertoa helpompaa. Kun saamme tai joudumme käymään näitä asioita läpi työssämme, työkaluja ja lempeyttä omaa epätäydellisyyttä kohtaan tarttuu matkaan kuin huomaamatta.
Eikä suutarin lapsella tarvitse ollakaan niitä kenkiä. Jos hänen lapsensa tarvitsevat kengät, hän voi tilata ne toiselta suutarilta. Ei opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijan tai psykologin tarvitse olla aina omien asioidensa kanssa yksin, he voivat pyytää apua työnohjaajalta tai psykoterapeutilta.
Koska ihmisinä myös me olemme joskus arjenhallintamme kanssa yhtä lailla pulassa kuin muut. Kukaan meistä ei ole kaikkivoipa. Hyvä suutari osaa pyytää toiselta lapselleen kengät, kun ei itse suutaroinniltaan jouda niitä tehdä.
Herättikö artikkeli ajatuksia? Haluatko jakaa omat kokemuksesi aiheesta? Käy jättämässä kommenttisi nimellä tai anonyymisti Padlet-seinällemme! https://xamk.padlet.org/karoliinasaure/suutarinlapset