Ensihoitotyön psyykkiseen kuormitukseen valmistautuminen simulaation keinoin – projektiosaamista osana YAMK-opintoja

Ensihoitotyön aiheuttamaan psyykkiseen kuormitukseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Ensihoitajaopinnot tarjoavat hyvän pohjan kliiniselle osaamiselle, mutta konkreettisia keinoja psyykkisen kuorman hallitsemiseen ei välttämättä huomioida riittävästi. Myös työelämään jo siirtyneet ensihoitajat hyötyisivät psyykkisen kuorman hallinnan moniulotteisemmasta harjoittelusta.

Xamkin ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelijat vastasivat tähän käytännön ensihoitotyöstä nousseeseen kehittämistarpeeseen ja suunnittelivat simulaatioharjoituksia osana projektinhallinnan opintojaan.

Onko parempaa tapaa oppia projektinhallinnan taitoja, kuin lähteä mukaan projektiin?

Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelijat toteuttivat syksyllä 2022 projektityönä ensihoitotyön psyykkiseen kuormitukseen valmentavia simulaatioharjoituksia, joiden tarkoituksena on tarjota keinoja psyykkisen kuorman hallitsemiseen. Simulaatioharjoitusten kohderyhmänä ovat ensihoidon opiskelijat ja jo työelämään siirtyneet ensihoitajat.

Projektityö oli osa Projektinhallinta ensihoidossa -opintojaksoa, joka kuuluu ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opintojen ydinsisältöihin. Kaksi opiskelijaa valikoitui projektipäällikön tehtävään ja muut opiskelijat toimivat yhteensä viidessä eri tiimissä. Jokaisella tiimillä oli myös oma tiiminvetäjänsä, joka vastasi tiimin työskentelystä projektipäälliköille.

Projektin lopputuotteena valmistui ensihoitotyön psyykkiseen kuormitukseen valmentavien simulaatioharjoitusten materiaalit esimerkkivideoineen sekä aiheen syventäviä, tutkittuun tietoon perustuvia tietoiskuja.  Materiaali tuotettiin avoimesti saataville Open Learn -oppimisalustalle, josta materiaalit ovat kätevästi niin oppilaitosten kuin työelämänkin hyödynnettävissä.

Projektityön taustaa

Ensihoitotyössä psyykkisen kuormituksen määrä vaihtelee sen mukaan, minkälaisia tehtäviä kussakin vuorossa sattuu kohdalle. Ensihoitaja ei voi työvuoroon mennessään ennustaa päivän tehtäviä tai niiden kuormittavuutta. Kriittisesti sairaan potilaan tai kuoleman kohtaaminen aiheuttaa jokaisessa ensihoitajassa tunnereaktion, mutta sen voimakkuus on yksilöllinen. Tunnereaktiosta huolimatta tilanteessa tulee säilyttää ammatillinen rooli, kyetä tekemään kovan paineen alla perusteltuja päätöksiä sekä vielä pystyä huomioimaan potilas ja omainen.

Ensihoitotyölle on myös ominaista, että psyykkisesti kuormittavien tehtävien jälkeen ei välttämättä ole mahdollisuutta hengähtää ja rauhoittua, koska seuraava tehtävä saattaa jo odottaa. On mahdollista, että kiireisten ja kuormittavien vuorojen jälkeen työn aikaansaamat tunteet ovat voineet jäädä käsittelemättä ja siten voivat kerryttää pitkäaikaistakin psyykkistä kuormaa.

Tutkimustieto osoittaa, että työn luonteesta johtuen ensihoitaja ei voi välttyä työssään kohtaamasta potentiaalisesti traumatisoivia tilanteita (Loef ym. 2021). Jokainen ensihoitaja on aina yksilö ja omanlaisensa persoona. Osa ensihoitajista pitää kuormittavana vastuun kokemisen toisen ihmisen elämästä sekä päätökset, joissa vaihtoehtoina on hoidon aloittaminen tai lopettaminen. Potilaan kuolema voi olla ensihoitajalle traumatisoiva kokemus – erityisesti, jos potilas on lapsi. (Kosydar-Bochenek ym. 2017.) Kriittisesti sairaan potilaan hoitamisen ohella ensihoitajat voivat kokea kuormittavana voimakkaan tunnereaktion vallassa olevien omaisten kohtaamisen (Loef ym. 2021).

Ensihoitajien kohtaama psyykkinen kuormitus on tärkeä valmentautumisen kohde jo perusopinnoissa. On kuitenkin todettu, ettei vastavalmistuneilla ensihoitajilla useinkaan ole työelämään siirtyessä vielä muodostunut selviytymiskeinoja psyykkisen kuorman hallitsemiseen (Loef ym. 2021). Lisäksi ensihoitotyössä eteen tulevien vaatimuksien sekä saadun koulutuksen epäsuhta voi aiheuttaa ensihoitajissa riittämättömyyden tunnetta (Emond ym. 2021). Koulutuksessa ja harjoittelujaksoilla tulisikin huomioida enemmän psyykkiseen kuormitukseen liittyviä asioita ja tukea ensihoidon toimijoita selviytymään haastavista tilanteista. Työyhteisö ja kollegat ovat myös merkittävässä asemassa nuoren ensihoitajan etsiessä itselleen sopivaa tapaa hallita kuormittumistaan. (Loef ym. 2021.)

Ensihoitajan kohtaama potilas luottaa saavansa aina ammattitaitoista hoitoa. Ensihoitaja saattaa reagoida itseäänkin yllättävällä tavalla uudessa stressaavassa tilanteessa. Haastavalla tehtävällä ilmenevä stressi ja siitä seuraava ensihoitajan kognitiivisen suorituskyvyn lasku voi vaikuttaa potilaan hoidon laatuun. (LeBlanc 2012; Regehr ym. 2017; Kosydar-Bochenek ym. 2017.) Lisäksi työstä aiheutuvan psyykkisen kuormituksen kumuloituva taakka voi johtaa fyysiseen ja psyykkiseen oireiluun (Grochowska ym. 2022; LeBlanc ym. 2012; Loef ym. 2021). Siksi onkin tärkeää, että ensihoitajat valmistautuvat tällaisiin potentiaalisesti haastaviin tilanteisiin, muutenkin kuin kliinisten taitojen osalta.

Simulaatioharjoittelu ensihoidossa

Simulaatio käsitteenä on laaja ja sitä käytetään opetusmenetelmänä kattavasti eri aloilla (Wheeler & Dippenaar 2020), erityisesti terveydenhuoltoalalla simulaatioharjoittelu on jo vakiintunut osa koulutusta (Motola ym. 2013). Simulaatioharjoittelussa on kyse ennalta suunnitelluista tilanteista, jotka jäljittelevät todellisuutta. Oppimistavoitteet riippuvatkin opittavan asian teemasta. (Wheeler & Dippenaar 2020.)

Simulaatio toimii ikään kuin siltana opitun teorian ja käytännön työn välissä. Asianmukaisessa, hyvin suunnitellussa simulaatioympäristössä ja täsmällisesti mietityin tavoittein on turvallista harjoitella ammattiin tarvittavia tietoja ja taitoja, ja myös ylläpitää ammattitaitoa myöhemmin työelämässä. (Hughes ym. 2021; Wheeler & Dippenaar 2020; Hernandez ym. 2019.) Simulaatioympäristöön tuotu realismi antaa mahdollisuudet entistä paremmalle oppimiskokemukselle (Wheeler & Dippenaar 2020).

Simulaatioharjoittelu soveltuu hyvin osaksi ensihoidon koulutuskokonaisuutta, koska simulaation avulla voidaan harjoitella kliinisiä taitoja ja kerryttää kokemusta ennen todellisia, usein hyvin aikakriittisiä potilastilanteita (Wheeler & Dippenaar 2020; Cook ym. 2011). Ensihoidon koulutuksessa toimitaan yleisesti niin, että osallistujat vuorottelevat toimijan ja potilaan roolissa. Tässä on kyse vertaissimulaatiosta, joka auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja sekä asettumaan potilaan asemaan (Dalwood ym. 2019). Vertaissimulaatio toimii myös nyt luotujen valmentavien simulaatioiden menetelmänä.

Projektityönä suunnitellut psyykkiseen kuormitukseen valmentavat simulaatioharjoitukset

Ensihoitotyön psyykkiseen kuormitukseen valmentavat simulaatioharjoitukset on suunniteltu ensihoitajille ja alan opiskelijoille lisäämään valmiuksia kohdata psyykkisesti kuormittavia tilanteita. Harjoituksissa on tarkoitus herättää keskustelua ja saada osallistujat pohtimaan keinoja näiden tilanteiden kohtaamiseen. Opintojakson simulaation aiheet päädyttiin muodostamaan lapsipotilaiden ympärille niiden tutkitusti psyykkistä kuormitusta lisäävän vaikutuksen vuoksi. Aiheiksi valittiin ensihoitajien psyykkisesti raskaaksi tunnistamia tilanteita: kriittisesti sairaan lapsen hoitaminen, lapsen kuoleman ja vanhempien tuskan kohtaaminen. (Mosca ym. 2021.) Simulaatioharjoituksia on helppo muokata myös oman työyhteisön tarpeisiin.

Simulaatioharjoitussuunnitelmissa on kiinnitetty huomiota teknisiin ja ei-teknisiin taitoihin. Tekniset taidot ovat kliiniseen osaamiseen liittyviä taitoja, kuten esimerkiksi suonikanyylin asettaminen potilaalle nestehoidon aloitusta varten.  Ei-teknisillä taidoilla tarkoitetaan ensihoitotyössä tärkeitä taitoja, jotka eivät liity suoraan ensihoitajan kliiniseen osaamiseen. Ei-teknisiä taitoja ovat esimerkiksi tehtävän johtamiseen, tilannetietoisuuteen ja päätöksentekoon liittyvät taidot, kuten tiedon jakaminen ja ennakointi. (Kuisma ym. 2021.)

Ensimmäisessä simulaatiossa käydään läpi vauvan kätkytkuoleman ja surevien omaisten kohtaaminen. Simulaation tavoitteena on harjoitella kohtaamaan akuutin surun kohtaavia omaisia läsnä olevalla ja kiireettömällä asenteella. Jokainen ihminen reagoi suruun yksilöllisesti (Loef ym. 2021), ja sureva voi lamaantua hiljaiseksi tai huutaa. Kaikenlaiseen reaktioon tulee ensihoidon osata vastata vakaalla ammattitaidolla. Selkeä kommunikointi auttaa omaista ymmärtämään faktat tilanteen ollessa tuore ja kriisiapu on usein välttämätöntä. Näiden ei-teknisten taitojen lisäksi ensimmäisessä simulaatiossa harjoitellaan lapsen elottomuuden toteamista ja defibrillaattorin käyttämistä.

Toisessa simulaatioharjoituksessa käydään läpi kriittisesti sairaan lapsen hoitoa. Simulaatiossa huomioidaan tehtävälle valmistautumisen merkitys ensihoitajalle mahdollisesti aiheutuvan psyykkisen kuorman helpottamisessa. Ensihoitajat usein tiedostaen tai osittain tiedostamattaan muodostavat itselleen erilaisia keinoja selviytyä vaativasta tehtävästä. Monet keskittyvät tekniseen osaamiseensa ja palauttavat mieleen hoito-ohjeita. Eräs keino voi olla työparin kanssa toimintasuunnitelman laatiminen. Paikan päällä ensihoidossa laajasti käytetty ABCDE-protokolla ja muut muistilistat helpottavat tilanteen hallinnassa sekä lisäävät keskittymistä ja suorituskykyä. (Loef ym. 2021.) Tämän simulaatioharjoituksen tavoitteena onkin harjoitella kriittisesti sairaan lapsipotilaan kohtaamiseen valmistautumista erilaisten muistilistojen avulla.

Kädentaitojen lisäksi simulaatioharjoittelulla voidaan kehittää myös sosiaalisia taitoja (Violato 2022), jotka ovat merkittävässä asemassa ensihoitajan työssä. Simulaatioihin kuuluva itsereflektio auttaa omien kehittämiskohteiden tunnistamisessa ja tavoitteiden asettamisessa niin opiskellessa, kuin myöhemmin työelämässä (Hernandez ym. 2019).

Kolmannessa simulaatioharjoituksessa käydään läpi defusing-tilaisuutta. Tässä harjoituksessa ei-teknisinä taitoina osallistujat tutustuvat defusing-tilaisuuteen ja ymmärtävät tilaisuuden merkityksen kuormittavan tilanteen purkamisessa. Tässä simulaatiossa korostuu itsereflektio päätavoitteiden ohella.

Simulaatioharjoitusten materiaali vapaasti käytettävissä

Ensihoitotyön psyykkiseen kuormitukseen valmentavien simulaatioharjoitusten kaikki materiaalit löytyvät Open Learnista ja ovat täysin vapaasti erilaisten oppilaitosten ja ensihoito-organisaatioiden hyödynnettävissä. Oppimisalustalle pääsy vaatii kirjautumisen, jonka voit tehdä Haka-tunnuksilla, Xamkin tunnuksilla tai luomalla tunnukset sivuston ohjeiden mukaisesti.

Lähteet

Cook, D., Hatala, R., Brydges, R., Zendejas, B., Szostek, J., Erwin, P. & Hamstra, S. 2011. Technology-Enhanced Simulation for Health Professions Education A Systematic Review and Meta-analysis. American Medical Association 9, 978-988. Verkkolehti. Saatavissa: DOI: 10.1001/jama.2011.1234 [Viitattu: 1.12.2022]

Dalwood, N., Bowles, K., Williams, C., Morgan, P., Pritchard, S. & Blackstock, F. 2019. Students as patients: A systematic review of peer simulation in health care professional education. Medical Education 54, 387–399. Verkkolehti. Saatavissa: DOI:10.1111/medu.14058 [Viitattu: 1.12.2022]

Emond, K., Bish, M., Savic, M., Lubman, D., McCann, T., Smith, K. & Mnatzaganian, G. 2021. Characteristics of Confidence and Preparedness in Paramedics in Metropolitan, Regional, and Rural Australia to Manage Mental-Health-Related Presentations: A Cross-Sectional Study. International Journal of Environmental Research and Public Health 18, 1-10. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/ijerph18041882 [Viitattu: 1.12.2022]

Grochowska, A., Gawron, A. & Bodys-Cupak, I. 2022. Stress-Inducing Factors vs. the Risk of Occupational Burnout in the Work of Nurses and Paramedics. International Journal of Environmental Research and Public Health 19, 1-15. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/ijerph19095539 [Viitattu: 1.12.2022]

Hernandez, J., Jeong, E. & Chan, T. 2019. Prompting Paramedics: The Effect of Simulation on Paramedics’ Identification of Learning Objectives. Cureus 8,1-8. Verkkolehti. Saatavissa: DOI 10.7759/cureus.5362 [Viitattu: 1.12.2022]

Hughes, M., Gerstner, B., Bona, A., Falvo, L., Schroedle, K., Cooper, D., Sarmiento, E., Hobgood, C. & Ahmed, R. 2021. Adaptive change in simulation education: Comparison of effectiveness of a communication skill curriculum on death notification using in-person methods versus a digital communication platform. Society for Academic Emergency Medicine 5, 1-7. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1002/aet2.10610 [Viitattu: 1.12.2022]

Kosydar-Bochenek, J., Ozga, D., Wozniak, K., Migut, M., Lewandowski, B. & Burdzy, D. 2017. Traumatic stress in the work of paramedics. National Institute of Public Health 4, 639-645. Verkkolehti. Saatavissa: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29417791/ [Viitattu: 1.12.2022]

Kuisma, M., Holmström, P., Nurmi, J., Porthan, K., Puolakka, T. 2021. Ensihoito. 3.–5. painos. Helsinki: Sanoma pro oy.

LeBlanc, V., Regehr, C., Tavares, W., Scott, A., MacDonald, R. & King, K. 2012. The Impact of Stress on Paramedic Performance During Simulated Critical Events. Prehospital and Disaster Medicine 4, 369-374. Verkkolehti. Saatavissa: doi:10.1017/S1049023X12001021 [Viitattu: 1.12.2022]

Loef, J., Vloet, L., Vierhoven, P., van der Schans, L., Neyman-Lubbers, Y.,Winter C. & Ebben, R. 2021. Starting ambulance care professionals and critical incidents: a qualitative study on experiences, consequences and coping strategies. BMC Emergency Medicine 1–10. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.1186/s12873-021-00500-9 [Viitattu: 1.12.2022]

Motola, I., Devine, L., Chung, H., Sullivan, J. & Issenberg, B. 2013. Simulation in healthcare education: A best evidence practical guide. AMEE Guide No. 82. 2013. Medical Teacher 10, e1511-e1530. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.3109/0142159X.2013.818632 [Viitattu: 10.12.2022]

Mosca, C., Stein, C. & Lawrence, H. 2021. South African pre-hospital emergency care personnel’s    lived experiences of managing paediatric emergencies: A qualitative research design utilising    one-on-one   Interviews. Health SA Gesondheit 26, 1–11. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.4102/hsag.v26i60.1558 [Viitattu: 1.12.2022]

Violato, E. 2022. A longitudinal study on the impact of simulation on positive deviance through speaking up. Can J Respir Ther 58, 137–142. Verkkolehti. Saatavissa: doi: 10.29390/cjrt-2022-006 [Viitattu: 1.12.2022]

Wheeler, B. & Dippenaar, E. 2020. The use of simulation as a teaching modality for paramedic education: a scoping review. British Paramedic Journal 3, 31–43. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.29045/14784726.2020.12.5.3.31 [Viitattu: 1.12.2022]

Pin It on Pinterest