Harjoituksen ajankohtana ensimmäisen lukukauden sairaanhoitajaopiskelijat olivat ainoat teoriaopinnoissa olevat, joten tietämystä vammapotilaista ja heidän oireistaan ei voinut edellyttää.
Savonlinnan pelastuslaitoksen työntekijät, palomiehet ja ensihoitajat, harjoittelivat toimintaansa simuloidussa tilanteessa tehden ensiarviota, potilasluokittelua, potilassiirtoja lentokoneen ulkopuoliselle kokoamispaikalle ja lentoaseman vastaanottohalliin sekä hoitoa ensihoitolääkärin johdolla. Harjoituksen päätteeksi oli purkutilanne.
Suuronnettomuusharjoitukseen valmistautuminen
Suuronnettomuusharjoituksessa on tärkeää potilastapausten uskottavuus. Kenttäjohtaja oli suunnitellut toimintakortit, joissa kuvattiin lento-onnettomuuden potilastapaukset. Aloitustilaisuudessa opiskelijoiden kanssa hiottiin potilaiden vammoja siten, että opiskelija sai esittää toiveita peruselintoiminnoista ja kenttäjohtaja kertoi, millainen potilas on aidossa tilanteessa.
Tämä vaati paljon aikaa, koska aloittavan sairaanhoitajaopiskelija on vaikeaa hahmottaa sekavan ihmisen käyttäytymistä tai peruselintoimintojen välisiä yhteyksiä, esimerkiksi verenvuodon, matalan verenpaineen ja tajunnan syy-seuraussuhteita. Harjoitteluaamuna ammattiopiston kosmetologi-opiskelijat maskeerasivat sairaanhoitajaopiskelijat loukkaantuneiksi ja ensihoitaja hioi vielä opiskelijoiden kanssa heidän roolejaan.
Suuronnettomuusharjoituksen toteuttaminen ja arviointi
Opiskelijat heittäytyivät aidosti tilanteeseen, ja osa heistä kirkui ja huusi, muutama karkaili sekavana lentokentälle ja osa makasi hiljaisina tajuttomuutta ilmentäen.
Palomiehet raivasivat onnettomuuspaikkaa ja osallistuivat loukkaantuneiden siirtoon. Ensihoitajat tutkivat ja luokittelivat loukkaantuneita sekä siirsivät heitä kokoamispaikalle ensin kiitoradalle ja siitä lämpimään lentoaseman vastaanottohalliin.
Lopuksi kenttäjohtajan ja palopäällikön johdolla oli purkutilanne, jossa opiskelijat tarkoille havainnoille annettiin tilaa.
Kokemuksellinen oppiminen prosessin aikana
Kokemuksellisesti yksi tärkeimpiä asioita opiskelijoille oli toimiminen tasaveroisena toimijana pelastustoimen henkilöstön kanssa. Kenttäjohtaja ja ensihoitaja huomioivat opiskelijoiden ajatuksia loukkaantuneiden roolien suunnittelussa.
Opiskelijat olivat välillä epämukavuusalueella, mutta he osasivat kanavoida myönteisen hämmennyksen mielekkääksi toiminnaksi. Harjoituksessa opiskelijat saivat kokemuksia ammattilaisten toiminnasta ja loukkaantuneiden järjestelmällisestä tutkimisesta sekä purkutilanteessa opiskelijoiden näkemyksille annettiin aikaa.
Nämä antoivat hyviä roolimalleja ja vinkkejä ammatillisesta käyttäytymisestä.
Projektin opinnollistamisen riskit
Opettajan kannalta suuronnettomuusharjoituksen opinnollistaminen ja oppimisen mahdollistaminen sisältävät useita riskejä. Opiskelijoiden rekrytointiin osallistui enemmän kiinnostuneita kuin mitä oli mahdollisuus ottaa, mikä aiheutti osalle pettymystä.
Toimeksiantajan kanssa pohdittiin opiskelijoiden ohjeistamisen määrää ja milloin liiallinen ohjeistus voi latistaa tilannetta ja luovuutta. Lisäksi jännitimme vuorovaikutuksen käynnistymistä, tilannetekijöiden vaikutusta ja osallistuvien sitoutuneisuutta eri vaiheissa. Olimme pelastustoimen kanssa vaikuttuneita, millainen flow-tunne ja sitoutuneisuus ilmenivät opiskelijoilla prosessin aikana. Toteutustapa oli työläs opettajalle.
Toimeksiantajalta saatu vahva palaute projektin onnistumisesta sekä opiskelijoista huokunut voimaantumisen tunne palkitsi myös opettajaa.
Opiskelijat antoivat projektin lopussa palautetta tyyliin ”hei ope, tälläistä lisää”. Opettajana voi yhtyä näkemykseen, koska projektissa onnistuttiin mahdollistamaan konkreettisessa tilanteessa havaintoja, oivalluksia ja erityisesti opiskelijat saivat kokemusta ammatillisesta yhteistyöstä.
Toisaalta opettajana ajattelee, että ”ei kiitos kovin usein”, koska projektin toteutuksessa on monia kriittisiä kohtia esimerkiksi miten yhteistyö käynnistyy toimeksiantajan kanssa, miten opiskelijaryhmän muodostaminen onnistuu, miten vuorovaikutus kaikkien osapuolten välillä onnistuu, millaisia tunteita syntyy, miten tekeminen ja luovuus saadaan käyntiin.
Suuronnettomuusharjoitukseen osallistuminen sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa oli antoisa ja erilainen oppimiskokemus opiskelijoille. Myös opettajalle kokonaisuus oli vahva kokemus, minkä perusteella seuraavaan suuronnettomuusharjoitukseen on jo lupauduttu.