Lainsäädäntö määrittää tarkoin aktivoinnin keinot kuin myös nuoren toimeentulon.
Mentoring NEETs – Generational intelligent mentoring of NEET young (ESR 2018-2021) -hankkeessa kehitetään nuorten mentorointia kuunnellen nuorten omia mielipiteitä ja tarpeita ja ilman byrokratian asettamia paineita.
Hankkeemme tarjoaa nuorelle vapaaehtoisuuteen perustuvan ihmissuhteen turvallisen aikuisen kanssa. Mentorointi antaa nuorelle mahdollisuuden kertoa omasta elämästään, haaveistaan ja toiveistaan. Mentorin kanssa voi tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta myös vain purkaa mieltään. Mentorointi perustuu yhdenvertaiseen kohtaamiseen ja luottamuksellisuuteen. Mentorimme ovat ilmoittautuneet mukaan hankkeeseen, koska ovat halukkaita antamaan aikaansa ja kuulemaan nuorten todellisuudesta tänä päivänä.
Palvelujärjestelmissä nuorten yksilöllisiä elämäntilanteita käsitellään ongelmakeskeisesti ja tämä lähestymistapa ei läheskään aina vastaa nuorten omaa käsitystä asianlaidasta, saati kannusta toimijuuteen. Laura Juvonen on Etsivän nuorisotyön asiakkaana olevien nuorten kokemuksia työttömyydestä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta -pro gradu tutkielmassaan käsitellyt tätä dilemmaa (Juvonen 2016).
Juvosen keräämän aineiston perusteella voitiin yhtäältä todeta nuorilla olevan työttömyydestä turhauttavia, olosuhteiden vuoksi rajoittavia, sekä syrjäyttäviä kokemuksia.
Toisaalta työttömyyden kokemukset eivät ole pelkästään kielteisiä.
Työllistymisen ohella omien voimavarojen tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä itsetuntemus koetaan tärkeiksi, eivätkä nuoret halua tehdä itselle sopimatonta tai liian raskasta työtä oman hyvinvoinnin kustannuksella. Joissain tilanteissa töistä tai opiskeluista pois jättäytyminen on jopa parantanut heidän hyvinvointiaan.
Toimin lähes 15 vuotta nuorten kuntoutuksen parissa ja voin varmuudella todeta, esimerkiksi kuntoutuksen pitkissä prosesseissa saattaa mennä vuosia ennen kuin toden teolla voidaan puhua koulutus- ja urasuunnitelmista. Nuoret kyllä suostuvat aktivoinnin kohteeksi, mutta jos ohjausta sanelee enenevissä määrin byrokratia voi nuoren aito kuuleminen jäädä pintapuoliseksi, ja kestäviä tuloksia ei saavuteta.
Tunne osallisuudesta lisää aktiivisuutta
Osallisuuden käsite on itselleni tärkeä, ja se korostuu toimittaessa haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien henkilöiden kanssa. Osallisuus käsittää sekä henkilökohtaisen elämän valinnat kuin myös yhteisössä ja yhteiskunnassa toimimisen. Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista. Mielestäni lasten ja nuorten kanssa työskentelevien tulisi kaikissa lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa pyrkiä siihen, että kaikkea toiminnallisuutta ja tekemistä tuetaan.
Nuorten kanssa toimintaa suunniteltaessa, käytän usein termiä positiivinen affirmaatio, joka itselleni merkitsee nuoren positiivisen minäkuvan tukemista, toistuvasti. Palvelu- tai missä tahansa muussakin prosessissa tämä tapahtuu niin, että luodaan onnistumisen mahdollisuuksia, edetään pienin askelin, mahdollistetaan nuoren valinnanvapaus sekä puhutaan unelmista, mutta ei unohdeta konkreettisia tavoitteita.
Toimintamahdollisuuksien monipuolinen tarjoaminen on toimiva tapa tukea aktiivisuutta. Kun nuori kokee tekevänsä asioita omiin valintoihinsa perustuen, hänen osallisuuden tunteensa kasvaa ja vahvistuu.
Jotta voisimme tarjota nuorille mahdollisuuden tehdä mielekkäitä valintoja, on palvelujärjestelmien katsantokannan muututtava, ei nuorten. Jos nuorten ohjaaminen perustuu kapeaan lainsäädäntöön ja pakkoon, on vaara, että epäonnistumme niissä tavoitteissa, joita aktivoinnilla haetaan.
Itsetunnon vahvistamista mentoroinnin keinoin – esimerkki vapaaehtoisesta kansalaistoiminnasta osana nuorisotyötä
Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut vapaaehtoista nuorisotyötä monesta eri näkökulmasta, ja monenlaisten toimijoiden kanssa. Nuorten kanssa keskusteluissa tulee usein esille toive aidosta tuesta ja vuorovaikutuksesta, josta puuttuu pakko.
Tiedän kokemuksesta, kuinka avoimia nuoret ovat keskusteluissa, ja että se ei aina lainsäädäntömme puitteissa ole eduksi. Jos nuori esimerkiksi ilmaisee tuntevansa olonsa työkyvyttömäksi, systeemimme alkaa ohjata häntä loputtomalta tuntuvaan lausuntojen ja diagnoosien maailmaan.
Se mitä nuori yrittää kertoa tilanteestaan ei kuitenkaan välttämättä tarkoita työ- ja toimintakyvyttömyyttä sen klassisessa merkityksessä. Taustalla saattaa olla monimutkaisia elämäntilanteita, joiden keskellä nuori kokee olevansa jumissa ja ilmaisee sitä termeillä, joita tietää julkispalveluissa käytettävän.
Tilannetta voitaisiin lähteä purkamaan ohjaamalla nuorta toimintoihin, joissa ei ole mitään sen ihmeellisempää suunnitelmallisuutta kuin yksinkertainen yhdessä oleminen ja tekeminen.
Mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Emme voi vielä oman hankkeemme nimissä kertoa nuorten omista kokemuksista mentoroinnista, mutta tietoa on saatavissa muuta kautta. Helsingin Diakonissalaitos on tarjonnut nuorten mentorointia jo useamman vuoden ajan, ja siellä aihetta on myös tutkittu. Tutkimus on osoittanut, että mentorointi on tarjonnut nuorille korjaavia kokemuksia, jotka ovat lievittäneet yksinäisyyttä ja sosiaalisista ahdistusta.
Nuoret kokivat arvokkaaksi sen, että joku antoi heille vapaaehtoisesti aikaansa ja tämä johti parempaan omakuvaan ja vahvistuvaan itsetuntoon. Pidemmällä aika välillä tämä heijastui vahvistuneeseen osallisuuden tunteeseen, ja nuoret hakeutuivat viimein vaikkapa opiskelemaan. (Elämää muuttavia kohtaamisia – omaehtoinen kansalaistoiminta nuorten tukena. Suvi Ervamaa. Selvitys Helsingin Diakonissalaitoksen Amigo-mentoritoiminnan pitkäkestoisista vaikutuksista, HDL 2018)
Kun tarjoamme nuorille myös vapaaehtoisuuteen perustuvia palveluita, ja joissa erilainen luova ja osallisuutta tukeva toiminta on mahdollista, tulemme samalla ennaltaehkäisemään ongelmien kasaantumista ja järeiden viranomaispalveluiden tarvetta.
Ihmisen perustarve on tuntea itsensä tarpeelliseksi, olla osallinen. Meidän tulee kysyä nuorilta itseltään mitä he haluavat tehdä ja kokea, missä ja miten he tarvitsevat tukea, ja vasta tämän jälkeen voimme tarjota sopivaa palveluja tai toimintaa. Kun toimijuus lähtee nuoresta itsestään ja palvelujärjestelmä mukailee nuoren itseohjautumista, niin seurauksena ei voi olla muuta kuin aktiivinen ja osallisuuteen pyrkivä yksilö.