Aivodoping tai älylääkekäyttö opintoja tehostamassa
Aivodoping tai älylääkekäyttö tarkoittaa, että terve ihminen käyttää ainetta tai lääkettä parantaakseen keskittymistään, vireystilaansa, muistiaan tai kognitiivista suorituskykyään. Siihen käytetään huumeita, keskushermostoa stimuloivia lääkkeitä tai vaikkapa dementialääkkeitä. (Salasuo 2016) Puhutaan, että joissain maissa älylääkekäyttö on opiskelijoiden keskuudessa jo melko yleistä. Aivojen suoristuskykyä pyritään tehostamaan lääkkeillä, jotta päästäisiin parempiin tuloksiin ajattelua vaativissa tehtävissä.
Päihdetutkija, yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Hupli on väitöskirjassaan Smarter with Drugs? Sociology of cognitive enhancement drugs from user’s perspectives – Trepo (tuni.fi) tutkinut suomalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden aivodopingin käyttöä. Aivodopingin rinnalla Hupli käyttää myös termiä hyötykäyttö: vaativa tenttirupeama tai keskittymistä vaativat laboroinnit onnistuvat paremmin, kun stimulanttikäytöllä tehostetaan omaa ajattelua ja parannetaan suorituskykyä. Samalla pysytään hereillä tai saadaan paremmat yöunet ja jaksetaan vielä harrastaakin. (Hupli 2021)
Jos yksi palauttaa älylääkkeen voimalla kaikki tehtävät hyvissä ajoin ja tuskailematta, niin jonkun toisen älyluomutuotanto voi olla hitaampaa ja vaivalloisempaa. Kukapa haluaisi olla hitain tai tehottomin?
Lisäaineista sivuoireita
Nykyaikana jokaisen tuttavapiirissä on joku, joka on käynyt koulutaivaltaan adhd-lääkkeillä jo pidemmän aikaa. Luvattoman kaverin reseptilääkkeiden käytön lisäksi aivodopingiin käytetään esimerkiksi kannabista tai jopa amfetamiinia. Omin päin käytettynä älylääkekäyttö voi olla annoksina mitä sattuu. Huplin (2021) haastatteluissa opiskelijat kertovat sivuvaikutuksista, joita eivät lyhytkestoisen, kokeiluluonteisen käytön seurauksena osanneet odottaa. Unettomuus, ahdistuneisuus ja kummalliset tärinät olivat samoja sivuoireita, kuin esimerkiksi reseptilääkkeiden pidemmässä käytössä. Aivodopingia käytettiin usein tilanteissa, joissa oltiin jo valmiiksi väsyneitä. Silloin lääkkeet sotkivat vuorokausi- ja unirytmiä.
Kattavaa tutkimusaineistoa ei ole saatavilla Suomesta, joten Suomen ja Hollannin aivodopingin käytön eroja ei voi verrata. Käyttö on kuitenkin pientä, jos verrataan vaikkapa Pohjois-Amerikkaan. Siellä hyötykäyttöä on raportoitu enemmän. (Salasuo 2016) Opiskeluilmapiiri on paineistettu ja menestymisen paineet ovat kiinni isoissa opintolainoissa ja pärjäämisessä. Suomessa tentin voi aina uusia, Amerikassa tentin hylkääminen saattaa johtaa lisävuoteen ja lisälukukausimaksuihin.
Opiskeluajan kuluminen, rästiin jääneet tehtävät ja opintopisteiden laiska kertyminen nostattavat opiskelijan stressitasoa. Oman toiminnan tehostaminen käy varmasti mielessä. Aivodopingin sijaan on muitakin, ihan jokaisen saatavilla olevia keinoja.
Opiskelutaitojen vahvistaminen
Opiskelun tehostamisessa opiskelutaitojen vahvistaminen on aivodopingia pitkäkestoisempi ja kestävämpi ratkaisu. Omia opiskelutaitoja onkin syytä tarkastella ja päivittää säännöllisin väliajoin. Kuten kaikessa muussakin, harjoittelun myötä taidot vahvistuvat, mutta taitojen tietoinen kehittäminen nopeuttaa niiden haltuunottoa. Opiskelutaidot kehittyvät koko opiskeluajan. Tämä toki vaatii työtä ja vaivaa.
Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä. Omat voimavarat ja opiskelukyky vaikuttavat opintojen etenemiseen ja ylipäätään opiskelukokemukseen. Opiskelutaitojen haltuun ottaminen on opiskelijan perustehtävä. Yleiset opiskelutaidot koostuvat eri osa-alueista. Oppimisen taidot, kuten lukeminen ja kirjoittaminen, tiedonhaku, ryhmätyöskentelytaidot tai kielitaito ovat opiskelun perusasioita, joita vahvistetaan koko opintopolun ajan.
Ajankäytön suunnittelu on tärkeä taito itsenäisen työskentelyn onnistumiselle ja tavoitteissa pysymiselle -ja tämä on monelle opinnoissaan eteenpäin pyristelevälle se osa-alue, jota täytyy erityisesti harjoitella ja vahvistaa tulevaa työelämääkin ajatellen. Motivaatio opintoihin ja vastuunkantaminen niiden etenemisestä, oman oppimisen tarkastelu ja omien vahvuuksien tunnistaminen voidaan laskea myös osaksi opiskelutaitoja.
Opiskelutaitojen äärelle pysähtyessä voi miettiä seuraavia:
- Kun valmistaudut tenttiin, onko sinulla jotain erityisiä keinoja tai tekniikoita apunasi?
- Suunnitteletko ajankäyttöäsi?
- Miten ylläpidät motivaatiotasi?
- Millaisia palautumisen keinoja on käytössäsi?
- Miten opit parhaiten?
Opiskelutaitojen pohtiminen yksin voi olla hankalaa ja irrallista. Siksi sitä kannattaa tehdä muiden kanssa yhdessä opintojaksoillakin. Opiskelutaitojen sanoittaminen tekee ne näkyviksi opiskelijoille ja ohjaa samalla opiskelijaa. Opettaja voi auttaa opiskelutaitojen hahmottamisessa asettamalla selkeitä tavoitteita opintojaksolle tai määrittelemällä, millaisia taitoja opintojaksolla tarvitaan. Opiskelijoille voi esimerkiksi antaa tehtäväksi arvioida omia opiskelutapoja ja ajankäyttöä opintojaksolla, sekä antaa ohjeita opintojaksolle sopivista opiskelutavoista. Opettajan ei tarvitse olla opiskelutaitojen asiantuntija, riittää, että kysyy, kannustaa, keskustelee ja ohjaa.
Opiskelu on vaativaa ja kuormittavaa, mutta se ei ole nopeus- tai tehokkuuskilpailu. Riittävillä taidoilla pääsee pitkälle. Ja kupillisella kahvia.