Konferenssissa esiteltiinkin muun muassa eläimiin, luontoon ja kestävään kehitykseen liittyviä näkökulmia, mutta suurimpana ryhmänä näyttäytyivät kuitenkin ihmiset ja heihin liittyvät eettiset kysymykset.
Kaiken elollisen rinnalla näytti tänä vuonna kulkevat digitalisaation nopea kehitys. Tekoäly, robotiikka ja muiden teknisten innovaatioiden kehittyminen ja moninaistuminen ei voi jäädä etiikan tarkastelusta pois.
Terveysala ja teknologian etiikka
Robotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen muuttavat perinteisiä päätöksentekoprosesseja, joka osaltaan aiheuttavat kysymyksiä muun muassa vastuuasioista. Jos esimerkiksi leikkauksissa käytetty automaattinen robotti hyödyntää tulevaisuudessa tekoälyä ja toimii myös autonomisesti, kuka vastaa robotin tekemien päätösten mahdollisista virheistä? Ongelmia aiheutuun erityisesti, mikäli robotin hyödyntämää tekoälyä ja sen prosessia ei pystytä ymmärtämään ja kontrolloimaan. Eettisen vastuukysymyksen lisäksi robotiikan autonomia aiheuttaa laillisia kysymyksiä.
Toisena isona teknologian kysymyksenä esitettiin keinotekoinen kohtu, jossa nykytekniikan avulla on eläinkokeissa pystytty pitämään alkio elossa jopa 18 viikkoa. Kysymys joka tekokohdun kohdalla esitetään ei enää kohdennu sen mahdollisuuteen, vaan ajankohtaan: milloin keinotekoinen kohtu pystyy kantamaan koko raskauden?
Raskausprosessin irrottaminen ihmiskehosta on itsessään jo iso eettinen kysymys, puhumattakaan sen aiheuttamista pienemmistä eettisistä ja laillisista näkökulmista: Voiko sikiön omistaa? Kuka siitä on vastuussa? Miten vanhemmuus määritellään? Kysymyksiä on runsaasti, mutta niiden vastaamisen aika on nyt, ei vasta sitten kun keinotekoinen kohtu on oikeasti todellisuutta.
Terveysala ja eettiset ohjeet
Tekoäly ja digitalisaation suuret muut muutokset ja niiden huomioiminen terveysalan eettisissä ohjeissa on ajankohtaista. Maailman lääkäriliitto on päivittämässä eettisiä ohjeitaan, joiden odotetaan heijastuvan myös muihin terveysalan eettisiin ohjeisiin. Terveysalan tulee tunnistaa myös metaversumin tuomat uudet näkökulmat eettisten ohjeiden päivityksessä.
Mitä enemmän hyödynnämme verkossa olevia tietoja ja tapahtumia, sitä enemmän meistä kerääntyy tietoa erilaisille digitaalisille alustoille. Tiedon omistajuus, sen käyttöoikeudet ja -mahdollisuudet tarvitsevat uutta tarkastelua. Konferenssin eri keskusteluissa toistuikin kysymys tiedon omistajuudesta, ja siitä, tietävätkö ihmiset mitä tietoa he jakavat, kenelle he sitä jakavat ja millä ehdoilla. Huomioivatko terveysalan eettiset ohjeet tämän riittävästi vai tarvitaanko terveystietoon omat eettiset ohjeensa? Jos tarvitaan, miten ne suhteutuvat eri ammattiryhmien eettisiin ohjeisiin?
Tekoäly
Tekoäly on tuonut monia hyviä asioita, helpottanut tiedonkeruuta, sen jäsentämistä ja päätöksentekoa. Toisaalta se on tuonut tiedostamattomia toimintamalleja, joiden perinpohjaista toimintaa ei pysty selittämään aina edes tekoälyn kehittäjät itse. Eettisestä näkökulmasta olemme haavoittuvassa asemassa käyttäessämme tekoälyä, josta meillä ei ole tarpeeksi ymmärrystä.
Tämän hetken tiedot tekoälyn toiminnasta perustuvat pääosin käyttäjäkokemuksiin. Tekoälystä ja sen käytöstä tarvitaan siis nopeasti tutkittua tietoa, jotta pystymme objektiivisesti ottamaan kantaa sen hyötyihin ja eettisiin haasteisiin.
Konferenssissa esitetyt tutkimukset muun muassa kielimallien toiminnasta antoivat ristiriitaista tietoa. Toisaalta kielimallit toimivat huonosti niin sanotuissa kategorisissa kysymyksissä, toisaalta ne pärjäävät erinomaisesti esim. soveltavissa verkkotenteissä.
Tekoälyn tarkastelua hankaloittaa myös se, että tutkimus ja kokemukset ovat aina myöhässä tekoälyn kehittyessä nopealla tahdilla. Pelkästään tekoälyn käytön herättämät eettiset kysymykset ovat laajoja, puhumattakaan siitä, millaisia eettisiä kysymyksiä liittyy siihen, ettei siitä tiedetä tarpeeksi.
Tutkimusetiikka
Tekniikan hyödyntäminen korostuu myös tieteellisissä tutkimuksissa. Tutkimusasetelmissa suositut rekisteritutkimukset kasvattavat suosiotaan, kun tietoa on yhä enemmän ja enemmän käytettävissä.
Rekisteritutkimusta tukee myös se, ettei yksittäistä ihmistä tarvitse enää ”häiritä” aineistonkeruulla. ”Tutkimusähkyn” on oletettu olevan yksi syy alati tippuviin vastausprosentteihin. Rekisteritutkimus toki poistaa yksittäisen vastaajan, mutta poistaako jo liiaksi? Tutkimusetiikan yksi peruspilari on tietoisesti annettu suostumus.
Konferenssissa esitettiin useita esityksiä, joissa heräteltiin miettimään mihin ihminen antaa suostumuksensa antaessaan tietojaan erilaisiin rekistereihin. Onko kyseinen ihminen ymmärtänyt esim. rekisterin osittaisen avoimuuden, jonka perusteella tutkimuslupa rekisteriaineistoon voidaan myöntää?
Kukapa meistä ei olisi klikannut ”hyväksyn ehdot” -painiketta lukematta ensin pienellä fontilla olevaa kuusisivuista lakipykäläviidakkoa. Erityisesti, kun kyse on terveystiedosta, olemme eettisesti kyseenalaisella alueella sen suhteen, mitä saamme kerätä ja mitä emme, ja mihin rekisterissä oleva henkilö on antanut suostumuksensa, ja onko kyseessä tietoisesti annettu suostumus.
Näissä kysymyksissä yhtenä ratkaisuna esitettiin tutkimuseettisiä toimikuntia, ja heidän toimintansa tarkastelua. Pitäisikö eettisillä toimikunnilla olla nykyisen ennakkoarvioinnin lisäksi myös jonkunlainen seurannan arviointi?
Bioetiikan perusarvot
Bioetiikan perusarvot, kuten yksityisyys, autonomia, ihmisen kunnioitus ja osallisuus jäävät usein digitalisaation jalkoihin. Konferenssissa peräänkuulutettiin vastuuta huomioida nämä perusarvot myös tekoälyn, robottien ja big datan käsittelyssä.
Digitalisaatio saattaa jopa laajentaa perusarvoja, tuoden niihin uusia ulottuvuuksia. Esimerkiksi autonomian käsitettä voidaan tarkastella myös digitalisaatiossa uudesta näkökulmasta: Onko ihmisellä autonomia esimerkiksi tutkimusaineistopankeissa tai rekistereissä? Onko hoitajalla autonomia tekoälyn auttamissa toiminnoissa? Ja ennen kaikkea, unohtuuko kaiken teknologian keskellä bioetiikan ydin: elämä, ihminen ja luonto?
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia
Eettisen tarkastelun hienoimpia piirteitä ovat sen monimuotoisuudet. Ei ole yksinkertaisia kysymyksiä, eikä varsinkaan yksinkertaisia vastauksia, jos vastauksia ollenkaan. Konferenssin suurimpana antina oli laaja näkökulma bioetiikan tämän hetken suurimpiin kysymyksiin.
Kysymysten tarkastelu eri ammattiryhmien välillä, kansainvälisesti, eri lainsäädäntöjen ja toimintamallien kautta, auttaa laajentamaan myös omaa näkökulmaa asioihin. Se ei anna vastauksia, mutta on ilmiselvää, että tällaista keskustelua tarvitaan paljon enemmän ja paljon nopeammin kuin ennen.
Jo pelkästään digitalisaation vauhti edellyttää meitä olemaan entistä tarkempia eettisten näkökulmien kanssa, unohtamatta tietenkään sitä kaikista tärkeintä, eli ihmisistä.