Pahimmillaan opinnäytetyö on pakon sanelema suorite, josta ei koeta olevan juurikaan hyötyä. Parhaimmillaan opinnäytetyö on opiskelijan vaikuttamista omaan alaan ja sen kehittämiseen. Opinnäytetyö myös osoittaa opiskelijan osaamisen ja saattaa jopa avata uusia urapolkuja työelämässä.
Voiko opinnäytetyöllä oikeasti kehittää jopa uuden työnkuvan?
Laajavastuisen hoitotyön työnimikkeet ovat kansallisesti ja kansainvälisesti jäsentymättömiä. Yhteisiä nimikkeitä ja osaamisvaatimuksia on kuvattu, mutta jokainen organisaatio päättää omalta osaltaan nimikkeistä ja työnkuvasta.
Akuuttihoitotyön yamk-tutkintojen opinnäytetöissä on kuvattu eri nimikkeiden osaamisvaatimuksia, työnkuvaa ja roolia eri organisaatioissa. Yksi esimerkki tällaisesta opinnäytetyöstä on Piritta Mässelin opinnäytetyö ”Toiveitten tynnyri – Kliinisen hoitotyön asiantuntijan rooli ja työnkuva Etelä-Karjalan keskussairaalassa”. Tässä artikkelissa kuvataan Pirittan kokemuksia.
Opinnäytetyössään Piritta haastatteli kohdeorganisaation henkilökuntaa, kysyen heiltä mielipiteitä kliinisen hoitotyön asiantuntijan roolista, työnkuvasta ja merkityksestä organisaatiolle.
Opinnäytetyön ja opintojen valmistuttua Piritta huomasi kehittäneensä itselleen uuden, koulutusta vastaavan työpaikan.
Piritta haki akuuttihoitotyön yamk-opintoihin kehittääkseen osaamistaan ja saadakseen lisää vaihtoehtoja työuralle. Piritta muistelee, että ”jo opintoihin hakiessa ryhmähaastattelussa tuli puheeksi opinnäytetyö ja nolona kerroin, etten muista juuri mitään tutkimusmenetelmistä. Kauhistushan se koko opinnäytetyö oli, jopa syy jättää hakematta koko opintoihin. Sain kuitenkin rohkaisua jo haastattelussa opettajalta ja muilta hakijoilta, en ollut yksin siinä tilanteessa.”
Oivallus siitä, että voisi itse pyrkiä vaikuttamaan asioihin opinnäytetyön avulla syntyi heti opintojen alussa.
”Heti ensimmäisellä orientaatioviikolla aloitettiin opinnäytetyön suunnittelu. Automatkalla Kotkan kampukselta kotiin harmittelin mielessäni, ettei työskentelyorganisaatiossani ole kliinisen hoitotyön asiantuntijan tehtävää. Samaisella orientaatioviikolla syyskuussa 2021 sain sen oivalluksen, että minä voin itse pyrkiä vaikuttamaan asioihin ja tehdä niin hyvän opinnäytetyön aiheesta, että opintojeni jälkeen tällainen tehtävä on ja parhaimmassa tapauksessa itse pääsen tässä tehtävässä työskentelemään.”
”Opinnäytetyöni aihe olikin aluksi Kliinisen hoitotyön asiantuntijan tarve ja työnkuva Etelä-Karjalan keskussairaalassa, mutta marraskuussa 2021 tuli tieto, että Etelä-Karjalan keskussairaalassa aloittaa kliinisen hoitotyön asiantuntija / tutkimushoitaja, jolloin totesimme, että tarve on jo nähty ja pääsen heti syvemmälle asian kehittämisessä!”
Hyvin tehty opinnäytetyö tarvitsee yleisönsä. Piritta markkinoi työtään jakamalla helposti lähestyttävää posteria tuloksista toiveissa päästä mukaan työnkuvan kehittämiseen. Posterissa esiteltiin kliinisen hoitotyön asiantuntijan työnkuvaa konkreettisesti ja visuaalisesti kiinnostavalla tavalla.
”Ehdin olla skeptinen sen suhteen, milloin itse saisin toivomani asiantuntijatehtävän, koska asiantuntijatehtäviin vaadittiin kokemusta asiantuntijatehtävistä. Ajattelin, että paras lähteä laajentamaan omaa osaamistani, hain toimea anestesia- ja leikkausyksiköstä ja sainkin sen. Minulta kuitenkin kysyttiin päivää ennen työhaastattelua, että aionko hakea kliinisen hoitotyön asiantuntijan toimea. Mitä, onko sellainen haettavissa?!? Kyllä vain.”
”Tunnustan, että harkitsin asiaa useastakin näkökulmasta, mutta päätin hakea, sillä olinhan tehnyt hirveän ison työn juuri tämän työnkuvan kehittämiseksi ja halusin päästä viemään saamaani tutkimustietoa eteenpäin. Sain toimen ja olen aloittanut siinä 1.9.2023.”
Kun opinnäytetyö on valmis, onko kaikki valmista?
Piritta kykeni opinnäytetyössään osoittamaan kliinisen hoitotyön asiantuntijan merkityksen organisaatiolle. Nykyisessä työssään hän pääse toteuttamaan opinnäytetyönsä kuvausta työnkuvasta ja roolista, mutta myös kehittämään sitä eteenpäin.
”Työni on alkanut eri toimintayksiköihin tutustumisella, perehtymällä kesken jääneisiin asioihin, verkostoitumisella niin johdon, hoitotyöntekijöiden ja eri yhteistyöntekijöiden kanssa. Olen myös pyrkinyt verkostoitumaan valtakunnallisesti, jossa auttoi se, että pääsin sairaanhoitajapäiville edustamaan organisaatiotamme sekä verkostoitumaan.”
”Tällä hetkellä minulla on työn alla osaamisen vahvistamiseen ja osaamisen varmistamiseen liittyviä kokonaisuuksia, hoitoprosessien kehittämistä. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä hoitotyön puolestapuhuja. Työskentelen johdon ja henkilöstön kanssa yhteistyössä ja pyrin tuomaan hoitotyön näkökulman esiin. Pyrin siihen, että pystyisin edelleen kehittämään työnkuvaani tutkimustulosten suuntaiseksi.”
”Valtakunnallista selvitystyötä tehdään hoitotyön eri asiantuntijatasoihin liittyen ja hyvinvointialueellamme on myös käynnissä erikoistuneiden hoitajien kartoitustyö ja urapolun auki kirjoittaminen. Myös hanketyötä tehdään parhaillaan, jossa tavoitteena yhdeltä osin on työnkuvien muokkaaminen. Erikoistuneen hoitajan ja hoitotyön kliinisen asiantuntijan työnkuvien sekä urapolun kehittämisessä yhtenä apuna on minun tutkimukseni tulokset ja pääsen toivottavasti itsekin kehitystyöhön vielä mukaan.”
Opinnäytetyön ohjaajan näkökulmasta on hienoa, että opinnäytetyötä hyödynnetään myös oman työuran edistämisessä. Sen lisäksi, että opinnäytetyö osoittaa osaamista, se voi toimia käyntikorttina työtehtäviin, joita ei ole vielä edes ole olemassa.
Pirittan opinnäytetyö on erinomainen esimerkki tilanteesta, jossa organisaatiolla itsellään ei ole resursseja tutkia erilaisia nimikeviidakoita, haarukoida osaamisvaatimuksia tai benchmarkata naapuriorganisaatioita. Hyvinvointialueiden muutoksen keskellä Piritta pystyi tuottamaan tietoa, joka olisi helposti muuten jäänyt suurten muutosten jalkoihin.
Pystynkö minä tähän?
Uuden työnkuvan aloittaminen on aina vaativaa. Erityisen vaativaa siitä tekee, mikäli on itse kehittänyt siihen työnkuvan ja roolin. Vastavalmistuneella yamk-tutkintonsa suorittaneella saattaa olla korkea kynnys luottaa omiin taitoihin ja opinnäytetyöhönsä.
Opinnoissa opetettu kriittisyys kohdentuu valitettavasti usein ensimmäisenä itseen. Opinnäytetyön ohjaajan tehtävänä onkin rohkaista jokaista opinnäytetyönsä valmiiksi saattanutta luottamaan siihen osaamiseen, joka opinnäytetyöprosessin ja koko koulutuksen aikana on kertynyt.
”Sain tukea opinnäytetyötä ohjaavalta yliopettajalta, opinnäytetyöseminaarista opiskelukavereilta, opponoijilta sekä omalta lähipiiriltä, joiden tuki olikin todella tärkeää opintojen onnistumiselle. Ensimmäisen syksyn aikana käyty tutkimusmenetelmien kurssi oli todella hyödyllinen ja oli hienoa, että kurssiin liittyen voi tehdä tutkimussuunnitelman. Sain tukea vapaasti valittavista opinnoista, erityiskiitos kurssista Raportoi ja tiedota kehittämisestä. Sain tukea myös kielten opettajilta.”
”Sain opintojen alussa vinkin, että tee se oppari heti alta pois! Ymmärrän hyvin, miksi. Elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin oppari ja se valmistuu kyllä, vaikkei aina ihan siinä ajassa kuin suunnittelee.”
”Tärkeimmän opin sainkin vasta vähän myöhemmin: kun opiskelet, muista myös nauttia matkasta.”
Onko opinnäytetyö sitten pelätty hirviö ja vain pakkosuorite? Voi olla sitäkin, mutta ”parhaimmillaan opinnäytetyö on ponnahduslauta opintoja ja uutta osaamista vastaavaan työhön. Itsetunnon vahvistaja, kun ylittää itsensä ja huomaa, että minä pystyin siihen ja minä tein sen! Kunnianhimon kasvattaja. Aihio jatkotutkimukselle ja yliopisto-opintoihin. Opinnäytetyö on myös uusien ihmissuhteiden luoja ja voi kantaa opintojen jälkeenkin. Opinnäytetyöseminaareista ja opponoijista voi saada ystäviä. Parhaimmillaan oppari on kaiken sen ison työn, hien, kyynelten, itkun ja hampaiden kiristyksen arvoinen saavutus, jota on ilo esitellä kansallisestikin.”