Tunnetartunnan vaikutuksiin perehtyneen työterveyspsykologi, psykoterapeutti Anna Peltolan Tunnetartunta -kirja käsittelee tunteiden tarttuvuutta, sen tunnistamista ja hallintaa sekä empatian roolia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tunnetartuntaa tapahtuu ihmisten välillä päivittäin, halusimme sitä tai emme. Tahaton tartunta saattaa levitä meihin kiireisestä ja stressaantuneesta työkaverista. Kiinnitämmekin tietoista huomiota ehkä enemmän juuri näiden vaikeina koettujen tunteiden tarttumiseen ja sen kuormittavuuteen, koska se saa meidät usein tuntemaan toisten kokemaa ahdistusta, ärtymystä tai muita raskaita olotiloja. Kuitenkin myös myönteiset tunteet voivat levitä ihmisestä toiseen. Kaverin hymy voi viedä mennessään ihan kuten ilo ja innostuskin.
Miksi tunteet tarttuvat?
Entä kuinka voi oppia tunnistamaan tilanteita, joissa tunteet tarttuvat? Mitä keinoja on vaikuttaa siihen, millaisia tunnetartuntoja itse jätämme, ja miten voimme vaikuttaa muilta tuleviin haitallisiin tunnetartuntoihin
Tartuttavia tilanteita voi oppia tunnistamaan: tunnistamisen jälkeen voi tietoisesti kehittää keinoja vaikuttaa sekä omiin että toisten tunnetartuntoihin. Erityisesti läheisten välillä tunteet tarttuvat ja myös leviävät vauhdilla. Kun aivot synkronoituvat, ihmiset pystyvät samaistumaan toistensa olotiloihin: kutsumme ilmiötä usein samalle taajuudelle pääsemisenä.
Anna Peltola muistuttaa toisen ymmärtämistä ja sosiaalista kanssakäymistä edistävästä empatiasta. Lajin säilymisen ja ihmisen eloon jäämisen kannalta empatia on ollut ja on edelleen välttämätöntä. Sen avulla suuntaudumme toisiamme kohti. Se tukee yhteistyötä: empaattisessa ilmapiirissä tunnemme tulevamme kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Vapaudumme samalla käyttämään lahjojamme pelotta yhdessä, osana yhteisöä.
Kuormittava ilmiö ja voimavara
Tärkeää on oppia tunnistamaan tilanteet, joissa tunnetartunnasta on hyötyä ja milloin se puolestaan rasittavaa. Siinä missä kielteiset tunteet tarttuvat myönteisiä helpommin ja voimakkaammin, evoluutio on myös opettanut meidät reagoimaan niihin myönteisiä nopeammin. Haitallisinta ja kuormittavinta on ahdistuksen ja järkytyksen kaltaisten kielteisinä koettujen tunteiden tiedostamaton tartunta, joka usein liittyy yllättäviä, vahvojakin kehon reaktioita.
Yhdenkin ihmisen vahva kyynisyys töissä voi lietsoa negatiivisuutta ja vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin tai yhden opiskelijan kova koejännitys voi tartuttaa myös ympärillä olevat opiskelijat. Myös harkitsemattomat purkaukset sosiaalisessa mediassa saattavat laittaa liikkeelle negatiivisen tunnetartunnan ja tunteen vahvistumisen. Tiedostamattomien, raskaiden tunnetartuntojen imu on sitä kovempi, mitä läheisempi empaattinen yhteys ihmisillä on. (Peltola 2024, 103–105.)
Vaikka emme pysty hallitsemaan tai muuttamaan biologisesti sisäänrakennettuja tunteitamme muuksi, niiden kanssa toimimista helpottavat tunnetaitojen valmiudet. Niitä puolestaan voi oppia. Tietoisesti voimme ilmaista ja säädellä tunteita, joita tunnistamme. Voikin sanoa, että tietoisen läsnäolon taidot, eräänlainen aloittelijan mieli on tunnetaitojen edellytys. Kun asia ja aihe kiinnostaa, voi ottaa selvää vaikka siitä, millaisin pienin harjoituksin asian kanssa voisi edetä, mitä on arvostava ja kuunteleva vuorovaikutus, ensisijaisten ja toissijaisten tunteiden tunnistaminen tai vaikka tilannetta havainnoivan roolin ottaminen. Kun raskaita tunnetartuntoja oppii tunnistamaan ja purkamaan, niiden haitalliset vaikutukset eivät pitkity ja jää jylläämään tiedostamattomina mieltä ja keho kuormittamassa. Tätä oppia sitten kannattaa jakaa kollegoille ja opiskelijoille. Turvallinen, levollinen ja rauhallisena säilyvä ihminen tyynnyttää huolestuneita ja hätäisiä pelkällä olemuksellaan juuri tunnetartunnan ansiosta (Peltola 2024, 81).
Tunnetietoisuus on voimavara
Päivi Hietanen muistuttaa työnohjaajien Osviitta-ammattilehdessä (2024, 24–25) työnonohjaajia omien tunteiden tunnistamisesta. Yleistän tämän koskemaan ketä tahansa ihmistyötä jollain lailla tekevää. Huomion kiinnittäminen ja havaintojen kirjaaminen omista tunteista ja kehoaistimuksista ennen tapaamisten alkua, niiden aikana ja loputtua edistävät ammattilaisen omaa itsetuntemusta.
Oma kehotietoisuus ja yhteys omiin tunteisiin auttavat kohtaamaan, puhumaan ja reflektoimaan omia tunteita sekä ymmärtämään niiden vaikutusta työ- ja korkeakoulumaailman kontekstissa. Samalla kun tunnetietoinen työnohjaaja, työelämän kehittäjä tai opettaja havaitsevat omat tunteensa, he alkavat kiinnittää huomiota ympärillä olevien tunteisiin ja niiden näkyvään ja sanattomaan ilmaisuun. Tunteista voi myös puhua osana työnohjausta, työyhteisön kehittämistä, tiimin toimintaa tai opetustyötä. Tässä on kyse Peltolan kuvaamasta itsesäätelystä. Se on oman kehon tuottaman tunnetiedon kuuntelemista ja säätelyä eli taitoja, joita jokainen voi oppia ja kehittää. Ja kaikki meistä hyötyvät käytännönläheisten itsesäätelykeinojen opettelusta tunnetartunnan vaikutusten purkamisessa.