Fertility Research -webinaarin aluksi kuultiin asiantuntijoita Australiasta, Ruotsista ja Tanskasta sekä heidän esimerkkejään ja kokemuksiaan hedelmällisyystietoisuuden edistämisestä. Asiantuntijaluentojen jälkeen oli paneelikeskustelu, jossa Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Väestöliiton edustajat pohtivat keinoja vaikuttaa hedelmällisyystietoisuuteen Suomessa.
Hedelmällisyystietoisuus vaikuttaa syntyvyyteen
Kehittyneissä länsimaissa toivottu ja toteutunut lapsiluku eivät usein vastaa toisiaan. Suomessa kokonaishedelmällisyys (lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan) on 2010-luvulla ollut noin 1.4–1.5 lasta, kun toivottu lapsiluku on keskimäärin hieman alle kaksi lasta. 2010-luvulla Suomessa syntyvyyden lasku oli poikkeuksellisen jyrkkää kansainvälisestikin vertailtuna ja Suomi kuuluu nyt maailman alhaisimman kokonaishedelmällisyyden maihin. (Sorsa 2020). Tilanteeseen on vaikuttavat merkittävästi lastensaannin siirtyminen myöhemmälle iälle.
Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on Pohjoismaiden korkein (29,7 vuotta vuonna 2020). (Suomen virallinen tilasto 2021). Vanhemmaksi tuloaika on yhteydessä toteutuvaan lapsilukuun. Mitä myöhemmin ensimmäinen lapsi keskimäärin saadaan, sitä pienemmäksi lapsiluku jää ja sitä suurempi on lapsettomien osuus. Myös vapaaehtoinen lapsettomuus, päätös olla hankkimatta lapsia, on lisääntynyt. Tähän vaikuttavat monet tekijät, kuten taloudellinen epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta.
Syntyvyyden laskulla on suuret vaikutukset paitsi yksilöiden elämänkaaren ja lähisuhteiden muotoutumiseen niin myös laajemmin kansanterveyteen sekä väestön rakenteeseen ja kansantalouteen. Syntyvyyden paluu tasolle, joka vastaisi toivottujen lasten määrää, edistäisi kestävää väestönkehitystä. Onkin tärkeää pohtia keinoja siihen, että lapsia haluavien toiveet toteutuisivat. Hedelmällisyystietoisuus on yksi merkittävä syntyvyyteen vaikuttava tekijä, johon voidaan vaikuttaa. Hedelmällisyystietoisuutta on tutkittu viime vuosina runsaasti ja todettu sen olevan keskimäärin heikolla tasolla. Muun muassa iän sekä ylipainon, tupakoinnin ja muiden elämäntapatekijöiden vaikutukset hedelmällisyyteen ovat heikosti tiedostettuja. Tiedonpuute koskee kaikkia, mutta erityisesti miehiä ja matalasti koulutettuja.
Hedelmällisyysneuvonnan koordinointi
Nuori tarvitsee luotettavaa tietoa hedelmällisyydestä oman tulevaisuutensa suunnittelussa. Sensitiivinen, asiallinen tieto ei ole painotusta vaan mahdollistaa tietoisen vaihtoehtojen punnitsemisen ja päätösten tekemisen omassa elämässä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on luotu terveydenhuollon palveluita, joiden piirissä voi pohtia perheen perustamista tai tarkistaa oman biologisen hedelmällisyyden tila. Tällaiset toiminnot puuttuvat Suomesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa 2014–2020 tavoiteltiin aikuisväestön seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan tietotason parantamista mm. lisäämällä hedelmällisyysneuvontaa koulujen opetussuunnitelmiin sekä opiskelijaterveydenhuoltoon sekä tuomalla lisääntymisterveyttä koskevat neuvonta- ja hoitopalvelut osaksi terveyspalveluita. (Klemetti & Raussi-Lehto 2016). Ohjelman tavoitteiden saavuttaminen on suurilta osin kesken. Haasteena hedelmällisyystietoisuuden jalkauttamisessa on myös kansallisen koordinoinnin puuttuminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Seksuaali- ja lisääntymisterveysyksikön (SELI-yksikkö) lakkauduttua vuonna 2016.
Opiskeluterveydenhuollossa hedelmällisyysneuvonta olisi hyvä sisällyttää terveysneuvontaan.
Nykyiset peruskoulun valtakunnalliset opetussuunnitelmat eivät sisällä hedelmällisyystietoisuuden edistämistä, kuten tietoa hedelmällisyyteen vaikuttavista tekijöistä. Opetussisältöihin tulisi lisätä myös lastensaantiin liittyvien omien valintojen ja toiveiden pohtimista elämänkaari- tai muusta näkökulmasta. Peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa, jolloin ikäryhmä olisi aihealueen osalta vielä vastaanottavaisemmassa iässä, ei hedelmällisyystietoisuus sisälly opetukseen. Seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatus on tärkeää kaikille nuorille, joten erottelua esimerkiksi ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä ei saisi olla. Opiskeluterveydenhuollossa hedelmällisyysneuvonta olisi hyvä sisällyttää terveysneuvontaan ja muissa nuorten palveluissa, myös kolmannella sektorilla, olisi otollisia mahdollisuuksia keskustella nuorten kanssa heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja toiveistaan lastensaannin suhteen. Nuorten kanssa työskentelevillä aikuisilla tuleekin olla riittävät tiedot seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.
Hedelmällisyysterveyden edistämisen interventiot koulutuksessa
Ammattikorkeakoulussa opiskelee suuri joukko hedelmällisessä iässä olevia nuoria, joille pohdinnat tulevaisuudesta ovat ajankohtaisia. Oman elämänpolun suunnittelu sisältää erilaisten vaihtoehtojen punnitsemista ja moni näkee työ- ja perhe-elämän tasapainon keskeisenä tulevaisuuden hyvinvointitekijänä. Näin ollen urasuunnittelu ja perhesuunnittelu vaikuttavat vahvasti toisiinsa ja tämä tulee tiedostaa myös koulutuksessa. Opintoihin voisi sisällyttää tietoa hedelmällisyydestä ja pohdintaa perheen perustamisesta osana omaa tulevaisuuden suunnittelua. Tämä edistäisi kokonaisvaltaista lähestymistapaa opiskelijan elämään ja vastaisi osaltaan nykyisiin väestönkehityksen haasteisiin. Jo pienellä interventiolla voitaisiin herätellä nuoria tarkastelemaan omia valintoja ja arvoja hedelmällisyystietoisina. Koulutuksessa tällaiset interventiot osoittaisivat perhemyönteisyyttä ja tulevaisuudenuskoa.