Xamk on tarjonnut työelämävaihtomahdollisuuksia opettajille. Olen päässyt perehtymään ammattietiikan nykytilaan sosiaalialan työssä työelämävaihdon myötä. Olen tehnyt työelämävaihdon yhteydessä haastatteluita sosiaalialan ammattilaisille. Niissä olen selvittänyt, miten hyvin ammattietiikka palvelutyössä tällä hetkellä toteutuu.
Haastatteluiden tarjoama kuva ammattietiikasta poikkeaa siitä kuvasta, minkä yksittäiset negatiiviset esimerkit lehdistössä ja televisiossa sosiaalialasta tarjoavat. Palvelutyössä on toki haasteita, mutta keskustelut ammattilaisten kanssa ovat vahvistaneet luottamustani siihen, että sosiaalialan työ on paljon laadukkaampaa kuin se sosiaalialan työ, mikä tulee esille ammattietiikkaa käsittelevässä sensaatiojulkisuudessa.
Palveluiden ja työn muutos sosiaalialalla
Sosiaalityön muutos on ollut voimakas viimeisten vuosikymmenien vaihtelevissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Juho Saaren mukaan Suomessa saavutettiin hyvinvointivaltion minimiehdot 1980-luvulla. Tuon vuosikymmenen taloudellista kasvua seurasi 1990-luvun talouslaman säästötoimineen. Suomi eteni ajallisesti milleniumin molemmin puolin teknologiavetoiselle nousukaudelle luoden paljon uutta työtä ja vaurautta 2000-luvun alussa. Viimeisin vuosikymmen on edennyt kokonaisuudessaan aiempaa tasaisemman talouskehityksen merkeissä lyhyistä talouden notkahduksista huolimatta. (Saari 2020)
Talouden muutokset ovat heijastuneet hyvinvointivaltion palvelujärjestelmään tuottaen yhtäällä hyvinvoinnin määrällistä kasvua ja toisaalla ajoittain hyvinvointipalvelujärjestelmään kohdistuvia säästötoimia. Ne eivät kuitenkaan ole murentaneet hyvinvointivaltion institutionaalista perustaa. Nämä toisiaan vuorottelevat talouden kehityskaudet ovat myötävaikuttaneet sekä ammattietiikan hyvään kehitykseen että etenkin 1990-luvun laman oloissa kansalaisten karuun kohteluun palvelujärjestelmän ajautuessa taloustaantuman aiheuttamiin säästötoimiin. (Saari 2020)
Suhdanteet vaihtelevat, mutta sosiaalityö on säilyttänyt arvoeettisen ytimensä
Toiminnallisen ympäristön muutoksista huolimatta sosiaalityö on säilyttänyt vahvan arvoperustansa ja ammattietiikkansa. Tämä perusta on suojannut sosiaalialan asiakaskuntaa ja hillinnyt säästötoimien ylilyönneiltä. Ammattieettisten ongelmien ilmetessä niistä on ryhdytty käymään vilkasta arvokeskustelua. Mikäli palveluiden ja etuuksien karsinnassa on tehty virheitä, on tämä arvoperusta ohjannut kehittämistyötä siten, että pahimmista virheistä on haluttu ottaa oppia. Niitä ei ole haluttu jatkossa toistaa. (Ylinen, Ruokalainen 2019)
Sosiaalialan ammattietiikan merkitys on tärkeä yhteiskunnallisissa muutostilanteissa. Alan ammattilaisilta edellytetään ammattieettistä osaamista, mikä takaa yhdessä henkilöstön yhä korkeamman koulutustason kanssa asiakkaiden inhimillisen ja hyvän kohtelun. Sosiaalialan ammattietiikka perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Niissä korostuu jokaisen ihmisen oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Kaiken tämän taustalla on YK:n ihmisoikeuksien julistus. Tämä arvopohja korostaa asiakkaiden itsemääräämisoikeutta eli oikeutta tehdä itse valintoja. Alalla korostetaan myös asiakkaiden osallisuuden edistämistä eli oikeutta saada tietoa omaan elämään vaikuttavista asioista ja mahdollisuutta vaikuttaa oman elämän asioihin. Sosiaalialan asiakkaita huomioidaan kokonaisvaltaisesti eli ammattilainen huomioi työssään kaikki keskeiset asiat, joilla on merkitystä asiakkaan elämäntilanteessa. (Talentia 2017)
Sosiaalialan ammattietiikkaan on sisään rakennettu myönteinen ihmiskuva. Sosiaalialan ammattihenkilö tunnistaa asiakkaan vahvuudet, tukee niiden kehittämistä ja mahdollistaa asiakkaalle omien vahvuuksien käyttämisen. Kaikilla ihmisillä on tämän mukaan mahdollisuus myönteiseen elämän muutokseen ja työntekijä uskoo näiden mahdollisuuksien toteutumiseen. Hyvinvointivaltiota toteutettaessa on tärkeää, että asiakkaita kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Ihmisten erilaisuutta kunnioitetaan ja jokaisen ihmisen mahdollisuutta rakentaa oman näköistä elämää pidetään arvossa. Oman näköisen elämän tulee toteutua yhteiskunnan määrittelemissä laillisissa puitteissa. (Talentia 2017)
Ammattietiikka viime aikojen julkisuudessa ja tutkimuksissa
Sosiaalialan ammattietiikkaa esitellään vaihtelevalla tavalla tiedotusvälineissä. Mediassa käsitellään sosiaalialaa sekä rakentavalla että kriittisellä tavalla. Rakentavissa kirjoituksissa tuodaan esille alan toimijoiden innovatiivisia uusia palveluratkaisuja, joiden avulla asiakkaiden tarpeisiin kyetään vastaamaan entistä paremmin. Työntekijät kuvaavat työn arkea ja alan palvelutehtävää myönteisellä tavalla. Myönteistä julkisuuskuvan esillä pitäminen on tärkeää, koska julkisuuskuvan merkitys eri ammattialoille ja niiden imagolle on suuri.
Talentian etiikkapalkinto myönnettiin vuonna 2016 lastensuojelun julkisuuskuvaa käsittelevälle tutkimukselle. Siinä tuotiin esille, että sosiaalialan työn yksittäistapaukset, joita kuvataan julkisuudessa, leimaavat alaa hyvin vahvasti. Kriittisissä kirjoituksissa tuodaan esille työntekijöiden virheitä ja tahdonvastaisia toimia. Lastensuojelun osalta tämä voi johtaa pahimmillaan siihen, että kirjoitukset karkottavat avun tarpeessa olevia perheitä avun piiristä. Huono julkisuuskuva voi vaikuttaa myös alalle hakeutumiseen ja pätevien osaajien rekrytointiongelmiin, todettiin Merja Degerlundin tutkielmassa.
Vuonna 2016 julkaistiin Heidi Sipiläisen väitöskirjatutkimus, jossa tutkittiin hoitohenkilökunnan käsityksiä vanhusten kaltoinkohtelusta ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Tulosten mukaan psyykkistä ja sosiaalista laiminlyöntiä kertoi havainneensa 85 % tutkimuksen kyselyyn vastanneista ja vastaajista 80 % raportoi hoidon laiminlyönneistä. (Heidi Sipiläinen 2016)
Ajallisesti näiden tutkimusten jälkeen mediajulkisuudessa tuli esille ikäviä yksittäistapauksia vanhustyöhön liittyen. Näistä tapauksista keskusteltiin television ajankohtaisohjelmissa ja lehdissä oli juttuja vanhustyön heikosta laadusta. Vanhustyön henkilöstön palkkaamiseen ei lehtijuttujen mukaan tuntunut riittävän rahaa yhtä hyvin, kuin yritysten johtajien ja omistajien taloudellisiin etuuksiin. Vanhusten kohtelu nosti esille henkilöstömitoitusvaatimukset. Tämä on vaikuttanut hallituspolitiikan tavoitteisiin. Nykyisen hallitusohjelman mukaan hallituskauden aikana säädetään hoivahenkilöstön sitovasta vähimmäismitoituksesta eli 0,7:stä siten, että tämä tavoite saavutetaan ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä vuonna 2023. Negatiivinen julkisuus vaikuttaa myönteisesti asiakkaiden asemaan.
Ammattietiikka avopalveluiden arjessa
Olen kohdentanut aiemmin mainitsemiani työelämävaihdon haastattelujani kymenlaaksolaisiin lähinnä avopalveluissa työskenteleviin sosiaalialan ammattilaisiin. Haastatteluissa olen selvittänyt, miltä osin sosiaalialan ammattietiikan toteutumisessa on edistytty hyvin ja millaisiin asioihin sosiaalialan ammattietiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta asiakkaat saisivat asianmukaista palvelua ja kohtelua.
Haastateltavat antoivat hyvin yksimielisen arvion siitä, että asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden edistämisessä on edistytty hyvin. Nämä asiat on vahvasti sisäistetty ammattilaisten työtavoissa ja niiden edistämistä pidetään esillä ammatillisissa keskusteluissa. Asiakkaiden kohtelun arvioidaan olevan yksilöllisempää ja heidän aktivoimisensa tehokkaampaa omaan elämään liittyvässä asioissa menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Tämä kehitys mahdollistaa yhä paremmin kuntouttavan työotteen soveltamisen arkityöhön.
Ammattietiikassa on haastateltavien mukaan syytä toimia myös ammatillista valppautta ja herkkyyttä noudattaen. Sosiaalialan haasteena ovat edelleen ne samat asiat, joita on mietitty edistyksellisellä 1980-luvulla.
Yhä ajankohtainen pohdinnan aihe on rajanveto asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja hänen suojelemisensa välillä. Yhä edelleen on tarvetta pohtia tuen ja kontrollin välistä rajankäyntiä arkityössä. Henkilöt, jotka työskentelevät erityisen haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden kanssa, kertovat yleisesti siitä, että heidän asiakaskuntaansa yhä leimataan muussa palvelujärjestelmässä. Sana leimaaminen on tässä yhteydessä voimakas ilmaisu, mutta sillä tarkoitetaan, että erityisryhmien auttaminen halutaan jättää liian kokonaisvaltaisesti heidän erityisen palvelujärjestelmänsä vastuulle.
Vammaisia ohjataan liian usein yksinomaan vammaispalveluihin autettavaksi. Sama ilmiö on havaittavissa päihde- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaiden keskuudessakin. Näiden ihmisten palveluohjaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, että he saisivat riittävästi apua myös oman erityisen palvelujärjestelmänsä ulkopuolelta.
Haastatteluissa korostettiin myös sitä, että organisaatioiden perustehtävän ja perusarvojen selkiinnyttämiseen ja niiden juurruttamiseen työntekijöiden keskuuteen tulisi kiinnittää paljon huomiota. Tällaisella toiminnalla on suuri merkitys palveluiden etiikalle ja hyvälle laadulle.
Sosiaalialan arvoeettinen perusta ammattialan kilpailukyvyn turvaajana
Ammattialat ovat kohtaamassa työntekijöiden saatavuuden suhteen yhä kovenevan kilpailuasetelman. Työelämästä poistuu eläkkeelle isoja ikäluokkia samalla kun heidän tilalleen tulee yhä pienempien ikäluokkien edustajia. Toimitusjohtaja Taru Tujunen kiinnitti tähän huomiota tuoreessa lehtiartikkelissaan (HS 9.11. 2021), jonka hän otsikoi ”Työntekijät ovat ottamassa vallan”.
Tujunen korosti, että koulutus- ja hyvinvointialojen työntekijöiden keskuudessa suunnitellaan joukolla ammattialan vaihtamista. Työelämään kohdistetut tutkimukset ovat tuoneet esille, että iso määrä eri ammattialojen työntekijöitä on avoin uusille työmahdollisuuksille eli he harkitsevat työn vaihtamista lähikuukausina. Syynä alan vaihtointoon ei ole teknologia, vaan korona-aikana käynnistynyt arvopohdinta.
On tultu aikakauteen, jolloin työhön liittyvä vastuullisuus, merkityksellisyys ja arvot tulevat työntekijöille yhä tärkeämmiksi asioiksi. Ihmisillä on ihanteena kokonaisvaltainen elämä, jossa tärkeät arvot toteutuvat johdonmukaisesti niin vapaa-ajan kuin työn arjenkin ympäristöissä.
Miten hyvinvointialat pärjäävät tässä väestökehitykseen liittyvässä kovenevassa kilpailussa hyvistä työntekijöistä? Valttina tässä kilpailussa on hyvä ammatillinen koulutus, hyvä ammattietiikan osaaminen käytännön työssä ja hyvinvointialojen myönteisen julkisuuskuvan ylläpitäminen.
Sosiaalialalla on syytä yhä edelleen pitää kiinni alan arvoeettisestä perustasta. Se suojelee asiakkaita ja tarjoaa mielekkyyttä sosiaalialan ammattilaisille ammattialan vaihtojen ja työvoimapulan aikakaudella. Sosiaalialan myönteisen julkisuuskuvan ylläpitäminen on yksi tämän artikkelin tavoitteista. Tätä asiaa pyritään tässä artikkelissa edistämään toteamalla lopuksi, että sosiaaliala on ”lööppimainettaan” parempi ammattietiikan toteuttaja.