Korkeakouluissa tavoitellaan saavutettavuutta monilla eri toiminnan tasoilla. Kun kaikki opiskelevat yhdessä, huolimatta yksilöllisistä ominaisuuksista, eikä ketään suljeta ulos sosiaalisesta tai fyysisestä ympäristöstä, on puhe inklusiivisesta, saavutettavasta koulusta (Lapsiasiavaltuutettu 2023).
Saavutettava järjestelmä ja palvelu on sellainen, että pysyviä erityistarpeita omaava ihminen pääsee niihin ja voi käyttää niitä yhdenvertaisesti ja sujuvasti. Saavutettavuus huomioi myös lyhytaikaisia rajoitteita, kuten meluisia olosuhteita, paketoituja käsiä tai kylmiä työhuoneita.
Inklusiivinen tarkoittaa moninaisuuden huomioimista kaikessa toiminnassa, kuten opetuksessa, alun suunnittelusta toteutukseen ja ihan loppuun saakka. Inklusiivinen ajattelu pyrkii varmistamaan, että jokainen voi osallistua omilla taidoillaan, yhdenvertaisesti. Työterveyslaitos on määritellyt, että inklusiivisuus on yhdenvertainen, syrjimätön ja kaikkia osallistava ja mukaan ottava toimintatapa.
Tiedon avoimuutta
Yhdenvertaisesti saavutettavassa korkeakoulussa kaikki opiskelevat yhdessä, huolimatta yksilöllisistä ominaisuuksista. Jokaisella on oikeus osallistua toimintaan, kuulua sen yhteisöihin, yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Kuulostaa aika tismalleen samalta. Onko siis inklusiivinen ja saavutettava korkeakoulu sama asia?
Korkeakoulussa inkluusio tarkoittaa esimerkiksi opiskelun saavutettavuutta ja koulutukseen pääsemistä. Korkeakoulujen saavutettavuutta voisi kuvata ympäristöjen ja tiedon avoimuudella. Saavutettavuus-termiä käytetään, sillä se korostaa yksilön ongelmien sijasta saavutettavuuden positiivisia vaikutuksia jokaiselle.
Saavutettavuus siis huomioi erityisesti erityisryhmiä ja inklusiivinen huomioi kaikki ketään syrjimättä. Molemmissa tavoitellaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa jokaiselle.
Esteettömyys puolestaan on fyysisen ympäristön termi. Esteettömässä korkeakoulussa ovi avautuu automaattisesti tai pyörätuolilla pääsee helposti luokkaan. Vuonna 2019 voimaan tullut EU:n esteettömyysdirektiivi edellyttää, että kaikkien palveluiden on oltava esteettömiä vuoteen 2025 mennessä. Esteettömyysdirektiivi koskettaa myös digitaalisia ympäristöjä.
Tyhjästä ei tarvitse lähteä liikkeelle
Korkeakoulut ovat matkalla esteettömiksi, saavutettaviksi ja inklusiivisiksi. Miten kouluja pitäisi muokata, että ne mahdollistaisivat kaikenlaisten oppijoiden osallisuuden ja antaisivat mahdollisuuden koulutukseen niin pitkälle kuin motivaatiota riittää? Olisiko mahdollista omaksua sellainen toimintatapa, että saavutettavuus on osa kaikkea tekemistä ja sisältyy opetukseen?
Korkeakoulut tekevät jo nyt paljon, alla muutamia esimerkkejä.
- Nauhoitetut luennot mahdollistavat asiaan palaamisen omassa tahdissa ja vaikeiden kohtien toistamisen. Nauhoitteet toimivat kaikille: huonokuuloisille, hitaammin asioita sisäistäville, myöhästyjille …
- Tekstitys auttaa heikommin kuulevia, mutta myös niitä, jotka eivät opiskele äidinkielellään. Opiskelumateriaaleissa varmistetaan tekstikoon suurentaminen, verkkomateriaaleissa luodaan kuville tekstivastineet. Järjestelmät tukevat automaattisesti ruudunlukuohjelmia.
- Luokkatiloissa on mahdollisuus jaloitella tuntien aikana, voi istua pallolla tai opiskella seisomapöydän ääressä. Kampuksilla on rauhallisia tiloja itseopiskeluun tai hetkeen ihan vain omien ajatustensa kanssa. Paikan päälle tullaan oppimaan ja läsnäololuennoilta odotetaan luonnollisesti myös linkkiä etäosallistumiseen.
Tällaiset toimet hyödyttävät kaikkia, mutta ovat joillekin edellytys ja avain opintoihin osallistumiselle. Tällaisten toimien kautta erilainen oppija on samanlainen kuin muutkin.
Asenne ja ilmapiiri ratkaisevat
Korkeakoulutus ei vielä kuitenkaan ole kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa. Esteinä voi olla korkeakoulutuksen fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen, alueelliseen tai kielelliseen saavutettavuuteen liittyviä esteitä. Esimerkiksi tällä hetkellä opiskelijat, joilla on oppimisvaikeuksia tai liikuntarajoitteita, joutuvat erikseen pyytämään tai hakemaan tukitoimia ja saavutettavia oppimismateriaaleja. Lisää työtä, lisää vaivaa -asenne on valitettavan usein se ensimmäinen, mihin tukea tarvitseva törmää.
Saavutettavuuden edistämisen tavoitteet korkeakouluissa liittyvät opiskelijan saamaan tukeen opintojen aikana, opintojen ohjaukseen ja uraohjaukseen sekä jatkuvan oppimisen kehittämiseen. Osallistaminen, osaamisen kehittäminen, rasismin poistaminen, hyvinvoinnin edistäminen, esteettömyyden edistäminen sekä viestinnän tehostaminen näistä tavoitteista ovat hyviä keinoja lähteä rakentamaan saavutettavaa ja inklusiivista koulua ja toimintatapaa. Samalla tavoitteiden teroittaminen ja tietoisuuden lisääminen toimista rakentavat hyväksyvää ilmapiiriä ja muokkaavat asenteita avarampaan suuntaan.
Jokainen meistä voi kohdella toista kunnioittavasti, se on jo itsessään inklusiivinen toimintatapa.
Inklusiivisen ja saavutettavan ajattelun taustalla on etenkin kysymys siitä, mitä me ajattelemme ihmisyydestä ja ihmisistä. Yhdenvertaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa ja koulutuksessa on yhteinen ymmärrys siitä, että toiset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset (Lapsiasiavaltuutettu 2023). Jokainen meistä voi kohdella toista kunnioittavasti, se on jo itsessään inklusiivinen toimintatapa.
Inklusiivisuus, saavutettavuus ja esteettömyys liittyvät ihmisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua. Yhdessä, jatkuvalla työllä ja yhteisellä ymmärryksellä nämä asiat edistyvät.