Työyhteisöillä tulee olla toimivat rakenteet työntekijöiden tukeen, osaamisen kehittämiseen ja yhteisötason oppimiseen. Rakenteiden lisäksi tarvitaan myös yhteisön arvoista ja arvostuksista nousevaa arjen asennetta lapsia ja nuoria kohtaan sekä nöyryyttä jatkuvaan oppimiseen.
Vaasi-hanke on käynnistänyt kokemusasiantuntijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä keräämällä tietoa toiminnasta ja haastattelemalla kokemusasiantuntijatoimintaa organisoivia asiantuntijatahoja: Osallisuuden aika ry, Auta Lasta ry, Pesäpuu ry, SOS-Lapsikylä, Satanuoret sekä Suomen Kasper ry.
Tarkoituksena oli kuulla mitä kokemusasiantuntijuus voi parhaimmillaan olla ja selvittää organisaatioiden näkemyksiä ja vinkkejä lastensuojelun kokemusasiantuntijatoiminnan toteuttamiseen ja sitä kautta sijaishuollon kehittämiseen.
Lastensuojelun kokemusasiantuntijuus ja sen toimivat rakenteet
Suomessa Lastensuojelun kokemusasiantuntijatoimintaa toteutetaan pääosin järjestötoimijoiden organisoimana tai tukemana kehittäjä- ja vertaistuellisissa ryhmissä sekä tukihenkilötoiminnassa. Kokemusasiantuntijana toimimiseen nuoria motivoi halu tehdä hyvää, auttaa toisia ja kehittää lastensuojelua jakamalla kokemustietoa päättäville tahoille.
Lastensuojelun kokemusasiantuntijuus eroaa perinteisestä kokemusasiantuntijuudesta siinä, että siihen ei kouluteta, vaan siihen kasvetaan ja kypsytään. Keskeinen toimintamuoto ovat kokemusasiantuntijaryhmät, joiden yhteisissä prosesseissa käydään läpi elämäntarinoita, kokemuksia, faktatietoa lastensuojelusta sekä oman tarinan jakamisen tapaa. Kun kokemusasiantuntijoita pyydetään kertomaan kokemuksistaan, periaatteena on kertoa niistä ilmiötasolla ja ryhmän äänellä. Yksittäisten nuorten tarinoita ei kerrota. Tämä suojaa kokemusasiantuntijoita monin tavoin ja tuo moninäkökulmaisuutta palveluiden kehittämiseen.
Kokemusasiantuntijatoiminnalle on luotava toimivat rakenteet hyvinvointialueilla.
Jotta kokemusasiantuntijatoiminta saadaan palvelemaan lastensuojelun ja sijaishuollon kehittämistä, sille on luotava toimivat rakenteet hyvinvointialueilla. Kokemustieto tulisi huomioida kaikessa toiminnan rakenteiden ja strategian suunnittelussa sekä kehittämisessä.
Valta ja kohtaaminen
Sijaishuollon toimintatapojen, käytänteiden ja rakenteiden muuttaminen vaatii kuulemisen lisäksi vuorovaikutus- ja valtasuhteiden ymmärtämistä. Työskentelyä tulee kehittää systeemiseen suuntaan. Se tarkoittaa suhdeperustaisen ja yhteistoiminnallisen työskentelyn vahvistamista. Oleellista on pohtia myös, mitä valta tarkoittaa lastensuojelussa ja sen kehittämisessä eli kenellä on valtaa ja kuinka sitä käytetään.
Keskusteluun tulisi ottaa se, kuinka työntekijät kykenevät kohtaamaan, ottamaan vastaan ja käsittelemään saatua kokemustietoa sekä edistämään tärkeinä pitämiään asioita tai miten paljon tukea he tarvitsevat siihen. Kokemusmaailman kohtaaminen ja omasta työstä saadun palautteen vastaanottaminen on vaativaa ja voi olla jopa koko ammatti-identiteetin muuttava kriisi. Kokemustiedon vastaanottaminen edellyttää työntekijöiltä vahvaa ammatillisuutta ja halua uudistaa toimintaa kokemustieto huomioiden.
Mikä sitten on oleellista prosessissa, jossa yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa tuottaa hyvää muutosta työyhteisöjen arjessa? Kaikki lähtee johdon tuesta ja työntekijöiden avautumisesta yhteistyöhön sekä reflektointiin myös tunnetasolla. Valtasuhteiden tunnistaminen ja aito pyrkimys kohti yhdenvertaisuutta sekä monipuolisempien roolien avaaminen kehittäjille on tärkeää. Riittävän pitkässä prosessissa tulee vaalia jatkuvan palautteen ja reflektoinnin ilmapiiriä.
Suomessa lapsia ja nuoria kuullaan lastensuojelussa. Kuuleminen ei kuitenkaan toteudu mikäli esiin nousseita asioita luvataan ottaa huomioon, mutta mikään ei kuitenkaan muutu. Olisi tärkeää viestiä vaikutuksista kokemusasiantuntijoille niin, että kaikki kehittämistyöhön osallistuneet pääsevät näkemään prosessin merkityksen ja vaikutukset.
Välittäminen ja rakkaus
Välittäminen ja rakkaus ovat lastensuojelun ammatillisuuden ydintä, mutta niiden merkitystä osana sijaishuollossa rakentuvia ihmissuhteita tulisi pitää esillä vieläkin enemmän. Sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten perusoikeus on tulla rakastetuksi ja tarpeita voidaan peilata suoraan siihen, mitä he omassa kodissaan kaipaisivat. Tunnetasolla kohdatuksi tulemisen kokemukset ovat lapselle tärkeitä.
On tärkeää tunnistaa, että ennen muuta lapsen oman läheisverkoston on saatava rakastaa sijaishuoltoon sijoitettua lasta tai nuorta. Lasta ympäröiviin tärkeisiin ja läheisiin aikuisiin suuntautuva ajattelumalli varmistaa, ettei heitä ohiteta tai tuoteta ulkopuolisuuden kokemuksia. Samalla huolehditaan myös siitä, että nuorella on sijaishuollon päättymisen jälkeen verkostoa tukemassa elämäänsä. Jos lapsella ei ole oman verkoston kautta rakastamisen kokemusta, tulee se tarjota sijaishuollossa.
Asenne- ja arvokeskustelu inhimillisten perustarpeiden esiin nostamiseksi ja auki puhumiseksi on tärkeää. Työntekijät tarvitsevat tukea ja apua omien ammatillisten rajojensa pohtimiseen: kuinka olla kokonainen ihminen omassa työssään itselleen turvallisella tavalla, jotta voisi näissä puitteissa toteuttaa työssään kuulemista, välittämistä ja yhdessä tekemistä.
Kukaan ei tule koskaan valmiiksi kohtaamisessa, vaan jatkuva oppiminen, nöyryys, itsereflektiotaidot ja tarvittaessa myös oman ammatillisuuden kriisiyttäminen johtavat arjen muutoksiin. Työntekijän arki on sijaishuollon lasten ja nuorten lapsuus, joten vuorovaikutukseen tulisi asettua niin, että kohtaa paitsi asiakkaan, myös ihmisen ihmisenä. Kiinnostus toisen ihmisen elämää kohtaan on tärkeää.
