Voiko pimeä tila olla elämys? Tämä oli ensimmäinen kysymys, suorastaan pilke opiskelijan silmäkulmassa, joka herätti toivon motivoivan opinnäytetyöaiheen löytämisestä.
Kysymys nousi esiin opiskelija Tiina Savallammen lukiessa sattumalta käsiinsä saamaansa ruotsalaisen lepakkotutkijan kirjaa. Teoksessa käsiteltiin valosaasteen vaikutuksia luonnolle sekä pimeän yötaivaan häviämistä.
Aihe kolahti omiin arvoihin ja herätti pohtimaan lisää sitä, mitä itse voisi tehdä uhanalaisen pimeän säilyttämiseksi ja sen osalta luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Kysymysten esittäminen oli hyvä tapa selkiyttää opinnäytetyön aihe ja tutkimusongelma
Lisää kysymyksiä alkoi ilmaantua aiheen ympärille, ja ne kumpusivat Savallammen työstä Kokemusten talo -hankkeessa. Hankkeessa kehitettiin muun muassa uusia elämyksiä tyhjiin tiloihin teknologian ja luovien sisältöjen avulla, sekä tutkittiin tilakokemukseen vaikuttavia tekijöitä.
Olisiko todella mahdollista löytää restonomi yamk -tutkintoon soveltuva opinnäytetyön aihe tästä yhteydestä? Olennaista oli kysymysten esittäminen ennen kaikkea itselle.
”Olen taustaltani muotoilija, ja sitä kautta kysymysten esittäminen on minulle ominainen tapa lähteä liikkeelle ongelman tai kehittämistehtävän määrittelyssä. Lähdin tarkentamaan aihetta kysymällä muun muassa:
- Voiko pimeä tila ollakin elämys keinovalojen kyllästämässä maailmassa?
- Millaisia palveluita tyhjiin pimeisiin tiloihin voisi kehittää ja mitä vaatimuksia tilalle tällöin asetetaan?
- Kuinka hyvin ja miten audiovisuaalisilla sisällöillä ja teknologialla voidaan tuoda elämyksellisyyttä tyhjiin tiloihin?
- Minkälaisia tunteita pimeässä herää?
- Entä miten pimeys vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kokemukseen?”
Lopulta palaset loksahtelivat paikoilleen ja tutkimusongelma muotoutui pimeän tilan elämyksellisyyden ympärille. Pimeän tilan elämyspotentiaalia lähdettiin selvittämään tyhjien tilojen, tunteiden, tilakokemuksen sekä elämyksellisyyden viitekehyksessä kolmen kokeilukonseptin avulla.
Työn tavoitteeksi asetettiin tuottaa tutkimuksellista käyttäjätietoa tunne-, aisti- ja tilakokemuksista, jota esimerkiksi elämysalojen toimijat sekä työn toimeksiantaja, Xamkin Vastuulliset ruokapalvelut –tutkimusryhmä, voisi hyödyntää erilaisissa projekteissa ja alueen yritysten palveluiden kehittämisen tukena.
Tutkimus alkoi etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Millaisia tunteita ja kokemuksia pimeä tila ja sinne luodut kokeilukonseptit herättävät? Miten tietoa voidaan hyödyntää pimeään liittyvien elämyksellisten tapahtumien, tilojen ja palveluiden kehittämisessä? Minkälaiset tapahtumat ja palvelut sopivat toteutettaviksi pimeissä sisätiloissa?
Tutkimusta tehtiin laadullisin menetelmin ja tieteellisesti kehitettyjen työkalujen avulla. Kokeilemalla kehittäminen oli iso osa tutkimusta, samoin innovaatiotoiminta, sillä aihe oli uuden äärellä: pimeyden herättämistä kokemuksista ei ole tutkimuksia tässä viitekehyksessä.
Yhteistyökumppanit loivat edellytyksiä onnistumiselle
Onnea oli matkassa, kun sopiva tila löytyi kahvilan kellarista konseptien toteuttamista varten. Papulaarin keskeinen sijainti ja tunnettuus auttoivat osallistujien rekrytoinnissa tutkimukseen.
Erittäin tärkeää oli kuitenkin Papulaarin henkilökunnan avoin, avulias ja utelias suhtautuminen erikoiseen aiheeseen. Heistä oli kiinnostavaa päästä toimimaan ympäristönä uudenlaisille kokemuksille.
Kokeilukonseptien sisällöt syntyivät tilan, pimeän vuodenajan ja käytössä olevan esitystekniikan inspiroimina.
Syntyi kokouskonsepti, performanssi sekä audiovisuaalinen installaatio, Tähtisumukahvit, jonka sisällön toteuttamiseen saatiin kumppaniksi Konut tählet ry, paikallinen tähtiharrastajaseura.
Seuran jäsenten kuvaamista avaruuskuvista luotiin video pimeässä tilassa esitettäväksi. Video täydentyi ammattisäveltäjän teoksella, joka viimeisteli kokonaisuuden.
Kokeilukonseptien avulla kerättiin aineistoa
Tähtisumukahvien lisäksi myös Hämärä kokous -konseptissa käytettiin videota ja ääntä. Haju- ja makuaisti saivat ärsykkeitä alkumaljana olleesta savustetusta teestä sekä tuoksukynttilöistä.
Tutuille ryhmille suunnatun konseptin ideana oli kokoontua virtuaalisen nuotion äärelle pitämään omaa kokoustaan. Seinälle heijastettu nuotiovideo muutti pimeän kellarin hämäräksi ja tunnelmalliseksi tilaksi, joka lisäsi yhteenkuuluvuuden tunnetta, herätti muistoja ja tarjosi mukavaa vaihtelua arkisiin kokoustilanteisiin. Nuotion äärellä oli helppoa keskustella vaikeistakin aiheista sekä keskittyä olennaiseen.
Kohtaamisia pimeässä -performanssin ideana oli kohtauttaa toisilleen tuntemattomia ihmisiä täysin pimeässä. Kaksi tilaisuutta järjestettiin ystävänpäivänä, ja molemmissa ryhmissä ilmaantui samankaltaisia tunteita. Eniten ja voimakkaimmin koettiin kiinnostusta, hauskuutta, tyytyväisyyttä, mielihyvää sekä iloa. Keskustelu soljui tuntemattomien kesken ja tuli tunne, kuin olisi tuntenut aina. Pimeässä koettiin myös luottamusta eri aisteihin, voitiin rentoutua ja vapauttaa keho muiden katseilta.
Tähtisumukahveista sai käydä nauttimassa vapaasti kahvilan aukioloaikojen mukaan. Seinälle heijastettu video muodosti ikkunan avaruuteen, jonka äärellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Installaatio häivytti alleen muut häiriötekijät ja toimi rauhoittavana elementteinä. Heräsi ihailun, toiveikkuuden, tyytyväisyyden ja kiehtovuuden tunteita.
Kokemuksia kerättiin lomakekyselyin Geneva Emotion Wheel -tunnepyörätyökalulla sekä tunteita ilmentävien Premo-hahmokuvien avulla. Lomakkeilla kysyttiin aisti- ja tilakokemuksista avoimilla kysymyksillä, jotka oli luotu tilakokemuksen kehittämiseen suunnitellun 6T-mallin avulla.
Lisäksi muutamille Kohtaamisia pimeässä -osallistujille tehtiin teemahaastattelut, jotka toivat syvempää ymmärrystä osallistujien kokemuksista.
Pimeän tilan mahdollisuudet elämysten kehittämiseen
Opinnäytetyössä selvisi, että kokeiluympäristössä heränneet tunteet olivat suurimmalta osin positiivisia. Tunteet olivat hyvin pitkälti samoja sekä tuttujen ryhmien että toisilleen tuntemattomien kohtaamisissa.
Pimeä teki vuorovaikutuksesta helpompaa ja rauhoitti. Pimeään yhdistetyt audiovisuaaliset sisällöt auttoivat keskittymään ja saivat irtaantumaan arjesta. Tapahtui myös itsensä ylittämistä sekä omasta itsestä oppimista. Nämä tulokset osoittavat, että pimeällä on annettavaa elämysten kentälle.
Pimeitä kokemuksia olisi mahdollista tuottaa tyhjiin tiloihin kevyillä resursseilla, sillä niitä voidaan toteuttaa karuihinkin tiloihin, kun sisustamiseen ei tarvitse juurikaan panostaa. Tärkeää on huomioida kalusteiden sijoittelu ja niiden materiaalit ja muodot turvallisen liikkumisen osalta.
Pimeässä voisi toteuttaa erilaisia pakopelejä ja aarteenetsintää, jotka vaativat tiimityötaitoja. Keskustelutilaisuudet pimeässä voisivat muodostua kiinnostavaksi kulttuuritapahtumien sarjaksi, joka huomioi aistiyliherkkien tarpeita. Pimeät tilat sellaisenaan tarjoavat hengähdyshetkiä ja rauhoittumisen tiloja vaikkapa osaksi messutapahtumia ja matkakeskuksia.
Opinnäytetyön tutkimuksesta ja tuloksista voi lukea kokonaisuudessaan täältä: Havaintoja pimeästä: tunne-, aisti- ja tilakokemustietoa elämyspalveluiden kehittämiseen – Theseus
#elämyksellisyys #tilakokemus #tunnekokemus