Tirvan tehdasalueen taustaa
Kouvolan kauniissa Tirvan kylässä, noin 30 km Kouvolan kaupunkikeskustasta itään, sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokas kiinteistökokonaisuus, jonka omistaja on Opettajien ammattijärjestö, OAJ. Rakennus ja -puistomiljöön historia juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, jolloin Suomeen rakennettiin useita sahoja ja muita puutavaran jatkojalostukseen erikoistuneita laitoksia. Tirvan Pajukosken maisemiin perustettiin vesisaha, puutavaran höyläämö sekä kimrööki- eli hiilimustatehdas Gustav Palmbergin toimesta vuonna 1890. Alueelle rakennettiin pian myös myllynkivitehdas sekä kemianteollisuuden tehdas, jolloin voitiin puhua silloisissa oloissa jo varsin laajasta tehdasalueesta.
Tehdasrakennusten myötä alueelle rakennettiin myös tehtaanjohtajan kartanomainen pytinki sekä esimerkiksi isännöitsijän talo, joka rakennettiin tehtaiden pitkäaikaiselle isännöitsijälle, Joonas Kylliäiselle perheineen. (Tirvan tehtaat s.a.)
Tehtaan vaikutus kylärakenteeseen
Tirvan tehtaat muokkasivat kylän luonnetta ja rakennuskantaa. 1800-luvun lopulta lähtien Tirva ei ollut enää pelkästään maataloudesta elävä kylä vaan suuri osa tirvalaisista oli töissä tehdasalueella, jossa oli tarjolla monenlaisia töitä sahatyömiehen pestistä sisäkön ja tallirengin toimiin. Kylän mäkisestä ja vesistöjen rikkomasta keskustasta tuli tehdastyöläisten asuinpaikka, sillä heidän pienet mökkinsä peruna- ja kasvimaineen mahtuivat lähekkäin kivisille tonteille. Maatilat levittäytyivät vanhastaan kylän ympärille, jossa oli alavaa, tasaisempaa peltomaata viljelyyn ja laiduntamiseen.
Näin syntyi tänäkin päivänä nähtävissä oleva kylärakenne, joka on tunnelmallinen ja silmää miellyttävän idyllinen, myös runsaiden koski- ja järvimaisemien ansiosta. Tirvan kylän läpi mutkitteleva Tirvantie siltoineen on reitti menneen ajan kylätunnelmaan.
Rappiosta uuteen käyttötarkoitukseen
Kiihkeän tehdas- ja sahatoiminnan vuodet Tirvalla ajoittuivat vuosiin 1890–1947, jolloin sahalla olleen suurpalon jälkeen sahatoiminta lopetettiin. Tämän jälkeen tehdasalue alkoi pikkuhiljaa rappeutua. 1980 -luvulla useat rakennukset olivat jo korjauskelvottomassa kunnossa. Alueen siirryttyä OAJ:n omistukseen säilytettäviksi valituissa rakennuksissa tehtiin mittavat remontit. Suurin muutoskohde oli myllynkivitehtaan pahasti rappiolle päässyt rakennus, jossa oli aikoinaan myös hevostallit. Raunioituva tehdas muutettiin kahden korkeatasoisen lomahuoneiston kokonaisuudeksi. Rakennuksen yhteydessä oleva, vuonna 1912 rakennettu tehtaanpiippu kohoaa ylpeänä korkeuksiin ja sen kohdevalojen hohde näkyy pitkälle öisessä kylämaisemassa.
Suuri kunnostustyö tehtiin myös tehtaanpatruunan pytingissä, jota nykyään kutsutaan Päätaloksi. Rakennus on valmistunut vuonna 1905. Korkealla mäellä, koskimaiseman yläpuolella sijaitseva pytinki on tyylipuhdas jugend-huvila suurine saleineen, romanttisine vilpoloineen ja herrain tupakkahuoneineen. Palvelijoiden aikoinaan asuttamaan yläkertaan on remontoitu useita tunnelmallisia makuuhuoneita. Ruokasalin suuren pöydän ympärille mahtuu parikymmentä ruokailijaa. Päätalo on varattavissa vain järjestöjen ja yhdistysten käyttöön.
Suuren muutoksen koki myös isännöitsijän talo, jossa aikoinaan asui tehtaan toimelias isännöitsijä, Joonas Kylliäinen. Hän nousi juoksupojasta tehtaan isännöitsijäksi, joka lopulta käytännössä johti tehdasta. Palmbergin perikunta tarjosi 1920-luvulla Kylliäiselle mahdollisuutta ostaa tehtaan, mutta tähän hän ei kuitenkaan suostunut. Lopulta Enso-Gutzeit Oy osti tehtaan vuonna 1927. (Tirvan tehtaat s.a.) Kylliäisen kotitalo on nykyään jaettu kahdeksi lomahuoneistoksi, joissa vallitsee niin ikään talon rakennusajankohdan jugend-henki. Suuremman asunnon jugend-tyyliset suuret malakiitin väriset kakluuniuunit ovat alkuperäiset.
Tirvan tehdasalueen merkitys paikallisesti ja kansallisesti
Tirvan historiallisen tehdasalueen arvo on eittämätön myös lomakohteeksi uudistettuna. Merkitysanalyysimenetelmän arviointikriteerien valossa on helppo avata alueen arvoa. Merkitysanalyysimenetelmän seitsemän arviointikriteeriä ovat: edustavuus, autenttisuus, historiallinen ja kulttuurinen merkitys, elämyksellinen ja kokemuksellinen merkitys, yhteisöllinen merkitys, ideaalitila ja hyödynnettävyys ja käytettävyys. (Häyhä et al. 2015, 12–13.)
Kohde edustaa 1800- ja 1900-lukujen taitteen tehdasmiljöötä, vaikkei tehdasrakennuksia ole alkuperäisessä käyttötarkoituksessa säilynytkään. Kohde kuuluu myös Valkealan alueen historiallisten tehdasalueiden joukkoon, kuten Woikoski OY ja Verlan tehdasalueen maailmanperintökohde. Näin olleen kohde vahvistaa olemassaolollaan alueen autenttisten historiallisten kohteiden kokonaisuutta. Kohteen historiallinen ja kulttuurinen merkitys on suuri niin paikallisesti kuin kansallisesti. Koko maan mittakaavassa ajateltuna historiallisten kohteiden määrä on niin rajallinen, ettei yhtäkään niistä pidä päästää katoamaan. Alueella on suuri elämyksellinen ja kokemuksellinen merkitys erityisesti kyläläisille ja OAJ:n jäsenistölle, mutta myös laajemmin, sillä alueella harrastetaan melontaa, kalastusta ja retkeilyä. Koskimaisemaa ja rakennuksia käydään niin ikään ihailemassa kauempaakin.
Yhteisöllinen merkitys kylän entisenä sydämenä on huomattava tirvalaisille, jotka ovat myös avosylin ottaneet vastaan kylää elävöittävät OAJ:n lomalaiset. Kohteen ideaalitila kytkeytyy nykyään sen hyödynnettävyyteen ja käytettävyyteen; alueella ei ole varsinaista autenttisen tehdasmiljöön museaalista arvoa, kuten Verlan museoiduilla rakennuksilla, mutta alue on varsin hyvin säilynyt muistuma menneestä ja se kuuluu paikalleen kylämaisemassa.
Kansallismaisema ja kulttuurimaisema
Tirvan alue on luonnonkauneutensa puolesta osa kansallismaisemaa ja OAJ:n loma-alue on harvinainen miljöökokonaisuus. Alueen säilyminen yhtenäisenä on tärkeää jatkossakin. Pahin uhkakuva vanhan tehdasmiljöön kannalta sen myyminen usealle eri ostajalla, jotka eivät piittaa alueen yhtenäisyydestä, rakennusten tyylistä ja puisto- sekä metsäalueiden yhtenäisestä hoidosta. OAJ laittoi alueen myyntiin vuonna 2016, sillä toiminnan tulos oli tappiollinen (Suolanen 2016). Päätalo pihapiireineen oli tuolloin mahdollista ostaa erikseen ja muu alue erikseen. Alue ei mennyt kaupaksi osissa tai kokonaisuutena. Syynä lienee se, että alueen rakennuksissa on suora sähkölämmitys, mikä tulee erittäin kalliiksi. Vaihtoehtoisen lämmitysmuodon, esimerkiksi maalämmön perustuskustannukset ovat niin suuret, että ilman takuuvarmaa liiketoimintasuunnitelmaa ei muutostöihin kannata lähteä. Alueen on siis pelastanut pilkkomiselta ja OAJ:n jäsenten ulottumattomiin joutumiselta sen suurin heikkous, ylläpidon kalleus.
OAJ:n jäsenistö on laajasti ottanut eri medioissa kantaa sen puolesta, että alue säilyy OAJ:n omistuksessa ja palvelee jäsenistöä virkistyskeitaana. Näyttää siltä, että alueella on tasaisesti vuokraustoimintaa ja paremmalla liiketoiminnan suunnittelulla käyttöastetta voisi roimasti nostaa. Voisiko alueen palveluita tarjota muillekin kuin OAJ:n jäsenille? Heillä voisi olla ensisijainen varausoikeus, mutta opettajien loma-aikojen ulkopuolella, kun alueella on hiljaisempaa, voisi varaaminen olla avointa kaikille.