Tarkastellaan seuraavassa sitä, mistä seikoista muoto syntyy tuotteeseen. Keskitytään erityisesti tuotteen esteettiseen kestävyyteen; siihen vaikeasti määriteltävään ytimeen, jota voi kutsua tuotteen tai taideteoksen punctumiksi.
Mitä studium ja punctum tarkoittavat?
Ranskalainen kirjallisuudentutkija ja semiootikko, Roland Barthes toi esiin studiumin ja punctumin käsitteet teoksessaan La Chambre Clair (1980, engl. Camera Lucida, 1982, suom. Valoisa huone, 1985). Barthes liitti käsitteet valokuvan tulkintaan, mutta myöhemmin niitä on sovellettu laajasti taiteen tutkimuksessa ja kritiikissä. Ne soveltuvat erittäin hyvin myös muotoilun ja arkkitehtuurin tutkimukseen. Muotoilun ja arkkitehtuurin tutkimus ovat taiteentutkimuksen ja taidehistorian alalajeja, joiden piirissä tutkitaan inhimillisen kulttuurin tuotteita, jotka liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään ja tekevät siitä toimivampaa, helpompaa ja esteettisempää.
Studium tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, mikä teoksessa on omaksutun visuaalisen kulttuurin eli konvention mukaista (Ks. Barthes 1982, 27–42). Impressionistinen maalaus pitää sisällään tietyt piirteet, joiden mukaan sen katsotaan kuuluvan kyseiseen maalaustaiteen suuntaukseen. Rokokoo-tuoli noudattaa rokokoo-kalusteiden konventioita ja sirkusjuliste erotetaan sirkusjulisteeksi tiettyjen konventionaalisten piirteiden ansiosta.
Näitä konventionaalisia piirteitä voi nimittää myös genrepiirteiksi eli lajityypillisiksi piirteiksi tai teoksen identiteetin kysymyksiksi. Muotoilutuotteiden kohdalla puhutaan myös muodon DNA:sta; niistä määrittävistä tekijöistä, jotka tietynlainen muodonanto liittää tiettyyn tuotelajiin: Teema-astiasto on erilainen kuin Villeroy & Bochin astiasto, Volvon muotoilu on erilaista kuin Mercedes Benzin muotoilu, mutta esimerkiksi Volvo Amazonin liittää viimeisempään Volvo V60 -sarjan edustajaan selvästi havaittava muodon jatkumo. Kunkin muotoilutuotteen lajityypin luonteenomaisimpien piirteiden tarkastelu avaa esineiden studiumin. Lajityyppiin kuulumisen tarkastelu ja myös vertailu lajityyppien sisällä muokkaa ja uudistaa mielikuvamaailmaa, taidemaailmaa, visuaalista maailmaa. Laajasti nähtynä sillä on voimakas kulttuurista olemista muokkaava merkitys.
Punctum on vaikeammin määriteltävä ja ymmärrettävä käsite. Sen merkitys on kuitenkin tärkeää oivaltaa, jotta voi ymmärtää hyvää estetiikkaa, korkeaa laatua, ajattomuutta ja erottuvuutta, sanalla sanoen: kauneutta. Punctum on se jokin, joka tekee taideteoksesta, rakennuksesta, videopelistä, maljakosta tai mistä tahansa artefaktista erityisen. (Ks. Barthes 1982, 43–60, 94–97.) Punctum on se kiintopiste, joka tekee teoksesta erityisen ja herättää katsojan attraktion. Se jokin sinussa on -sanoitus nousee mieleen ja tiivistääkin hyvin punctumin luonteen; herkän esteettisen aistin ja näkemyksen omaavat ihmiset ymmärtävät tarkasteltavan kohteen punctumin. Tämä ymmärrys on varmasti osittain myötäsyntyistä, toisilla voimakkaampi ominaisuus kuin toisilla, mutta osittain se on myös hankitun tiedon ja harjaannuksen tuomaa; paljon kirjallisuutta lukeva henkilö ymmärtää kaunokirjallisuuden tulkinnallisia hienouksia ja tekstin korkeaa laatua paremmin kuin vähän lukeva henkilö. Tästä syystä esteettisen sivistyksen hankkiminen on tärkeää; sen mahdollistamien valintojen myötä ympäristömme muokkautuu paremmaksi ja elämä laadukkaammaksi.
On tärkeää huomata, että kauneus laajasti ymmärrettynä esteettisenä käsitteenä pitää sisällään myös rosoisuuden, groteskin ja epäsäännöllisyyden, jotka usein juuri tekevät teokseen sen jonkin. Joskus pieni virhe voi olla juuri se tekijä, joka täydellistää esineen tai taideteoksen. Punctum on usein harmonian rikkova hämärä aistimus ylimaallisesta, subliimista, joka vie kokijansa olemassaolon tarkoituksen alkulähteelle. Punctumin voi nähdä olevan portti itseä suurempaan toiseuteen, kosketuspiste kauneuden alkulähteeseen.
Muodonannon kehittymisen teorioista
Esineen muoto kytkeytyy moniin seikkoihin. Muotoilun ideografisen tutkimussuunnan (eli todellisuuden koettujen piirteiden kuvaamisen) mukaan muoto kytkeytyy esineen esikuvaan eli aiempiin vastaaviin esineisiin, tyyliin ja tyylisuuntaan, samansuuntaisena jatkuvaan kehitykseen eli trendiin tai äkilliseen vallankumoukseen muodonannossa eli yksittäisen suunnittelijan tai suunnittelijaryhmän radikaaliin näkemykseen tehdä muodonanto toisin kuin aiemmin on tehty (Ks. Routio 2006, 203; Tieteen termipankki 2015a). Muodonannon kehitystä voidaan selittää kyseisen tutkimussuunnan piirissä myös syy-seuraus-suhteen avulla niin, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuuden intentiot määräävät muodon antoa. Muotoilun muutos liittyy tällöin yhteiskunnalliseen muutokseen, tekniikan ja teollisuuden kehitykseen ja ihmisten yleisen sivistystason nousuun. (Routio 2006, 203, ks. Sparke 1986, 105.)
Nomoteettinen tuotteiden tutkimussuunta pyrkii tuottamaan yleisesti päteviä lainalaisuuksia, jotka mahdollistavat selittämisen ja ennustamisen (Tieteen termipankki 2015b). Muotoilutuotteiden kohdalla tämä tarkoittaa esineen muodonannon kytkeytymistä valmistuksen teoriaan (materiaalit ja niiden työstäminen, ekologia ja ympäristövaikutukset sekä talouteen ja jakeluun liittyvät seikat) ja muotoilutuotteiden ominaisuuksiin, kuten käytettävyyteen, toimintaan ja hyödyllisyyteen sekä kauneuteen, estetiikkaan, tuotteen välittämään viestiin ja myös tuotteen turvallisuuteen (Routio 2006, 204–210).
Edellä kuvattujen laajojen tutkimussuuntausten valossa näyttäisi siltä, että artefaktin punctum syntyy tyylisuuntien rajapinnoilla. Kun taiteen tai muotoilun paradigma vaihtuu, pääsee uusi estetiikka esiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on 1900-luvun alun venäläinen avantgarde tai 1920–1930-lukujen Bauhaus-koulu Saksassa.
Toisaalta juuri tietyn tyylikauden huippuajan tuotteet saattavat olla esteettisyydessään edustavimpia. Kauneus ja estetiikka nousevat aina myös tekijän (taiteilijan tai muotoilijan) yksilöllisistä kyvyistä tuottaa erityislaatuisuutta. Joissakin tapauksissa yleisön, taidemaailman tai valistuneen käyttäjäkunnan vastaanotto määrittää artefaktin kauneusarvon ja maineen. Niin taiteen kuin muotoilutuotteiden vastaanotto on institutionaalista toimintaa, jossa valistuneen ja asiaan vihkiytyneen yleisön maku saattaa poiketa niin sanotun suuren yleisön mausta. Muotoilutuotteenkin kohdalla kauneus saa rauhassa olla katsojan silmässä, kunhan hän näkee samalla tuotteen eettisyyden, ekologisuuden, ekonomisuuden, ergonomisuuden, efektiivisyyden ja näiden myötä sukupolvien yli kantavan ajattomuuden (Ks. Niiniluoto 2020, 271–279).
Koulutus on ponnahduslauta ymmärrykseen, taitoihin ja esteettiseen sivistyneisyyteen
Kulttuurialan, kuten Xamkissa muotoilun ja restauroinnin koulutuksissa annetaan alan tekniset perustaidot ja ymmärrys alalla vallitsevista konventioista, studiumista. Tämän lisäksi koulutuksen mittaamaton arvo ja merkitys on tekijän esteettisen näkemyksen kehittymisessä sekä korkean laadun että kauneuden, käytettävyyden ja kestävyyden liiton ymmärtämisessä. Muotoilijan työ kohdistuu uusien tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun. Restauroijan työ kohdistuu historian virrassa suunniteltujen tuotteiden ja rakennusten säilyttämiseen tuleville sukupolville. Kummassakin tehtävässä kohteen erityislaadun ymmärtäminen, sen punctumin tavoittaminen on ensiarvoinen asia. Tämä kyky kehittyy pitkällä tekijyyden polulla. Matka muodon ytimeen on matka parempaan maailmaan.