Psyykkistä oireilua on ollut aina
Yhdysvalloissa 1800-luvulla eliittimiesten diagnoosi oli neurastenia eli hermoheikkous. Sitä pidettiin kiireisen ja modernin kaupunkilaiselämän, uuden tekniikan ja alati muuttuvien sosiaalisten suhteiden aiheuttamana. Oireistoon kuuluivat väsymys, unettomuus ja keskittymisvaikeudet.
Neurastenia liitettiin Euroopassa naisiin. Naisille sopivampi ja yleisempi diagnoosi oli kuitenkin hysteria, joka oireili itku- ja pyörtymiskohtauksina, kouristuksina ja seksuaalisena yliaktiivisuutena. Nykyään hysteriaksi voitaisiin määritellä paniikkihäiriöt, ahdistus ja burn out. Kuulostaa lähes samalle kuin korkeakouluopiskelijoiden nykyisin tuntemat vaivat.
Psyykkiset oireet ja diagnoosit kuvaavat kunkin ajan maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä, toteaa Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pentikäinen teoksessaan Hulluuden historia. Diagnoosit ja oireet muuttuvat ajassa myös trendikkäiksi: jokaista ahdistaa tai vähintään joka toisella on keskittymiseen liittyvä häiriö.
Monet oirekuvaukset kattavat suuren osan ihan tavallisistakin tuntemuksista. Ja useimmat tuntemukset liittyvät aivan normaaliin elämään ja sen tuomiin takaiskuihin. Oireille annetaan diagnooseja, jotta yksilön oma tuntemus selkiytyisi. On helpottavaa saada esimerkiksi oppimisen vaikeuksista jonkun toteama oikea vaiva, eikä tarvitse mennä eteenpäin pelkkien omien tuntemusten pohjalla.
Pärjäämisen pakko
Kovat paineet, pärjääminen ja suorituskeskeisyys tuntuvat konkreettisesti opiskelijoiden arjessa. Ihmisyyden parhaita puolia kaivellaan esiin opinnoissa, töissä, harrastuksissa ja terapioissa. Teemme koko ajan valintoja, joiden äärellä itsemme tarkkailu korostuu: tavoitteissa täydellinen opintomenestys, täydellinen vartalo ja täydellinen ihmissuhde. Stressi nousee. Uupumus kasvaa. Ahdistus lisääntyy. On pakko pärjätä.
Epäilemättäkin on selvää, että opiskelijat kokevat runsasta stressiä. Sitä aiheuttavat muun muassa motivaation puute, otteen irtoaminen opinnoista, esiintymisjännitys, huterat tulevaisuuden näkymät ja taloudellinen tilanne. Opintojen aikaista työssäkäyntiä on ollut aina, mutta nykyhetkessä taloudellisen pärjäämisen haasteet ovat aiempaa suuremmat.
Opiskelija saattaa olla riippuvainen vanhempiensa rahallisesta tuesta ja osa-aikatyön palkkatuloista. Jos vanhemmat eivät pysty auttamaan, opiskelijan tulee olla oma-aloitteinen ja itseään johtava, jotta pysyy vaaditussa opiskelutahdissa ja pystyy työskentelemään opintojen ohessa. Tämä lisää psyykkistä kuormitusta entisestään.
Psyykkinen oireilu johtaa opiskelukyvyn heikkenemiseen, opintojen hidastumiseen tai jopa pysähtymiseen. Opiskeluhyvinvoinnin tukemisessa meillä jokaisella on mahdollisuus olla mukana. Innostava opetus ja opettaja ovat merkityksellisiä opintojen kiinnostavuuden kannalta. Hyvä ryhmähenki tai pienempi opiskeluryhmä auttaa jaksamaan arkea.
Opiskelija voisi hyötyä, jos korkeakoulun opintotarjonnasta löytyisi kursseja itsetuntemuksen ja itsensä vahvistamisen aihepiireistä. Opiskelijakulttuurin vahvistaminen, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset vankistavat positiivisia kokemuksia ja kiinnittävät tiukemmin opiskelualaan, kampukseen ja kaupunkiin. Näitä pitää rakentaa yhdessä.
Hieman lempeyttä ja ymmärrystä auttaa hankalassa tilanteessa jo pitkälle. Ja aina voi kysyä mitä kuuluu.