Ammattikorkeakouluopiskelijoilla on enemmän oppimisvaikeuksia kuin yliopisto-opiskelijoilla. Tutkimusten ja korkeakoulutoimijoiden havaintojen mukaan mielenterveyden haasteet ja oppimisen ongelmat, ja tässä järjestyksessä, ovat yleisimpiä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluun liittyviä rajoitteita. Tarve oppimisen tuelle on yhä useammalla opiskelijalla, ja yhä kasvava joukko kokee oppimisen haasteita. Uskon, etten ole tämän huomion kanssa yksin.
Ammattikorkeakouluopiskelija itse havahtuu oppimisen haasteisiin viimeistään siinä kohtaa, kun raportin kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän työläältä tai tenttiin lukiessa muisti ei pelaa niin kuin haluaisi. Eikö korkeakouluopiskelijan pitäisi osata opiskella?
Yleisin oppimisen vaikeus on lukivaikeus
Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa 2021 kartoitettiin korkeakouluopiskelijoiden oppimisvaikeuksia. Sen mukaan todettuja oppimisvaikeuksia tai oppimiseen vaikuttavia vammoja tai sairauksia esiintyy noin 17 % :lla ammattikorkeakouluopiskelijoista. Vertailun vuoksi: vuonna 2012 tehdyssä samassa tutkimuksessa luku oli 5%.
Yleisin oppimisvaikeus nykyisin on lukivaikeus, joka on todettu 10%:lla korkeakouluopiskelijoista. Se joukko opiskelijoita, joiden opiskelun haasteet ovat lieviä tai vielä ilman määrittelyä, jäävät tilastojen ulkopuolelle. On huomattu, että korkeakouluopiskelijat saavat usein oppimisvaikeusdiagnoosin vasta peruskoulun jälkeen. Opiskelutekniikat ja -taktiikat kantavat opinnoissa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta korkeakouluissa opiskeltavien, osattavien ja hallittavien asioiden määrä moninkertaistuu. Aina ei siis ole välttämättä kyse oppimisen vaikeuksista. Opiskelutaidot vaativat opiskelijalta päivityksen, kun opiskeluaste vaihtuu.
Opiskelijoiden odotukset korkeakoulussa saatavasta tuesta ovat usein hyvin erilaiset kuin annettava tuki. Sairaanhoitajakoulutuksessa ei voi saada vapautusta lääkelaskuista eikä missään koulutuksessa tenttejä voi olla tenttimättä. Pitkät esseevastaukset on kirjoitettava. Toisella asteella saadut ja toteutuneet tukitoimet eivät ole samassa mittakaavassa edes mahdollisia korkeakouluissa. Tässä tulee monesti ensimmäiset pulmat: tietyntyyppiseen tukeen on totuttu, ja oletuksena on, että samanlaisia tukitoimia on saatavilla automaattisesti.
Ammattikorkeakoululaki sanoo, että ”hakijan terveydentilaan tai toimintakykyyn liittyvä seikka ei saa olla esteenä opiskelijaksi ottamiselle”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijalla on näin ollen myös oikeus sellaisiin opetusjärjestelyihin, jotka tukevat opintojen etenemistä. Laki ei yksityiskohtaisesti määrittele yksilöllisiä opetusjärjestelyjä tai niihin annettavaa ohjausta, eikä korkeakouluilla ole velvoitteita erityisopetussuunnitelmien laatimiseen. Ohjausta ja ohjauskeskusteluja saa kuitenkin jokainen opiskelija.
Millaisia tukitoimia sitten korkeakouluissa on?
Ammattikorkeakoulujen tukipalvelut ovat monipuoliset ja niitä on helposti saatavilla joko verkosta tai henkilökohtaisten tapaamisten muodossa. Haasteena on, että palveluita ei osata käyttää, eikä niihin osata ohjautua. Monelle opiskelijalle tulee yllätyksenä, että korkeakouluissa on opintojen tukipalveluita, tai että ihan jokaisen on mahdollista ottaa käyttöön erilaisia sovelluksia auttamaan opinnoissa.
Tuen pariin hakeutuminen on usein monen asian summa: opettaja huomaa, että rästiopintoja on kertynyt paljon ja keskustelee opiskelijan kanssa. Tai opiskelija havahtuu itse tilanteeseensa vasta, kun opintojen eteneminen on haasteellista ja opettajakin on jo jutellut asiasta. Tukea pitäisi siis osata tarjota oikeaan aikaan ja siihen pitäisi liittyä heti alkuvaiheessa selkeitä, konkreettisia toimia.
Kun opintojen hidastuminen liittyy opiskelijan elämäntilanteen haasteisiin, voimavaroihin tai sairastumiseen, on niihin vaikea vaikuttaa korkeakoulun keinoin. Olipa kyseessä opintoihin tai elämäntilanteeseen liittyvä hidastus, konkreettinen suunnitelma auttaa aina vähän eteenpäin.
Yleisin tukimuoto korkeakouluissa on lisäaika tenttiin. Vaikka lisäaikaa ei varsinaisesti käyttäisikään, tunne siitä, että aikaa on vielä ”varalla” helpottaa. Ajastettujen tenttien maailmassa sopii pohdiskella, voisiko lisäaika olla automaattisesti tarjolla jokaiselle tenttijälle? Rauhallinen tenttitila, tentin suullinen täydentämismahdollisuus sekä suullisen esityksen vaihtoehtoinen suoritustapa ovat yleisimpien tukimuotojen listalla. Nämä eivät ole mitään mahdottomia toteuttaa, ja saavutettavuuden näkökulmasta ajateltuna yleisiä ja ihan jokaiselle oppijalle sopivia keinoja.
Oppimisen tueksi on toki muitakin keinoja kuin yhteisesti ennalta määritellyt tukitoimet. Niitä voisi kutsua ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi:
- Ohjaus: Säännölliset ohjauskeskustelut opintojen alusta alkaen. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman päivittäminen ja ajan tasalla pitäminen.
- Opiskelutaidot: Heti opintojen alussa tarjottavaa ohjausta ja neuvontaa siitä, mitä korkeakouluopiskelu on. Millaisilla opiskelutekniikoilla voi lähteä liikkeelle, millaisia itsensä johtamisen taitoja tarvitaan? Millä tavoilla opiskelutaitoja voi vahvistaa ja mistä saa apua?
- Vertaisryhmät: Yhdessä opiskeleminen on kaikkia hyödyttävää. Opiskelijat eivät aina osaa tai halua muodostaa oppimispiirejä tai oppimisen vertaisryhmiä itse, joten opettajan kannattaa jakaa ryhmät valmiiksi ja suunnitella tehtäviä tätä ajatellen.
- Tutorointi: Kukapa tietäisi opintojen arjesta paremmin kuin toinen jo saman kokenut? Tutoreiden rooli opiskeluyhteisöön pääsemisessä ja opiskelijatoiminnassa on tärkeää.
- Korkeakoulun hyvinvointipalvelut: Monessa korkeakoulussa on kehitetty vahvasti opiskelijahyvinvointia erityisesti opintojen etenemisen näkökulmasta. Tarjolla on tukiryhmiä muun muassa opinnäytetöihin, matematiikan opiskeluun, kielten ja kulttuurin haltuunottoon.
Moninaiset oppijat ja erilaiset oppimisen tavat tulevat olemaan vahvasti osana korkeakouluopintojen arkea. Saavutettavat oppimisympäristöt, vahva ohjausosaaminen ja opiskelutaitojen vahvistaminen ovat keinoja, joilla oppimisen haasteisiin voidaan tarttua kaikille sopivilla keinoilla.