Voit iloita siitä, että täyden työuran tekevänä keskipalkkaisena suomalaisena nettoeläkkeesi on tulevaisuudessa noin 64 % työuran lopun nettopalkasta, mikä on enemmän kuin OECD-maiden nettoeläkkeen keskiarvo. (1) Mutta oletko ajatellut sitä, mitä vanhuus tulee sinulle maksamaan – etenkin jos joudut käyttämään paljon vanhuspalveluita?
Vakuutuksin et voi ainakaan asiaan varautua, sillä ”vanhuudenvaravakuutuksia” tai hoivavakuutuksia ei kohtuuhintaisina ole saatavissa. (2) Eikä ole mitään takeita siitä, että nuoret sukupolvet suostuisivat maksamaan tuloistaan kohtuuttomia summia vanhuspalveluiden järjestämiseksi verovaroin.
Itse asiassa nuoret toivovat, että ikääntyessäsi käytät omaisuutesi ja säästösi hyvinvointisi rahoittamiseksi eikä jälkipolvien perittäväksi. (3)
Vanhuksen omakotitalo tai asunto-osake joutaakin siis myydä ja käyttää rahat hoivamaksuihin (3, 4). Vai joutaako sittenkään? Eipä Suomi sen jälkeen ainakaan voisi kehua eläkeläisköyhyyden alhaisella tasollaan (1). Kaikille kun varallisuutta ei ole samalla tavalla kertynyt. Ja riittäisivätkö mitkään säästöt tai myyntitulot, jos elää hyvin vanhaksi ja joutuu käyttämään raskaita hoivapalveluita useita vuosia?
Keskituloisena palkansaajana et tule kuulumaan varakkaimpaan osaan väestöstä, jonka keskimääräinen bruttoeläke on 5000 euroa kuukaudessa. (4) Ja silti edes kaikkein varakkaimmat eivät välttämättä edes selviäisi hoivan maksuista pelkillä eläketuloillaan; maksaahan ympärivuorokautinen hoiva tällä hetkellä n. 3000- 3500 euroa asiakasta kohti kuukaudessa, yksityisissä hoivakodeissa kokonaispaketin hinta on paljon enemmän. (4, 5)
Ja mikä on hoivan hinta joskus 20 vuoden kuluttua?
Niin ja kuka takaa saako silloin edes rahalla hoivapaikan tai vaativaa hoivaa?
Ajattelet ehkä, että omilla säästöillä voit ostaa lisäapua, jälkikasvu sitä tuskin tulee tarjoamaan – ainakaan ilmaiseksi ja pyyteettömästi. Vai pitäisikö lapsia ja puolisoa velvoittaa hoitamaan läheistään? Tai peräti palauttaa 1970-luvulla lakkautettu aikuisten lasten velvollisuus maksaa vanhempiensa laitospaikat, jos vanhempien oma eläke ei riitä. (6)
Säästöjä ei tietenkään uskaltaisi kartuttaa, jos varallisuus otetaan laajemmin huomioon vanhuspalveluiden maksuissa, vaaranahan on omaisuuden ulosmittaus maksuihin. (4) Pitkäaikaisesta laitoshoidosta voidaan periä 85 % asiakkaan nettotuloista. (7).
Vaan jos joudutkin tehostettuun palveluasumiseen, sielläpä ei ole säädetty enimmäismaksua, joten sinulle ei jätetä välttämättä yhtään käyttövaroja! Ja joudut maksamaan jopa siitä kuuluisasta vessapaperirullan vaihdosta yksityisessä hoivakodissa. Saapa nähdä saako nykyinen Suomen hallitus uudistettua ohjelmansa mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksut (8). Edelliseltä hallitukselta se kaatui ”sotesopan” myötä.
Valitse siis tarkkaan, mihin kuntaan eläköityessäsi asetut.
Vanhuspalvelujen käyttäjän asema kun riippuu siitä, missä kunnassa asuu. Mieti myös kannattaako olla sinkkuna, sillä avo- tai aviopuolisoiden tulot huomioidaan jatkuvassa ja säännöllisessä kotihoidossa sekä laitoshoidossa, jos sinne joutuu suurituloisempi. (4, 5).
Niin tai näin, vanhuspalveluiden rahoitusta etsittäessä asiakkaan oma pussi on joka tapauksessa lähellä – tavalla tai toisella. Iso kuluerä vanhenemisesta joka tapauksessa tulee. (4). Kuinka iso, siihen et voi kaikilta osin varautua. ”Ei etukäteen aavistaa voi kukaan, mitä vanhuuteen voi ottaa mukaan. Ethän tunne hintaa, jonka mummo maksoi, kun tähän ikään hän jaksoi”. (9).