Classic Motorshow, suuri suomalainen klassikkoajoneuvonäyttely, järjestettiin Lahden Messukeskuksessa 4.–5.5.2024 ennätysyleisön läsnä ollessa. Näyttelyssä oli esillä yli 400 vähintään 25-vuotiasta erityyppistä ajoneuvoa henkilöautoista ja moottoripyöristä traktoreihin ja moottorikelkkoihin. Yhteinen nimittäjä näyttelyn ajoneuvoille on moottori. Lahden messukeskuksessa on useita halleja, yhteensä noin 19 000 neliötä näyttelytilaa, joten katsottavaa on valtavasti – paljonkin pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi päiväksi. (Classic Motorshow s.a.) Tässä artikkelissa tarkastellaan Classic Motorshown antia moottoriajoneuvomuotoilun näkökulmasta. Ajoneuvomuotoilu on yksi tärkeä osa-alue tuotemuotoilun kentällä.
Ajoneuvomuotoilu on tärkeä osa muotoilua ja sen historiaa
Ajoneuvosuunnittelu on merkittävä ja erittäin näkyvä osa muotoilun historiaa. Siinä yhdistyy ajoneuvon ulkoinen muotokieli tekniikkaan ja ergonomiaan, sekä luonnollisesti huomioon on otettava myös valmistustekniset sekä kustannuslaskennalliset kysymykset. Ajoneuvon estetiikka, houkuttelevuus sekä esimerkiksi helppo ja mukava ajettavuus ja luonnollisestikin turvallisuus ovat sidoksissa nimenoman muodonantoon.
Muotoiluun liittyy myös ajoneuvon värimaailman valinta, joka on muotokieliseikkojen lisäksi aikakausisidonnaista. Huomattavaa on, että ajoneuvon muotoilu erottaa sen myös kilpailijoiden vastaavista tuotteista ja auttaa näin yritystä luomaan brändi-identiteettiä. Ajoneuvon muodonanto on nyanssiherkkää puuhaa, jos esimerkiksi ajatellaan sitä, miten uusi malli kehitetään aiemmasta mallista pienin, mutta erottuvin hienosäädöin. Muotokielianalyysia tehdään tällöin tarkasti ja harkiten.
Automuotoilun historian kaarta on mielenkiintoista seurata vaikkapa 1800-luvun lopun Ford Model T:sta esimerkiksi Morgan Aero 8 Series 1:een, vuosimallia 2003, joka pyrkii näyttämään 1900-luvun alkupuolen autolta. Jokin kuitenkin saa katsojan epäilemään tämän ajopelin ikää. Tämä jokin on muodonannon kannalta erittäin kiinnostavaa.
Lähemmässä esittelyssä kaksi helmeä – vihreä ja sininen kaunotar
Suuren vaikutuksen tämän vuoden näyttelyssä teki moni ajoneuvo, mutta tässä artikkelissa on mahdollisuus nostaa esiin niistä vain jokunen.
Näyttelyn ehkä vaikuttavin auto oli BMW Cabriolet 355, vuosimallia 1940. Tämä vihreä kaunotar oli suurin BMW:n ennen toista maailmansotaa valmistamista autoista. Sen ensiesittely oli vuoden 1938 Lontoon autonäyttelyssä. Auton moottorissa on kuusi sylinteriä ja tehoa löytyy 90 hevosvoimaa. Huippunopeus on tuon ajan autolle melkoinen, noin 145 km/h. Auto on myös käyntiominaisuuksiltaan erittäin hyvä ja tasainen. Kyseinen auto on Autenrieth-koritehtaan valmistama yksilö, jollaisia on valmistettu vain 40 kappaletta. (BMW 335 Cabriolet, vuosimalli 1940 s.a.)
Auto on toimitettu Neuhaus & Sohn GmbH & Co -tekstiilitehtaan edustusautoksi. Kyseinen tehdas valmisti armeijalle erityyppisiä kankaita. Tehdas on myynyt auton 1960-luvulla yksityiskokoelmaan, ja vuonna 2023 se on ostettu Suomeen. Auto on täysin alkuperäinen muutamia maalipinnan retusointeja lukuun ottamatta. Autolla on ajettu vain 40 000 km, mikä selittänee kulkupelin hyvän kunnon. Toisen maailmansodan syttyessä Saksan sotateollisuus määräsi, että BMW:n tehtaiden oli keskityttävä lentokonemoottoreiden tuotantoon. Näin olleen 355:n tuotanto keskeytyi jääden todella lyhykäiseksi; tätä automallia on valmistettu kaikkiaan vain noin 415 kpl. (BMW 335 Cabriolet, vuosimalli 1940 s.a.) Kyseessä on siis todellinen autoharvinaisuus, jolla on mielenkiintoinen tarina. Auton omistaa BMW Club Finland.
Toinen esiin nostamisen arvoinen menopeli on ehdottomasti järjettömän upea ja suurikokoinen, alun perin Karl Fazerille kuulunut Rolls-Royce Silver Ghost, vm. 1921. Autokaunotar on luonnollisestikin fazerinsininen. Tämän historiallisen harvinaisuuden omistaa nykyään Bettina Sandboge, Oy Karl Fazer AB:lta. Auton moottori on kuusisylinterinen rivi, sen tilavuus on 7428 cm³ ja hevosvoimia on 50. (Classic Motorshow, Rolls-Royce Silver Ghost, 1921 s.a.)
Auton tilasi vuonna 1921 alun perin W Gutzeit & Co, mutta Gutzeitin johtokunta päätti, että arvoauto on heille liian kallis ylläpidettävä. Karl Fazer osti auton talvella 1921–1922 luultavasti ensin itselleen, mutta se siirtyi viimeistään vuonna 1924 Fazerin yhtiön nimiin. Kun Karl Fazer kuoli vuonna 1932 auton osti Hiiskulan kartanon isäntä Hans Brummer, joka teetätti autoon jotakin muutoksia, kuten leveämmät lokasuojat. Auto oli Brummerin suvulla 1980-luvulle, jolloin se siirtyi pizzakeisari Grabbe Grönblomille. Tämän jälkeen Rollsin osti Anneli Lehtinen, joka piilotti auton vuosikausiksi – ilmeisesti hän ei halunnut vastata autoa koskeviin kyselyihin. Ilkka Brotherus teki salapoliisintyön ja löysi auton vuonna 2013, jonka jälkeen se siirtyi takaisin Fazerin suvun haltuun Maria ja Mikael Plantingille. Tuona vuonna ajokki toimitettiin Englantiin entisöitäväksi, ja samalla se maalattiin Fazerin suklaasta tutuksi syvän siniseksi. Auto tuli takaisin Suomeen 2016, jolloin oli myös Karl Fazerin 125-vuotisjuhlavuosi. (Classic Motorshow, Rolls-Royce Silver Ghost, 1921 s.a.)
Ajoneuvokulttuuri on laaja käsite
Klassikkoajoneuvojen näyttelyssä huomaa, että ajoneuvojen ohessa elää kokonainen nostalginen vintage-kulttuuri. Lahden Classis Motorshowssa oli esimerkiksi hauska ja näytelmällisellä otteella rakennettu muotinäytös, jossa esiteltiin menneiden vuosikymmenien naisten muotia ajan iskelmien tahtiin. Hiukan kritiikkiä annoin hiljaa mielessäni sille, että naisten elämä nähtiin muotinäytöksessä täysin kotiin ja kauneudenhoitoon keskittyvänä. Kriittiset ajatukset lientyivät kuitenkin, kun luin muotinäytöksen järjestäjistä, jotka olivat Viivin Vintage, Pinup Petrols ja Naisten Automobiiliklubi. Naiset harrastavat klassikkoajoneuvoja siinä kuin miehetkin, ja vintagemuotiin keskittyvät yritykset ovat tärkeä osa kiertotaloutta ja historiatietouden levittämistä.
